"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

413. tarina (Mielensä iloittaja)

Minä osaan napista, valittaa, kiukutella, surkutella, rähistä ja vaipua itsesääliin. Kotona olen välistä perin aikaansaamaton, itsekeskeinen ja välinpitämätön lähimmäisiäni kohtaan. Osaan puhua toisista pahaa, olla kitkerä ja vääntää toisten sanomisia heitä vastaan. Kieleni on välistä terävä kuin partaveitsi ja toisaalta taas hidas sanomaan kiitos, anteeksi tai ole hyvä. Liian usein sanon ennen kuin ajattelen. Enkä ajattele mitä sanon. Mielensä pahoittajaa se ei kuitenkaan minusta tee. Elämä on liian lyhyt murjottamiseen, katkeruuteen, kaunan kantamiseen ja tuntia pidempään mykkäkouluun. Lopulta päädyn aina siihen, että elämä on hyvä.

Eilen tein netissä jonkun testin, jonka mukaan olen positiivinen, elämään ja muihin ihmisiin mielenkiinnolla suhtautuva tyyppi. Elämä aukeaa edessäni jännittävänä seikkailuna, johon olen aina valmis, kuin partiolainen konsanaan. Minun kuppini on puoliksi täysi tai piripinnassa. Huominen on mahdollisuus eikä uhka. Testin mukaan se tekee minusta mielensä iloittajan, jollaiseksi mielelläni itsekin itseni luen. Mielensä iloittaja. Kuulostaakin jo sellaiselle, että siitä tulee iloinen mieli.

Testi antoi motokseni Paolo Coelhon lauseen: "Rakasta tietäsi, ilman sitä missään ei ole mitään mieltä." Tänään mielensä iloittajan tiet veivät Anadoluhisariin ja Küçüksu'hun. Ja minä rakastin niitä kaikkia kulkemiani teitä, tosin ehkä eniten niitä pieniä teitä, jotka kulkivat veden vartta tai johdattivat minua yllätysten äärelle. 






Anadoluhisarin linnoitus rakennettiin Sulttaani Bayezid I toimesta vuosina 1393-1394 yhteen Bosborin kapeimmista kohdista. Sen vastarannalle rakentui suurempi Rumelihisarin linnoitus sulttaani Mehmet II käskystä vuosina 1451-1452 sellaisella vauhdilla, että se takuulla herätti Konstantinopolissa pelkoa. Linnoituksista käsin pystyttiin kontrolloimaan Bosborin liikennettä ja näin oltiin taas yksi askel lähempänä kaupungin valloitusta.

Nykyään linnoituksen läpi kulkee autotie. Kierrän linnoituksen ja löydän rannasta kahviloita sekä toisen mielensä iloittajan, joka makailee pöydällä keräämässä aurinkoenergiaa itseensä. Tiirailen hetken salmen vastarannan linnoitusta ja poikkean sitten tielle, joka kulkee jokea myötäillen.




Vasemmalle jää osmaanihautausmaa suunnilleen linnoituksen rakentamisen ajoilta. Sen vieressä seisoo uudempikin hautausmaa, mutta säästän teidät enemmiltä haudoilta tällä kertaa.






Mieleni lumoaa tämä Pienivesi (=Küçüksu), joka seisoo tyynenä talojen vierustoilla. Olen katsonut sitä monesti autolla ohi ajaessani, mutta nyt puikkelehdin joka kolosta rantaan ja katson veneitä, kunnostettuja taloja ja pilvien kuvajaisia veden pinnassa. Ajattelen, että teitäkin tärkeämpi minulle taitaa olla vesistöt. Lammet, purot, järvet, joet, kosket ja ennenkaikkea edessä aukeava meri. 







Pienenveden ja Bosborin yhtymäkohdassa seisoo Küçüksun Palatsi, jota tiirailin vain aidan välistä. Palatsi rakennettiin kesäkäyttöön Sulttaani Abd-ul-Mejidin toimesta ja se valmistui vuonna 1857. Pääosin se toimi sulttaanien metsästysmajana. Nykyään palatsi on museo, joka on avoinna vierailijoille. Palatsi on myös vilahdellut James Bond-elokuvassa ja kuulema myös Bollywood filmissä Ek Tha Tiger.


Palatsia mielenkiintoisempi kohde oli tämä pienten rappusten alta löytynyt kaunis vanha talo. Rappuset lähtivät päätieltä, joten kävelin ne alas ja tulin talon pihaan. Pian tuli tunne, että olin luvattomilla asioilla ja jonkun pihassa, mutta miksi sitten ylhäällä ei ollut mitään aitaa tai porttia? Aikani siellä ihmettelin ohitseni virtaavaa vettä ja katselin kaunista taloa. Sitten palasin taas kadun vilinään ja jatkoin matkaani. Tällaistako se olisi, jos omistaisi talon rannassa?







Rannasta nappasin vielä matkaan sallitut piristeet eli mansikoita ja ananasta. Lohdutusherkkuni tämän painontarkkailun ohessa on ollut ananasmansikkarahka. Eikä siis mistään tölkkiananaksesta vaan ihan tuoreesta. Kyllä on mahdottoman hyvää!







Iloista päivää kaikille mielensä iloittajille, häntä pystyyn kaikille mielensä pahoittajille ja positiivia ajatuksia  sille välille.

ps. Testi antoi minulle myös mielensä iloittajalle kuuluvan laulun, laitetaan sekin nyt tähän, vaikka en itse olisi nyt ehkä tähän päätynytkään: 



16 kommenttia :

Pepi kirjoitti...

Täällä yksi mielensä iloittaja kovasti ilahtui tästäkin postuksesta :D
- ja nyt voi jo sanoa, että ENSI VIIKOLLA!!

Elisabeth kirjoitti...

Tunnistin itseni tekstin alusta. Taisin tehdä saman testin, mun tulos oli valon lapsi ;)" Sinussa on paljon sisäistä valoa. Olet tasapainossa itsesi ja maailmasi kanssa. Voimasanasi on rakkaus. Vahvuutesi ovat: Elämänmyönteisyys, lapsenomainen aito usko ja into. Olet myös erityisen herkkä aistimaan ympäristöäsi." Oli ihan kiva testi a viime viikolla näin täällä ekaa kertaa pöllön, lensi auton yli ;)

Kauniita kuvia taas ja mielenkiintoisia paikkoja.

Elisabeth kirjoitti...

Niin mun eläimeksi siis tuli pöllö :D Hassua oli myös se, että mun lauluksi tuli erään laulajan biisi, jonka kappaletta yritin just sinä päivänä Internetistä löytää. En muistanut laulajan nimeä enkä biisin nimeä, kun se oli jotain muinaiskieltä. Olin viimeksi kuunnellut sitä 1.5v sitten. Hassu sattuma ;)

Matkatar kirjoitti...

Satumaisia kuvia! Iloiseksi teit taas minutkin tarinallasi. Täytyypä minunkin tehdä tuo testi, kuulostaa hauskalta :)

Aili-mummo kirjoitti...

Ihania tarinoita ja kuvia, kiitos Mine..:))))

Oikein iloista ja positiivista viikon alkua sinulle & perheellesi.<33333

Mine kirjoitti...

Pepi: Jee, jännitys tiivistyy ja rummut pärisee....

Elisabeth: Oliko siinä joku eläinkin. Hitsi. Olisi pitänyt kirjoittaa ylös. Nyt vaan kirjoittelin muistini sopukoista. Vai valon lapsi, no sekin kuulostaa positiiviselta:).

Matkatar: Oikeasti se oli joku arvonta, mutta siinä tuli nuo kysymykset aluksi. Se oli jonkun blogin yläbannerissa mainoksena. Toivottavasti löydät. Kerro sitten mikä olit?

Aili: Positiivisestihan tämä on alkanut. Aurinko paistoi ja oli hieno lenkki. Illalla saan vielä miehen matkalta takaisin. Ja viikonloppuna häämöttää koko perheen reissu. Kuppini on piripintainen.

Nonna kirjoitti...

Kivoja kuvia!

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Oh kuinka minäkin usein pahoitan etenkin siippaseni mieltä, mutta loppupeleissä ilo voittaa ja elämä :) Kivoja kuvia todellakin! Elämänmakuisia kaikki!

Jael kirjoitti...

Minäkin tunnistin itseäni tuossa ensimmäisessä kappaleessasi. Mutta yritän kuitenkin ajatella positiivisesti,ihan aina se ei onnistu.
Hienolle rundille veit meidät taas!

Mine kirjoitti...

Nonna: Kiitos!

Helmi-Maaria: Elämä oikein virtaa ympärillä tällaisina kevätpäivinä. Ja valo auttaa kuvaajaa onnistumaan paremmin.

Jael: Eikä tarvitse onnistuakaan. Mitä se sellainen pakkopositiivisuus muka olisi?

Tälle reissulle lähdin bussilla. Menin sillä ekat 10 min ja hyppäsin sitten kävelemään. Nykyään kun kotoa pitäisi kävellä vähintään 30 minuuttia ennen kuin pääsee uusille poluille. Pari tuntia meni kevyesti, kun oli kiva sää ja uudet kulmat.

Anonyymi kirjoitti...

Löysin nyt entistä yksityiskohtaisemman Istanbulin kartan, joten vaellustesi ja kuvaamiesi tienoiden paikantaminen käy helpommin. Minulle kuva Istanbulista rakentuu myös eri paikkojen suhteiden ja historian kautta ja sitähän siellä riittää.
Mahtoivatko "Rikkaat keskuudessanne" postauksesi kuvat olla pääosin Aasian puolelta?

Tartuin blogisi löydettyäni uudemman kerran Pamukin Nobel -palkittuun teokseen Istanbul - muistot ja kaupunki. Jännä fiilis, eräänlainen samankaltaisuus vaikka samalla erilaisuus. Pamukin perspektiivi pääosin menneessä, blogisi tässä hetkessä. Molemmissa piirtyy Istanbulin erityisyys ja yllättäen huomaa, miten jotkin asiat ovat ja pysyvät. Minut ainakin saa pauloihinsa. Pamukin kirjassa on mm. mustavalkoisia valokuvia aikojen takaa. Olisipa kuulemassa, mitä sinun kuvamateriaalisi kertoo ihmisille 50 - 100 vuoden kuluttua. Aineksia kiinnostavaan julkaisuun sinulla olisi vaikka heti.

Luin jostakin, että Istanbulissa on avattu Viattomuuden museo Pamukin samannimiseen kirjaan pohjaten. Tunnetko/tunteeko joku sen? Siihen tekisi mieli joskus tutustua.

Kiitos Mine, kun jaat Istanbulista ja elämästäsi muillekin. T. Anisi

Mine kirjoitti...

Anisi vai Anini:): Nämä lenkkeilypostaukseni ovat lähes kaikki täältä Aasiasta, sillä asun täällä. Koitan siis pysytellä kävelyetäisyydellä kodista, tosin käytän bussia apuna mennessä tai tullessa, koska päästäkseni uusille paikoille minun täytyy jo kävellä hieman kauemmaksi.

Pamukhan on mitä suuremmissa määrissä elossa edelleen, mutta tuskin kuuluu blogini lukijoihin:). Yksi lempikirjailijoistani muuten ja Istanbul on tietenkin suosikkejani. Viattomuuden museossa kävin tässä postauksessa: http://tuhatjayksitarinaa.blogspot.com/2012/08/289-tarina-istanbul-tavattiin.html Siellä ei vaan saanut kuvata, joten museota on vaikea esitellä.

Kiitos sinulle, kun jaksat käydä lukemassa!

Hippu kirjoitti...

Muistatko mistä se testi löytyy? Tekisi itsenikin mieli tehdä se. ;-)

Rakastan tuoretta ananasta! Sitä ei vaan kannata jättää pilkottuna (metalli)astiaan jääkaappiin useammaksi päiväksi - silloin saa nimittäin jonkinlaista ananassiideriä!

Mine kirjoitti...

Hippu: En valitettavasti enää löytänyt sitä, kai se vain oli joku päivän mittainen mainos?

Meillä ei ole pelkoa ananaksen unohtumisesta kaappiin. Katoaa hetkessä parempiin suihin.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minäkin haluan olla mielensä iloittaja, paljon hauskempaa niin. Muistan nuo maisemat laivasta käsin, ainakin tuon palatsin.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Minulla on suunnitelmissa käydä itsekseni Bosborirsteilyllä tässä kevään mittaan. En ole sellaisella perusteellisella nimittäin käynytkään.