"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 5. tammikuuta 2013

367. tarina (Istanbul - helmeilevä uusi vuosi)

Vanha vuosi vaipui hautaan ja uusi vuosi alkoi helmeilevästi. Muistattehan kai helmiprojektini? Se on  pitänyt minua vauhdissa. Reilun viikon päästä minun pitäisi olla jo helmien kanssa Bulgariassa, mutta malleja on vielä tekemättä ja tarvikkeet ostamatta. Näin ollen minä näperrän, mietin, lasken ja teen minkä ehdin. 



Istanbul on oikea korun tekijän paratiisi. Egyptiläisen basaarin takaa lähtevät tukkukauppa-alueet, joista osa kätkee sisäänsä useampikerroksisia "helmitavarataloja". Siellä on liike poikineen, jotka ovat erikoistuneet pelkästään erilaisiin helmiin ja muihin korutarvikkeisiin. Nämä liikkeet ovat vuosien varrella tulleet tutuksi. 






Joka vuotinen pähkäily on sen kanssa, että keksisi jotakin uutta. Että löytäisi sellaiset värit, jotka sopisi suomalaiseen makuun. Ja että saisi hinnat pysymään sellaisina, että korut tekisivät kauppaansa. Tänä vuonna minulta on pyydetty edullisia juttuja, jota nuoretkin voisivat ostaa. 



Yllä olevat kuvat ovat helmiostoksilta aikaisemmilta vuosilta. Siellä on kierretty vaihtelevissa säissä. Sateella ja auringonpaisteessa. Tällä hetkellä Istanbul on varsin lämmin ja aurinkoinen. Tänään ei kuitenkaan osteta eikä tehdä helmiä. Isäntä on kolmen vanhimman kanssa katsomassa Hobittia ja meillä on kuopuksen kanssa äititytär-päivä. Hän on tehnyt toivelistan yhteiseen aikaamme ja siihen kuuluu pelejä, lukemista, elokuvahetki ja aika, jolloin äiti saa olla rauhassa:). Viimeinen on menossa juuri nyt....

15 kommenttia :

Karoliina kirjoitti...

Ihanaa alkanutta vuotta teille, ja isot terveiset koko perheelle - muksulta teidän lapsille erityisesti :)

Saga kirjoitti...

Olipas ihana toivelista :)

Peukutan edelleen helmiprojektille ja toivotan suotuisia tuulia sen parissa!

Pepi kirjoitti...

Muakin nauratti tuo toivelista :D
Kuuluiks tuo "äiti saa olla rauhassa" siihen kuopuksen omaan toivelistaan?

Mitä kautta nuo korut tulee myyntiin?

pikkujutut kirjoitti...

Minulla olisi sinulle malli, mikä uppooaa nuorisoon kuin häkä-testissä ollut täällä ja menekki olisi valtava jos vain olisi aikaa tehdä. Malli on nopea, helppo ja muuntelumahdollisuudet valtaisat. Ja mallin hyöty se, että uppoaa myös aikuisempaan makuun :).Tarvikkeet löydät sieltä helposti, kuvien perusteella 100%:sesti ja jutun juoni on se, että ne tarvikkeet eivät paljoa maksa ja myyntihinnat voit sitten määritellä miten haluat.

Ja nämä kuvat vahvistivat sen, että sinne on tultava tyhjin laukuin.:)

Yaelian kirjoitti...

Kivat kuvat! Tel Avivin eteläisessä osassa on alue,joka on täynnä tuollaisia koruntekijöiden kauppoja.Joskus menen sinne vain ihailemaan ja olen muutaman kerran sortunut ostamaan kauniita kiviä,mutta en vielä pahemmin ole mitään tehnyt.
Oikein hyvää alkanutta vuotta Mine!

Lissu kirjoitti...

Voihan Helmien Taivas sentään! Minäkin hekottelin tuon toivelistan viimeisessä kohdassa! Oikein helmeilevää alkanutta vuotta.

Aili-mummo kirjoitti...

Oikein hyvää kuluvaa vuotta 2013 sinulle & perheellesi, Mine!<3333

Mahdottomasti upeita helmiä, joista voi rakennella vaikka mitä.

Ihana postaus, kiitos näistä!<3

Hippu kirjoitti...

Voi jos minullakin olisi tuommoisia kauppoja lähistöllä, niin saattaisin innostua vaikka miten korujen tekemisestä. Ihan huippua!

Helmeilevää uutta vuotta! :-)

mimon mami kirjoitti...

Hyvää Uutta Vuotta!
Helmikorujen teko ei onnistu, kun olen kömpelösorminen.
Löytyiskö vastaavia lanka- ja nappikauppoja?
Haave Istanbulin näkemisestä toteutuu huhtikuussa. Odotan sitä innolla.

Mine kirjoitti...

Karoliina: Kiitos ja sitä samaa! Täällä koitetaan taas orientoitua koululaisiksi. On tosiaan vaikea tottua aamuherätyksiin...

Saga: Kiitos, se on antoisaa, mutta ottaa myös aikalailla aikaa. Kiva on kuitenkin taas lähteä.

Pepi: Se on vissiin tullut selväksi, että aikuiset tarvitsevat välillä sellaista ihan omaa aikaa:).

Minulla on ollut aina samat korumyyjät, jotka ovat kaupanneet koruja omissa pisteissään. Kesäpäivillä ja erilaisissa tilaisuuksissa. Kovinhan tämä on pienimuotoista, mutta iso asia milleteille.

Pikkujutut: No, voi laita nyt heti sitten kuvia ja vinkkejä. Katsotaan ehtisikö sen toteuttaa???

Ja sinua täällä odotetaan. Milloinkas tulet?

Yaelian: Korun teko on kivaa hommaa, etenkin jos sitä ei tarvitse tehdä "tuli persuksen alla", kuten nyt... Koitapa, voit koukuttua:).

Lissu: Oikea runsauden pula. Värimaailma tuottaa vain välillä päänvaivaa...

Aili: Kyllähän sitä saisi vaikka mitä. Minä en tosiaan ole mikään ammattilainen, joten siinä mielessä ulkopuolisetkin ideat olisi tervetulleita.

Hippu: MIstä sitä tietää, että siellä ei olisikin??? Kysäisepä ja alat tehdä kilpailijoita niille kultakoruille?

Mimon mami: Löytyy, tietenkin. Kokonaisia nappialueita, juuri tuolla tukkukauppa-alueella. Langat ei minusta ole täällä kummoisia. Turhan paljon tekokuituja.

Ohoo, vai Istanbuliin! Tervetuloa!

Anonyymi kirjoitti...

Ompas siellä helmiä poikineen ?! Onnea ja osaamista urakkaan !! Minullahan onkin jo jotakin sinun suunnittelemaa; todiste siitä, että osaat ja taidat, vaikka et "ammattilainen" olekkaan. Jatkat samaan malliin, niin hyvää tulee varmasti ! Minulla on eräs Pohjanmaalta syntyisin oleva työkaveri, joka AINA sanoo, että ei koskaan pysty tekemään mitään HYVÄÄ, koska tekee AINA PARASTA !! Siinäpä asennetta korujen tekoon...

Täällä alkaa tauti vähän talttua ja tunnelma parantua !! Pyykkikone pyörii ja kohta pitäisi ryhtyä kirjoittamaan analyysiä ohjausvideosta. Opintoihini liittyen jouduin kuvaamaan ohjaustilanteeni töissä ja nyt se pitäisi sitten "ruotia". Aivan järkyttävää ! Siis katsoa omaa työtä...Näytän ja kuulostan tosi omituiselta; minulla on ihmeellisiä tapoja esim. kiskon koko ajan villatakkia kiinni, nauran kovalla äänellä yms. Tallenteet katsotaan amk:lla parin viikon päästä -- se on varmaan "hauska" tilanne ?? t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Minulla on tällaisissa asioissa rima korkealla. Kun en omista mitään koulutusta tms. Vaikka harvapa se ammatikseen tekee hyväntekeväisyyskoruja:).

Oman itsen katselu ja KUUNTELU onkin varsin karua. Siksi pysyttelen mieluummin kameran toisella puolella....

Leena Lumi kirjoitti...

Monet suomalaiset rakastavat turkooseja. Minulle tytär kantaa niitä Espanjasta. Ei sillä, kyllä niitä löytyy Suomestakin, kun vain osaa etsiä. Sukulaiseni on avioliitossa irlantilaisen kanssa ja he tuovat Suomeen kelttikoruja, mutta messuilla heillä on mukana vaikka mitä koruja.

Anonyymi kirjoitti...

Jep ! Analyysistä ei nyt tule mitään tolkkua...Pitäisi arvioida 70 eri kohtaa ohjaustilanteesta ! 70 ? Mitä järkeä ? Esim. mistä annan itselleni kiitosta kysymysten suhteen ? tai Vaihtaako potilas asento ? Milloin vaihtaa ? Ja miksi vaihtaa ? Eihän tästä tule millään parasta, ei edes hyvää saati sitten järkevää...

Toisaalta en kyllä ole hyvä kameran siellä toisellakaan puolella ! Ja taas kuuhun... t:Tiina

Mine kirjoitti...

Leena: Olenkin etsinyt turkoosia, mutta huonolla menestyksellä. Se ei sitten kai ole IN täällä?

Tiina: Analysoiminen on analysoimista. Kunhan teet huomioita. Vaikka sen, että vetelen villatakkia:).