"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

404. tarina (Istanbul - Neidot lähti torniin)

Aloitamme lauantait yleensä perhekokouksella. Se on perheemme huvituksista päättävä elin. Perhekokouksessa jokaisella on puheenvuoro ja mahdollisuus heittää ilmaan ideoita. Kun jokaista on kuultu, tehdään päätös päivän ohjelmasta ja ryhdytään tuumasta toimeen.

Lasten kasvaessa on päätösten teko vaikeutunut. Mikä toisesta on hauskaa, ei toisesta enää olekaan. Esikoinen on viikosta väsynyt ja haluaisi vain olla kotona. Pienimmille pelkkä kotona olo taas aiheuttaa "ei ole mitään tekemistä"- marinan, jota aikuisväestö ei jaksaisi kuunnella. Sisällä olo tarkoittaa myös ihan liikaa ruudun ääressä istumista. Olisi parempi lähteä pihalle, mutta minne?

Viime lauantaina me jakauduimme. Esikoinen sai jäädä kotiin. Mies järjesti pojille jalkapallopelit ja mukaan kutsuttiin myös ystäviä. Minä ja kuopus saatiin ystäväperheen äiti ja tytär mukaamme. Kun meitä oli neljä neitoa, valikoitui kohteeksi Neitotorni eli Kız Kulesi. Kohde, jossa en ollut koskaan vielä käynytkään.

Ensin matkustimme bussilla Üsküdarin rantaan. Sieltä kävelimme Bosborin reunusta pitkin, ohi ulkokuppiloiden ja suoraan kohti tornille lähtevää lauttaa. Venettä odotellessa käännettiin kasvot kohti aurinkoa ja hengitettiin kevättä keuhkot täyteen.









Rannasta kulki tornille pieni vene. Kyyti ei kauaa kestänyt, mutta keikutti mukavasti. Nuoremmat neidot  keräsivät kanssamatkaajilta ihastuneita katseita ja saivat joltakin tädiltä matkasuklaat. Minä tavasin tornin historiaa, jonka juuret ulottuivat kauas menneeseen. Jopa 2500 vuoden taakse.



Ensimmäisen tornin tälle paikalle rakennutti ateenalainen kenraali Alkibiades vuonna 411 EKr. Hän käytti tornia tullina. Vuosien kuluessa tornista syntyi legendoja. Ensin legenda Herosta ja Leanderista, sitten legenda prinsessasta ja käärmeestä ja lopulta legenda leijonista ja tornista, johon en löytänyt linkkiä. Vuonna 1999 torniin tupsahti itse James Bond - 007 Istanbulissa seikkaillessaan.





Nykyisin tornin alakerrassa sijaitsee ravintola ja ylhäällä tornikahvila. Etenkin sitä kahvilaa teki mieli ihan testata. Kiersimme siis katsomassa maisemat ja istahdimme sitten kahville. Tytöt saivat suunsa suklaaseen meidän kahvitellessamme. Hinnat olivat aika suolaiset, mutta kyllä sen nyt kerran voi maksaa. Sellaisena päivänä, jolloin saa olla neitona tornissa.








Lopuksi kierrettiin vielä torni ympäri ulkokautta ennen astumista veneeseen. Kuljetus tornille näytti olevan Üsküdarin lisäksi myös Kabataşista Euroopan puolelta, eli jos tahtoo tornin nähdä, ei välttämättä täydy kiertää Üsküdariin asti.




 Ihan vierailun arvoinen visiitti. Mutta ei nyt mikään ihan must.

8 kommenttia :

Pepi kirjoitti...

James Bondinsa katsoneena oli kiva tehdä kierros tornissa ja nähdä miltä se näyttää leffan ulkopuolella. Aika hauska kun keskellä vettä on moinen rakennelma :)
Ja kun tuli näin nähtyä, niin tuskin niiden tulevien päivien aikana yrittää tuonne kiirehtiä!

Elisabeth kirjoitti...

Kyllä mulle passais kahvit tuolla :) Kiva tuo teidän lauantaitraditio. Tuttuja fiiliksiä lasten kasvamisesta. Meillä ei teinejä meinaa enää saada mukaan retkille, mutta viime lauantaina ne yllättivät :)

Aili-mummo kirjoitti...

Oikein mukava tarina kuvineen, kiitos Mine.<33333

Yaelian kirjoitti...

Olipa teillä taas mielenkiintoinen reissu!Katseeni kiinnittyi noihin matonpaloista tehtyihin tyynyihin;käsistään erittäin kätevä poikani isä on tehnyt vähän samanlaisia.
Mukava traditio tuo teidän lauantaipalaverinne:)

Mine kirjoitti...

Pepi: Ei tämä ole mikään Istanbulin päänähtävyys. Mutta olisi se nyt ollut noloa asua Istanbulissa pitkälle toistakymmentä vuotta ikinä käymättä kahvilla neitotornissa...

Elisabeth: Minä lähden sinun kanssa kahville, kunhan tänne saavut. Lauantaitraditio tulee varmaan tulevina vuosina etsimään muotoaan. Meillä nyt sentään kuitenkin vielä on näitä pieniäkin, joiden kanssa vielä pitäisi retkeillä, vaikka isompia ei enää huvittaisikaan.

Aili: Ole hyvä Aili.

Mine kirjoitti...

Yaelian: Minustakin ne on kivoja. Ja kovasti vielä käytössä turkkilaisissa kodeissakin. Eli ei ihan pelkkää turistirihkamaa.

Perhekokous on ollut hyvä systeemi ja ajanut tehtävänsä monia vuosia.

Petra kirjoitti...

Ihania neitoja ja viehattava kahvila, en ollut koskaan ajatellutkaan etta siella tornin sisalla tosiaan on toimintaa ravintolan ja kahvilan muodossa.

Mine kirjoitti...

Petra: Minäkään en ole oikein ajatellut mitään tuosta tornista. Mutta nythän siellä on käyty! Sain taas viivata yhden Istanbul-kohteen yli Lonely Planetissani.