"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

420. tarina (Gökçeada - karun taivaallinen)

Maanantaina ajoimme auton laivaan ja suuntasimme Gökçeadalle. Käännettynä se tarkoittaa Taivaallista saarta. Egeanmerellä Turkille jäi näitä saaria vain muutama. Aikaisemmin olen kirjoittanut Bozcaadasta ja Alibey-saaresta. Gökçeada on saarista suurin, mutta autoillen senkin kiertää helposti muutamassa tunnissa. Matkaa saaren päästä päähän on 30 km.




Sää on pilvinen ja Taivaallinen saari näyttää alkuun aika nuhruisen harmaalle. Olin netistä yrittänyt varata meille hotellia ja nyt ymmärsin, että miksi siitä ei tullut mitään. Sesonki ei ole alkanut ja saari uinuu. Rakennukset ovat tyhjillään, tiet puhdistamatta talven roskista ja suurin osa hotelleista visusti kiinni. Kyselemme tarjouksia niistä muutamista auki olevista, mutta ne ovat joko kalliita tai sitten tosi ankeita. Päätämme siis palata iltalaivalla mantereelle ja keskittyä saaren tutkimiseen niiksi tunneiksi, jotka meillä on käytössä.






Tälläkin saarella on vahva kreikkalainen vaikutus, joka näkyy. Kylissä on kirkot ja rakennustyyli poikkeaa turkkilaisesta. Joissakin kylissä on edelleen vain kirkko, ei ollenkaan moskeijoita. Tälläinen kylä oli mm. Tepeköy, josta lähdimme etsimään Lonely Planetin kehumaa kirkkoa. Tiet olivat tyhjät ja kirkko kiinni. Keskusaukion ravintolasta löytyi kuitenkin lounasta nauttiva kirkon metropoliitta seurueineen. Hän lähetti miehet aukaisemaan meille kirkkoa. Saimme siis oikean yksityisesittelyn kirkkoon ja kylän minimaalisen pieneen jäljellä olevaan kreikkalaisyhteisöön. Oppaamme mm. asuu puoli vuotta Ateenassa ja tulee kesäkaudeksi saarelle juurilleen.


Koululle ei ole vuosiin enää ollut kylässä tarvetta.









Miten ihanat voi ollakaan kirkon sakastiin johtavat ovet?!?







Keskellä saarta oli vielä vehreää ja peltoja viljelystä odottamassa. Toinen reuna sen sijaan oli karun taivaallinen. Vain ohutta kasvustoa, meri ja loputtomasti lampaita ja vuohia laiduntamassa. Onnellisia perhetapahtumia oli sattunut monessakin lammas- ja vuohiperheessä. Olisin niin tahtonut päästä paijaamaan karitsoita ja kilejä, mutta ne ampaisivat pakoon heti auton pysähdyttyä. Niin ihania olivat, että ei raaskittu ravintolassa tilata lammasta, vaan tyydyttiin leivinuunissa paistettuihin pideisiin.






Vielä ehdittiin ennen laivan lähtöä tehdä kävelyretki Bademlin kylässä. Sekin oli suloinen ja antoi katunsa ja kujansa yksityiskäyttöömme. Ainoastaan yhdellä pihalla naputeltiin kunnostustöissä, muuten emme nähneet ketään. Ikkunaluukut olivat visusti kiinni. Miten hauskaa olisi tulla katsomaan tänne kesällä, jolloin kaduilla taas kuljetaan, ikkunaluukut avataan ja taloista on pyyhitty talven pölyt.









Kello viisi istuimme laivaan. Matkatekemisenä oli lautapelejä, joita pelaillessa reilun tunnin merimatka taittui sukkelaan. Gallipolin laitamilta löytyi vanhaan tomaattitehtaaseen tehty hotelli, jossa yövyimme salmen liplattaessa ikkunan takana. Seuraavana päivänä oli edessä paluu kotiin, mutta sitä ennen oli tarkoitus vielä käydä Troijassa.


Suomessa väki taitaa olla jo pääsiäislomilla? Istanbulissa on tänään vielä arki ja lapset koulussa, sekä vanhemmat töissä. En siis ole oikein osannut vielä asettua pääsiäistunnelmiin. Yritän nyt kuitenkin naputella tämän matkan alta, sillä ensi viikon alkupuolen saan turistioppailla. Jopa kolme blogituttua on tulossa Istanbuliin. Mitä heidän kanssaan keksimmekään, siitä haluaisin kertoa sitten teillekin ensi viikolla. Toivon teille kaikille tässä väissä kuitenkin siunattua Pääsiäisjuhlaa, sillä teillä saattaa olla viikonloppuna muutakin tekemistä, kun lukea matkatarinoitani.

11 kommenttia :

Kuukki kirjoitti...

Ihana retki uinuvaan saareen. Ja tuo kirkko on niin kaunis!

Hyvää pääsiäistä!

Hippu kirjoitti...

Vähän surullista, mutta myös kiehtovaa, miten tuokin paikka on niin hiljainen matkailukauden ulkopuolella. Olisi tosiaan kiva päästä näkemään, millaista tuolla on sitten, kun sesonki on vilkkaimmillaan.

Minua nauratti tuo kielletty ajosuunta -merkki talon seinässä. :-)

Mukavaa pääsiäistä! Täällä ei ole pääsiäisestä tietoakaan, mutta väliäkö tuolla. :-)

mimon mami kirjoitti...

Hyvää pääsiäistä! Ihana, hiljainen kylä kirkkoineen...

Mari kirjoitti...

Tämä on juuri hyvää aikaa lukea näitä ihastuttavia matkakertomuksiasi. Kiitos taas. Troijaa odotellen!

Aili-mummo kirjoitti...

Ihana kuvarikas matkakertomus uinuvaan saareen, kiitos Mine.<33333

Siunattua pääsiäisjuhlaa teille kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Jep ! Tekemistä riittää, mutta oli PAKKO tulla välillä tänne matkalle kanssanne ja leputtaa hermoja. Kiitos ! Hermoni kyllä lepäsivätkin tässä kokemassanne omituisessa tyhjyydessä ja hiljaisuudessa. Kirkko oli kaunis; ehkä siellä kuitenkin juhlitaan ortodoksiden pyhää pääsiäistä ?

Esikoinen tuli pääsiäiseksi kotiin, joten lammasta ei ole tarjolla, mutta kesäkurpitsaa, bataattia, porkkanoita jne. Mies nääntyy nälkään, kun on vain "kanien ruokaa" pöydässä, mutta en viitsi montaa eri pöperöä pyöritellä, sillä minulla on KIIRE. Olen päättänyt, että maanatai iltana klo.23.00 on opinnäytetyön tutkimussuunnitelma valmis arvioitavaksi. Olen laiskotellut viikon, joten nyt saan siitä kärsiä -- itsesääli ei auta, joten töihin vaan ! t: Tiina

Ps. EI pinkeät pinkit, vaan pirteät ja piristävät ! Itselläni on kirkaat ja keltaiset (EI kireät). En minäkään ole oikeasti pullea, vaan ihan normaali, mutta olisin toki mielelläni vaikka sutjakka sinisessä...

Mine kirjoitti...

Kuukki: Se olikin suloinen. Ja päivittäisessä käytössä, mikä tuntui tosi mukavalle.

Hippu: Niin minustakin olisi mukava pujahtaa lämpimille saaren kaduille. Nyt ei ollut kylmä, mutta aika tuulista.

Sattuneista syistä täälläkään tuo pääsiäinen ei liiemmin näy. Mutta koitan saada kotona vähän näkymään.

Mimon mami: Saaatiinpahan omaa rauhaa:). Vastapainoa Istanbulille. Hyvää Pääsiäistä!

Aili: Kiitos. Vielä pitäisi hieman nähdä vaivaa juhlan eteen, mutta kukat sentään kävin jo ostamassa.

Tiina: Metropoliitta asuu saarella, joten kirkossa on päivittäin messu. Tulin siitä iloiseksi. Kirkot kuuluu olla käytössä eikä seistä tyhjänä.

Voimia sinulle lopputsemppaukseen.

Ja pinkeistä pinkkipöksyistä vielä, että esikoinen osti ne itselleen, mutta ei sitten tykännytkään. Niin ne päätyi äidille:).

Jael kirjoitti...

Viehättävä kylä kirkkoineen ja pienine yksityiskohtineen.Kuinka monta saarta Turkilla onkaan?
Ja sullahan on kivaa tiedossa kun saat opastaa blogituttuja.Itsekin pidän todella paljon opastamisesta:)
Hyvää pääsiäisen aikaa Mine!

Anonyymi kirjoitti...

Just ! Minä taas ostin keltaiset Esikoiselle, mutta eivät sitten kelvanneetkaan (isot + liian kirkkaat); joten päätyivät meikeläiselle... t: Tiina

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista miten paljon näkyy kristinuskon jäljet tai ihan toimivaa kirkon elämää!

aprikoi Sylvi mummo

Mine kirjoitti...

Jael: Olisiko ne Egean isommat saaret noissa kolmessa, sitten oli jotakin ihan pieniä. Ja Marmarameressä nämä Prinssisaaret ja Marmara-saari. Tämä oli nyt vain heitto, ei välttämättä mikään oikea tieto.

Tiina: Niin ne vuodet kääntää asioita päälaelleen.

Sylvi: Kyllä siitä tulee aina ilo, kun näkee kirkon ja riemu, kun näkee elävän kirkon:).