"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

405. tarina (Istanbul - mitä kävi lenkkeilijälle?)

Mitä luulitte käyneen lenkkeilylleni tällä viikolla? Kuka jaksoi uskoa intoni jatkumiseen? Vai palasinkohan entiseen ja jätin pehvani taas kiinni penkkiin? Entä oliko lenkkeilystä edes mitään hyötyä? Putosiko paino ja pysyinkö karppina?






Kaali poikineen.



No, ensimmäisen lenkkiviikon lopulla paino nousi kilon ja siinä se sitten on pysynyt. Mitä ihmettä, nythän minulla on enemmän pudotettavaa kun lenkkeilyn alussa?!? Olen pysynyt aika hyvin ruodussa syömisten kanssa ja liikkunut enemmän kun varmaan kesän jälkeen yhteensä. Puntarilla käyminen on siis maailman epämotivoivampaa hommaa. Ystävällisimmät lukijat siellä kommentoivat kyseen olevan kasvavista lihaksista, jotka nostavat painoa. Tartun tähän selitykseen, kun muitakaan mieluisia ei ole tarjolla:). Onneksi olen huomannut, että housut ovat löysemmät ja vyön voi kiinnittää yhtä tai kahta reikää tiukemmalle. Jotakin hyvää tässä siis täytyy tapahtua? 







Jatkoin siis lenkkeilyä tälläkin viikolla. Aamusta lenkkarit jalkaan ja pihalle heti, kun lapset lähtevät koulutielle. Näin tosiaan välttää päivän mittaan lisääntyvät tekosyyt olla lähtemättä. Lenkin jälkeen voi sitten ryhtyä hyvin mielin päivän töihin ja taputtaa itseään joka välissä olalle. Kylläpäs olin reipas taas tänäänkin.




Sää on onneksi ollut puolellani ja pistänyt tällä viikolla parastaan. Näin olen saanut lenkkeillä valohoidossa. Kahtena ensimmäisenä päivänä jalkani kuljettivat minut yhdelle uudelle lähiseudun kukkulalle, joka käännettynä tarkoittaa "Kirsikkainen kukkula". Siellä olen saanut ihailla kirskikkapuiden kukintaan puhkeamista. Tällä hetkellä kukkii suojassa kasvavat puut, ensi viikkojen aikana puut puhkeavat kukkaan ympäri kaupunkiani. Kaunista! Kaunis on myös koko kukkula ja olen vakaasti päättänyt, että kun voitan lotossa monta miljoonaa, ostan tuollaisen Bosborille katsovan puuhuvilan Kirsikkaiselta kukkulalta. Kutsun toki teidät kahville sen puutarhaan.





Ensimäisenä päivänä kävelin kukkulalle yläkautta. Seuraavana päivänä kiersin sen toiselle puolelle ja kävelin alhaalta ylös, vain huomatakseni, että Ayvalıksuyu-katu johtaa umpikujaan. Siitä sisuuntuneena kiipesin sitten vastakkaisenkin kukkulan päälle ihailemaan maisemat ennen kotiin paluuta. Molempien päivien lenkit kestivät sellaisen 1h 10 minuuttia.




"Rauhan ja levon talo" = Vanhainkoti



Tiesittekö muuten, että kuvalenkkeily voi olla tosi vaarallista? Tällaiseen tilanteeseen ajoin Sannan! Olen todella pahoillani, pikaista paranemista. Ja parempi onni ensi lenkillä!


ps. Kotona menossa tulppaanit numero 3. Tällä kertaa valkoisena.

16 kommenttia :

Amalia kirjoitti...

Sitä puutarhakutsua odotellessa jatketaan näitä sun kauniiden kuvien katselemista. Mun on lenkki jäänyt, kun on ollut niin kamalan liukasta. Kerran jalan katkettua musta on tullut tosi arka ja pelkään sitä kaatumista. Sunnuntaina lähden Espanjan auringon alle ja jospa siellä lenkkeilisin kesässä :D

Matkatar kirjoitti...

Minä tulin mukaan tällä viikolla, mutta teen vain puolen tunnin lenkkejä joka toinen päivä, ainakin aluksi. Välipäivinä teen lihaskuntoa.
Vaakaa en ole tänne uskaltanutkaan hankkia, mutta mittanauha voisi olla hyvä juttu. Kiinnitä sinäkin huomiota vain enemmän mittoihin -ne kertovat paremmin totuuden kuin vaaka! :)

Hurmioitunut kirjoitti...

No onhan siellä tapahtunut positiivista muutosta jos vyön saa jo kirittyä kahta pykälää tiukemmalle! Tsemppiä siis vain! :)

Jael kirjoitti...

Ihania kuvia! Lihaksista se sinun kilosi takuulla on;minulle kävi niin kuin aloitin taas kuntosalissa.
Tänä aamuna heräsin taas puoli kuudelta ja tein lenkin kaupungin pääpuistoon ,Bambin kanssa.Tuli juostuakin eikä kamera ollut mukana,joten kotiin tulin ihan hiessä;D

Mine kirjoitti...

Amalia: Voihan liukkaat. Jouluna liukastuin siellä ja väänsin polveni. Hyväksytään siis selitys sillä ehdolla, että tulee espanjasta lenkkikuvia:).

Matkatar: Minä laitoin itselleni painomotivaattorin. Kun on päästy tavoitepainoon, saan osta itselleni yhden kaapin. Mites se nyt sitten muutetaan senteiksi? Ihan epistä.

Hetzu: Toivotaan. Aloin jo epäillä, että onko se nyt sitten kuitenkaan niinkään vai pelkkää toiveajattelua.

Yaelian: Ihanan varma kommentti sieltä:). Hyvä sinä reipas. Jaksaako Bambikin juosta?

Allu kirjoitti...

Ilman muuta se tulee lihaksista, kun kerran on vyötärö hoikentunut. Mulla ei liikunta vaikuta valitettavasti yhtikäs mitään.

Pepi kirjoitti...

Olipa ihana tänään matkustaa pitkin Istanbulia bussin kyydissä -luesekelin nimittäin päivityksen iltapäivällä bussissa matkalla Lilllaan. Joo- o, niinkin sinne pääsee kun on tarpeeksi kaukaa tulossa/menossa :D

Kuvittelin jo olevani ihan muilla teillä kun näillä lumisateisilla hankien reunustamilla....

Ei mulla vaan vyötäröltä mitään häviä ;/ -ei mulla kyllä ole vyötäkään...

Tiina kirjoitti...

Kyllä on just nyt lenkkeilyt jäänyt kun keli on karmeaakin karmeampi. Olihan hyvä selitys, olihan :D
Oikeasti, nyt tuntuu, ettei kevät tule koskaan... Näyttikin ihan yli-ihanilta nuo kirsikankukkakuvasi täällä kamalan myterin keskellä katseltuna :)
Mutta hyvä sinä (edelleen)!

Mine kirjoitti...

Allu: Minusta se on kummallista, että kilot ei liikunnalla tipu. Millä ne sitten tippuu?

Pepi: Tähän aikaan vuodesta asun oikein mielläni Istanbulissa. Jos saisin valita molemmista maista vapaasti, niin asuisin Suomessa joulukuun alusta helmikuun puolivälille. Sitten oleskelisin Istanbulissa kesäkuun lopulle. Suomessa asuisin heinäkuun alusta syyskuun loppuun. Lokakuun ja marraskuun voisin oleille Turkin Etelässä ja lähteä taas Suomeen joulua odottamaan.

Tiina: No, hyväksytään, jos taivaalta on lentänyt jalkarättejä tai kiukkuisia mummoja? Ei vaan, kyllä se on kuule ilo olla pihalla, kun aurinko paistaa. Muistan hyvin, että viime viikon sateissa ei ollut yhtä mukavaa....

anumorchy kirjoitti...

Kyllahan se on niin etta kilot tippuu etupaassa tiukalla valvonnalla, mita suuhunsa panee. Ja nyt kun emme enaa ole kakskymppisia tyttosia, sekin tapahtuu hitaammin kuin ennen. Ikava kylla!
Mutta ehka kannattaa tosiaan katsoa sita mittanauhaa (housuja) ja jos silla puolella on tullut tuloksia, niin sehan on hieno juttu ja tarkoittaa etta ei se lenkkeily ole turhaa ollut!
Ja bonuksena olemme saaneet hienoja kuvia!!

sannabanana kirjoitti...

Lenkkijuttujasi on ollut todella mukava lukea, ja on ollut ihana nähdä lenkkimaisemiasi.

Minun täytyy sanoa, että tuo linkkaamasi kuvalenkki oli kyllä tosi tehokas: en ole juossut niin kovaa vauhtia pitkään aikaan, eli poltetta tuntui jalan lisäksi lihaksissakin :-)

Lissu kirjoitti...

Minä lenkkeilin paljonkin ennen joulua (elokuusta-ennen joulua viikolle) ja kyllä siitä tuli tulostakin mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin haaveilin. Olen käynyt myös kaksi kertaa Pilates jumpassa ja se jatkuu vielä. Mutta... se joulu sitten tuli ja leipomiset yms. syömingit. Nyt ollaan taas samassa pisteessä kuin joskus elokuulla.
50 v. rajan jälkeen on ollut painonvartiointi paljon vaikeampaa.
Joopa, pitää vain yrittää...
Liika istuminen (eh, tässä tietsikan edessä) on myrkkyä samoin syöminen ja välipalat kello kuuden jälkeen.

Mine kirjoitti...

Anu: Niinhän se varmaan on. Mutta kun nyt olen ollut aika tarkka tuon syömisenkin suhteen. Kroppani pitää ikään kuin kynsin ja hampain kiinni saavutetuista eduista, eiku kiloista.

Sannabanana: Meidän kaikkien täytyy siis tästä lähdin kietoa meduusan viiksi nilkan ympärille lenkkimme puolivälissä. Tulisi juostua puolimatkaa tehostetusti kotiin.

Lissu: Yrittää pitää, ei auta. Täällä on potilaat lisääntyneet ja itselläkin alustava päänsärky. Lenkkivaatteet on päällä ja särkylääkettä napattu. Nyt odottelen, että vaikuttaako se, vai pitääkö taantua muiden potilaiden viereen petiin...

Jostakin luin, että nimenomaan istuminen pitkään (koneen ääressä) muokkaa nykyihmisen ruumista epäedulliseen suuntaan. Niinpä.

Anonyymi kirjoitti...

Parempaa vointia koko perheelle ! Muistathan, että sairaana EI saa lenkkeillä ? t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Koitan muistaa. Tänään kyllä lenkkeilin, vaikka onkin hieman päänsärkyä. Ei kuitenkaan missään migreeniasteikossa. Kuopus on taas terve ja isäntäkin melko hyvä. Ainoastaan vieras on viruksen viemä ihan enemmän kanssa.

Leena Lumi kirjoitti...

Minä en käy vaa'alla vielä...Hermostuttaa;-)

Sannabananan juttu oli taas kuin jostain extremefilmistä. Kurjaa hänelle, mutta tosi hyvää rokotusta R:lle australiankuumetta vastaan: Vanha Eurooppa on kaunein ja paras, eikä olla vielä tuollaiseenkaan törmätty.