"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 21. maaliskuuta 2013

416. tarina (Jossa tukan ei tarvitse olla hyvin)

Aamupäivän istun kattojen päällä. Kymmenennessä kerroksessa on ilmavaa ja maailma näyttää pienemmältä ja suuremmalta samaan aikaan. Täältä voi seurata ulkopuolisen silmin, kuinka kaupunki kiirehtii askareisiinsa ja autot katoavat katujen labyrinttiin. 



Näillä kulmilla vietin ensimäiset Istanbulin vuoteni, joten suunnistaminen on helppoa. Uskallan siis poiketa sivukujille. Niille, joilta ei kannata etsiä Starbucks-kahvilaa ja jossa tukan ei tarvitse olla hyvin. Täällä vaihtuu autoihin renkaat ja maalipinta. Työmiehet istahtavat syömään dönerinsä ja juomaan päiväteet. Tehdashallin pihalta leuhahtaa leikatun ruohon tuoksu ja hallin ovelta haistan leikatun puun. Selässäni seuraa jokainen ohittamani silmäpari.


"VUOKRATTAVANA"







"Tavoitettavana tästä numerosta."








Sillan alta seuraan nuortaparia ja saavun hääpukukadulle. Turkkilainen morsian haluaa olla kaunis kuin kermakakku. Tyllissä, röyhelöissä ja pitseissä ei säästellä. Hääpukuliikkeitä löytyy alueelta kymmeniä, mutta valikoima toistaa ikkunanäkymien perusteella itseään. Yksinkertaisen ja simppelin etsijät älköön siis vaivautuko. Minun pukuni oli vuonna XjaY lähinnä tuota toisiksi alinta. 






Meren lähestymisen tunnistaa tuoksusta sekä lokeista. Kiipeän vielä muutaman nousun ja aloitan laskeutumisen kohti rantaa. Pysyttelen edelleen sivukaduilla ja vain pikaisesti ohitan ruuhkaisimmat kadut. Siltikin hihani ottaa hihakontaktia ja joudun pujottelemaan. Partasuumiehen kanssa jalkamme käyvät kadun mitan rintarinnan, kunnes siirryn taas sivuraiteille.






Aurinkoisen berberin jälkeen olenkin rannassa. Takana häämöttää tulipalosta kärsinyt Haydarpaşan juna-asema. Laivasataman vierestä hyppään bussiin, joka vie minut kotiin ruoanlaittoon. Hyötykävelijä kiittää lenkkiseurastasi!


13 kommenttia :

Kirjailijatar kirjoitti...

Ai kun tuli jostain syystä nälkä, kun katselin näitä kuvia. Melkein haistoin nenässäni ne dönerit ja meren, vaikken dönereitä syökään.

Mulla ei ole tukka koskaan hyvin, sopisin siis tuonne hyvin :)

Maria kirjoitti...

Näitä sinun kertomuksiasi on todella mukava lukea! Seuraava matkamme taitaa suuntautua Istanbuliin:) Minua on alkanut tämä kaupunki kiehtoa blogisi myötä. Mieheni oli taas muualta löytänyt tämän kaupungin. Eräänä iltana sanoin hänelle, että tuonne haluaisin matkustaa. Hän kertoi myös ajatelleensa, että Istanbulissa pitäisi käydä. Hauska yhteinen haave siis! Katsotaan, saadaanko toteutettua:)

Riina kirjoitti...

Hui mitä kermakakkuja, todellakin! :D

Tykkään tuosta kerroksellisuudesta, josta mainitsit viime postauksessa ja mikä näkyy näissäkin kuvissa. Sama viehättää Pariisissakin. Siis niissä kaupunginosissa, joissa sitä enemmän näkyy.

mehtäemäntä kirjoitti...

olipas taas lupsakkaa luettavaa. Aivan ihania nuo häämekot..ja ihania kujia :)

Petra kirjoitti...

Minakin sulaudun paremmin kansan riveihin, sinne missa ei tukan tarvitse olla ojennuksessa. Minulle Turkin viehatys on juuri tassa rosoisuudessa ja rönsyilyssa, kulahtaneissa ovenpielissa ja niissa kukkaruukuiksi muuttuneissa peltipurkeissa.

anumorchy kirjoitti...

vWkupla on ollut vissiin myynnissa jo pitkaan.

Ai siella on viela yleisia kaivoja joista haetaan vetta koteihin.

Hippu kirjoitti...

Luin tämän jutun oikein hitaasti ja hartaudella. :-)

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Minäkään en ole tukkaihmisiä. En osaa föönata, enkä laittaa kampauksia. Siksi minulla on aina suttunuttura, ponkkari tai joku söherö.

Maria: Tervetuloa vain. Olen iloinen, jos olen osannut esittää Istanbulin siinä valossa, että se houkuttaa. Se olisi vain reilua kapungille, sillä tämä on hämmästyttävä paikka.

Riina: Se minuakin kiehtoo. Tylsäähän se on, jos tietää mikä kulman takana odottaa.

Mehtänemäntä: Onhan se ainakin rimpsuisia:).

Petra: Juuri niin. Liian sliipattu tekee epämieluisan olon.

Anu: On täällä noita lähteitä, yleensä moskeijoiden kulmilla ja osa kansaa käyttää niitä. Suurin osa kyllä tilaa vedet kotiin toimitettuna.

Hippu: Aamuhartaus siiis.

Anonyymi kirjoitti...

Ihastuttavia hääpukuja ! Voih ! Jos olisin nuori, nätti ja naimisiin menossa, niin ottaisin (?) alimmaisesta kuvasta tuon kermakakun kukkakoristella -- taideteos ! Toki ihan "ylilyönti", mutta mitä se haittaisi...Ja tukkakin saisi olla hyvin ! t: Tiina

Aili-mummo kirjoitti...

Ihmeellistä jos / kun tuollaisilla romuautoilla ajetaan, tuskin löytyy edes jarruja..:/

Meilläkin päin hörhelöpuvut ovat olleet kovasti muodissa..:)))

Suomalainen maku on yleensä vaatimaton ja yksinkertainen, joka minustakin on kaunista..:D

Kiitos tästä postauksesta, Mine, ja hyvää viikonloppua sinulle & perheellesi.<33333

Mine kirjoitti...

Tiina: Minustakin se oli hieno:). Päivä prinsessana, tottakai sen tulee olla ylilyönti.

Aili: Tuo ei taitaisi enää liikahtaa, ehkä sitä vuokrataan johokin muuhun käyttöön?

Hyvää Viikonloppua!

ii kirjoitti...

Kuinka föönaat tukkasi yleensä?
- En föönaa ollenkaan. Wash & go.
Sitten voi taas ihastella Istanbulilaisen kampaajan kauhistunutta ilmettä.

Mine kirjoitti...

ii: Minua eivät ole joutuneet montaa kertaa kauhistelemaan. Kaikki kapaamokäyntini taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa. Ja kyllä, kyllä sen huomaa.