"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 14. maaliskuuta 2013

410. tarina (Ohi kuolleiden kalojen)

Eilen oli sovittu tapaaminen Istiklalilla. Pinkaisin matkaan hyvällä mielellä, sillä aurinko helli Istanbulia toden teolla. Ei harmittanut vaikka myöhästyin Karaköyn lautasta ja jouduin kävelemään tapaamiseen Eminönüstä Galata-sillan kautta. Ohi odottavien pöytien, kuolleiden kalojen ja vieressä roikkuvien siimojen. 





Liikunnan tähden olisi pitänyt kävellä mäki ylös, mutta sovitussa aikataulussa pysymisen vuoksi täytyi hypätä aikatunneliin. Istanbulin Tünel on maailman toisiksi vanhin metro, joka nousee Karaköystä Beyoğluun. Pituudeltaan matka on vain 573 metriä, mutta kun kyseessä on aikamoisen tiukka ylämäki, siihen käyttää mielellään kyseistä kulkuvälinettä. Karaköyn päässä on aika usein joku muusikko soittamassa. Tällä kertaa oli tarjolla haikeita haitarin säveliä.




Metron toisesta päästä alkaakin sitten jo Istiklal-katu. Täällä voi unohtaa yksin kulkemiset ja sukeltaa mukaan kadun jatkuvaan vilinään. Tällä kertaa en kävellyt pitkälle, vaan pujahdin määränpäähäni.



Tapaamisen jälkeen lenkkini jatkui. Pujahdin nopeasti pois Istiklalilta ja suuntasin hiljaisemmille kaduille. Kävelin ohi Cihangirin, jonka kadut vedättävät ikään kuin väkisin kohti rantaa. Talojen väleissä kulkivat raput, joita kuljin edestakaisin.








Lopulta painovoima teki tehtävänsä. Valuin alaspäin ja kiinni salmen sineen. Ranta oli herännyt talviunestaan ja vetänyt puoleensa kaikenlaisia kevätpörriäisiä. Heitä istui rantakahviloissa, puiston penkeillä, maahan levitetyillä peitoilla ja rantavalleilla. Oli kuin kaupungista olisi lakannut kiire ja tilalle olisi tullut laiska joutilaisuus ja harras pysähtyneisyys. Kuka sitä nyt töitä tekee, kun voi nostaa kasvot kohti aurinkoa ja istua salmen rannassa juomassa teetä?



Palatsin vierustalla kukkivat narsissit. T-paidat olivat ilmestyneet katukuvaan. Yksi karvainen oli heittänyt talviturkkinsa ja kantoi tärkeän näköisenä simit-rinkeliään pussissa. Tuttu täti kutsui ilmiötä vale kesäksi ja kehoitti olemaan uskomatta sitä. Niinpä pidin takkini päällä, vaikka mieli olisi liittynyt hihattomiin. Paikallisten pukeutuminen meni laidasta toiseen; T-paidasta toppatakkiin ja karvahattuun. 







Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tai jotakin pitää jättää seuraaviksikin päiviksi. Hyppäsin siis laivaan ja vaihdoin manteretta. Ulkokannella hytisytti, mutta sisäänkään ei malttanut mennä. Takaraivossa kai kummittelee takatalvet joten on otettava kevät irti siitä mistä sen milloinkin saa. 




Tänään astutaan sitten saareen. Siihen viimeiseen, joka on vielä käymättä. Säätila näyttää pilvistä. Huomenna sataa ja lämpötilat tippuvat säätiedotuksen perusteella kymmenisen astetta. Paluu viileämpään kevääseen näyttää olevan katkera totuus. Tosin sekin on huomattu, että Istanbulin säätiedotukset muuttuvat monta kertaa jopa yhden päivän sisällä.

13 kommenttia :

Riina kirjoitti...

Ihanan aurinkoista. Olitpa taas saanut poimittua hienoja yksityiskohtia.

En muuten olisi arvannut, missä on maailman toiseksi vanhin metro. Vanhimman sen sijaan sentään kyllä. :)

anumorchy kirjoitti...

Olisi kiva paistatella paivaa ja nakertaa simit tai kaksikin.

Allu kirjoitti...

Kauniita kuvia taas! Onko sulla muuten koskaan ollut vaikeuksia ottaa kuvia ihmisistä, kun islamhan oikeastaan kai kieltää ihmisen kuvaamisen?

Aili-mummo kirjoitti...

Kiitos tästäkin matkasta, Mine..:))))
Istanbulissa riittää katselemista, onhan se metropoli!

Oikein antoisaa viikonloppua sinulle ja perheellesi, Mine.<33333

Kuukki kirjoitti...

Ihanaa, ihan kuin olisin jo siellä!

Olen matkustanut kerran tünelillä ja nyt kun luin matkaopasta, huomasin, että olin merkinnyt siihen lyijykynällä että "matka kestää noin 2 min." ;-)

Simpukka kirjoitti...

Olet sinä tosi taitava kertoja ja kuvaaja. Niin mukava keväinen kierros.

Anonyymi kirjoitti...

Tein upean löydön, kun törmäsin netistä Turkkitietoutta etsiessäni blogiisi. Kirjoitat vangitsevasti, kuvasi kertovat omaa tarinaansa. Elämänmakuista, lämminhenkistä, koskettavaa ja sisältävät samalla paljon tietoa. Olen kuluttanut tuntikausia blogisi parissa nauttien lukemastani ja näkemästäni. Samalla olen muistellut omia matkojamme Turkissa ja suunnitellut tulevia.

Olen koettanut seurata kohteitasi Istanbulin kartalta osin siinä onnistuen. Taitaisi olla suuri vaiva liittää mukaan karttaakin - vaikka suurpiirteistä sellaista? Istanbul on minulle tuttu vasta yhden käynnin verran.

Lämmin, lämmin kiitos sinulle Mine! Taidanpa jatkossa liittyä piiriinne muutenkin kuin anonyyminä.

Mine kirjoitti...

Riina: Tänään aurinko on vain paikoitellen kurkistanut, mutta lämmintä on siltikin lähemmäs 20 astetta. Aikas ihanaa.

Anu: Kyllä, nostaa kasvot kohti aurinkoa, sulkea silmät ja nauttia.

Allu: Täällä ihmiset jakautuu, osa oikein itse tuppautuu kuviin, osa ei välitä ja osa kieltäytyy tai kääntyy pois. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu yleensä ne mustiin pukeutuneet naiset.

Aili: Niin riittää. Pitäisi vain nähdä se tavan reiteiltä poikkeamisen vaiva.

Kuukki: Ei ole pitkä matka ei, mutta kuinka monta minuuttia kuluisi ylämäkeen:).

Simpukka: Onko olemassa muita kun mukavia keväisiä kierroksia? Aurinko tekee tässä vaiheessa vuotta mielialan nostoja. Kesähelteillä saatan olla jo asiasta eri mieltä.

Anonyymi: Voi kiitos paljon ja lämpimästi tervetuloa. Täytyypä miettiä, että miten tuon Istanbulin kartan voisi toteuttaa. Vai voiko sitä? Kaupunki on niin mahdottoman laaja, joten se tuo oman hankaluutensa asiaan. Kysynpä jossakin vaiheessa mieheltä, että olisiko hänellä joku idea tähän liittyen.

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Mikä Istanbulissa viehätti todella, olivat kapeat kadut ja juuri nuo mäet! Kuinka laelta saattoi katsella alas pitkin katuja :) Hienoja ovat kuvasi. Aurinkoa täynnä.

Emme menneet Tünelilla, vaan kävelimme ylös ja alas urheasti, mutta siinä oli sitten tosiaan puuskuttamista!

Mari kirjoitti...

Taas niin upeita kuvia sinulla. Kiitos niistä!

Mine kirjoitti...

Helmi-Maaria: Onkin parempi puuskuttaa. Alaspäin sujahtaakin helposti, ja nousut voi ottaa kuntoilun kannalta. Täytyy kyllä tunnustaa, että juuri etenkin nousuissa tulee turvauduttua aika usein tuohon maanalaiseen helpotukseen.

Mari: Kiitos itsellesi kiittämästä!

Hippu kirjoitti...

Ihana kierros taas, kiitos!

Mitähän mahtaa olla koiralla pussissa? Minä näin kerran yhden koiran, joka hölkytteli pitkin katua kokonainen paahtoleipäpaketti suussaan sen näköisenä kuin olisi ollut kaupasta tulossa. Mistä lienee senkin leivän saanut/löytänyt/varastanut. :-)

Mine kirjoitti...

Hippu: Tällä koiralla oli pussissa seesamrinkilä eli Simit. Ehkä sinun näkemäsi koira oli emännän asioilla:).