"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

411. tarina (Laiva meni justiinsa)

En tarkoituksella kerro täällä työasioista, mutta täytyy sanoa sen verran, että minulla on tosi vaihteleva työnkuva. Rutiineita ei tarvitse pelätä, vaan jokainen päivä on takuulla erilainen. Joskus painetaan yötä ja päivää, toisinaan on löysempää. Parasta on kuitenkin se, kun saa silloin tällöin yhdistää työn ja huvin. Kuten vaikka eilen, jolloin vein porukat saareen.

Meidän piti mennä sinne pienimmälle eli Kınalıadalle (=Hennasaari), mutta laiva oli mennyt justiinsa ja seuraavaa olisi pitänyt odottaa pari tuntia. Onneksi Istanbul on opettanut tekemään pikaisia muutoksia suunnitelmiin. Pian astuimme laivaan ja olimmekin matkalla tutustumaan Heybeliadan (=Satulasaaren) kreikkalaiseen luostariin ja ekumeenisen patriarkaatin avautumista odottavaan poikalyseoon. 









Tie kulkee mukaillen Marmaramerta. Sitten aloitamme nousukiidon. Entisaikaan tiesivät, että ylhäältä näkyy kauas ja korkealla vain taivas on kattona. Luostarit sijaitsevat järjestään kallion koloissa ja mäen nyppylöillä. Niin myös tämä Heybelin Ayatriada-luostari. Rakennus on suuri ja selvästi rakkaudella vaalittu. Pihat ovat siistit ja kauniit, kiinteistö huolletun näköinen. Pihalla juoksee kaksi suunnattoman suloista karvapalleroa, jotka asettautuvat silitettäviksemme. Ovat kai valmistautumassa tulevaan tehtäväänsä vahtikoirina.

Saamme luvan astua sisäpihalla seisovaan kirkkoon. Kiertää maalaukselta maalaukselle. Hengittää sisään tuohusten ja suitsukkeiden tuoksua. Tuntea Pyhän kosketus ja kokea pala taivasta keskellä maata. Vai pitäisikö sanoa; keskellä merta? Tätä olinkin kaivannut ja nyt se tuli eteeni tuosta vain; kirkkotaide.












Tämän ylläolevan maalauksen edessä mietimme pitkään. Onko tässä enkeleitä vai kuva taivaasta? Ruokalistalla on ainakin Karitsan pää. Osaakohan kukaan selittää? Huomatkaa myös puoliväliin lasitetut ikonit. Toimivatko ne suukkosuojina?






Alaspäin kulkee kevein askelin. Aurinko lämmittää niskaa ja elämän taival on suruton. Saariston lapset huutavat "Hello" ja "What is your name" kaipaamatta vastausta ilmaan jääville lauseilleen. Mietimme, että mitä tekee saariston nainen, kun tulee pakottava halu vaihtaa sohvakalustoa? Onko kaupungissa huonekaluliikettä, joka soutaa sohvia kaupungista saareen?






Uskokaa tai älkää, joskus vastaus on silmien edessä nopeammin kuin osaamme odottaa. Alamäkeä rullaa selvästi vaihtoon menevä sohvakalusto. Saariston nainen laittaa siis sohvakaluston kärriin ja miesväki tuuppaa ja jarruttaa, riippuen mäen kallistussuunnasta. Heybeliadalla näyttää siltä, että vanha lähtee kotoa liukkaasti (alamäki) ja uusi tulee taloon työläämmin (ylämäki).






Talo, jolla on paljon sanottavaa. 


Laivan lähtöön on reilu tunti. Istumme ulos ja tilaamme ruokaa pöytään. Saanko esitellä teille Levrekin. Se päätyy energianlähteekseni ennen palaamista Istanbulin hyörinään. Jälkiruokakahvit löytyy viereisestä yrityksestä ja otetaan mukaan pahvimukissa. 




Jää hyvästi Satulasaari. Oli kiva käydä, vaikka ei ollut tarkoitus.

15 kommenttia :

hietzu kirjoitti...

Hennasaari! Sehän on sitten minun saareni!<3 Harmi että suunnitelmat muuttuivat, mutta kivaa oli nähdä Satulasaartakin.
Lasit ikonien pinnalla ovat todennäköisesti juuri suukkojen suojana. Kaunis kirkko.

Kuinka hauska sattuma tuo sohvan roudaaminen! :D

Sanat/sanonnat/kirjaimet toivat kivasti väriä harmaaseen mökkiin.

Aurinkoista viikonvaihdetta, sillä nyt täälläkin paistaa vaihteeksi lumipyryn jälkeen aurinko. Mutta vaikea uskoa että ulkona paukkuu -17 asteen pakkanen! Luulin jo että keväässä ollaan,mutta ei. Kylmää on :S

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis ilma ja hienot kuvat.

Enkelikuvasta...kolme enkeliä oli ruokapöydässä myös toisessa kuvassa. Arvaus olisi, että siinä on kolme miestä (=enkeliä/Jumala) vierailulla Abrahamin luona. Heitä palvelevat Abraham ja Saara. Ja alemmas kuvassa lukeekin Abraham ja Saara. Arvoitukseksi jää, miksi alemman kuvan enkelit on kuvattu naisina. Onko vierailu ja joku muu tilanne yhdistetty kuvassa toisiinsa?

- Matkatoveri

Pepi kirjoitti...

Olipa kiva saarimatka - ja kaunis kirkko!

Arvaapa alkoko mun tehdä mieli kalaa :D

mimon mami kirjoitti...

Voi, miten kauniit kuvat saaresta! Ihan vetää puoleensa.
Kiitos, että sain olla mukana matkalla.
Miten siellä tunnetaan gluteniton ruokavalio?

Matkatar kirjoitti...

Mainio tarina kuvineen! Niin herkullisen näköistä kalaa, oi juku :)

Mine kirjoitti...

Hietzu: Sinulla on siis Istanbulissa oma saari. vau! Tosin nimi Henna ei täällä ole yhtä kaunis. Kına. Saarikin on ilmeisesti karumpi kun nämä muut. Karun kaunis:). Vielä minä senkin kävelen ja kuvaan, odotahan vain.

Meillä sataa ja samaa laatua luvataan yli viikonlopun.

Matkatoveri: Vai niin. Aabraham, Saara ja kolme enkeliä kestitettävänä Karitsan päällä. Ihan järkeen käypää. Olisi hyvä osata kreikkaa, helpottaisi kummasti tuota ikonien tulkintaa. Tai omistaa joku läheinen, joka lupautuu sanakirjaksi:).

Pepi: Saaret on kyllä kivoja, mennäänkö? Tosin jos täytyy näyttää vain yksi saari, niin se on kyllä sitten se Iso.

Mimon mami: Kyllä siellä hiljaisuudessa ja vehreydessä metsäläisen sielu lepää. Ja meri on aina ihanin. Minä karppaan ja aina löytyy ruokaa. Jättää vaan leivän syömättä. Itse pyydän yleensä vaihtamaan perunat ja riisit salaattiin tai kasviksiin. Tekevät tämän ilman muuta samaan hintaan.

Matkatar: Levrek on ihan lemppareitani. Tosin lisään aina itse suolaa ja pippuria, sillä maustavat kalat tosi vähäeleisesti.

Leena Lumi kirjoitti...

Ihana vaaleanpunainen talo...Kirkkotaide on kiinnostavaa, paljon symboliikkaa ja myös salaisuuksia.

Kun katselee noita hevoskärryjä, tulee tunne kuin olisi aikamatkustanut jonnekin 50 vuoden päähän - vähintäinkin.

*****

Koitin aamulla ylleni suosikkikotelomekkojani. Masentava tulos. Nyt tulin niin kovalta lenkiltä, että onhan jo ihme ellei missään ala tuntua. Tuplasin päivittäisen lenkkini. Askeleita tulee mittarin mukaan päivässä 16 000 ja missään ei näy...En tajua.

Aili-mummo kirjoitti...

Ihana saarimatka, kiitos Mine.<33333

Mine kirjoitti...

Leena: Täällä satoi aamulla ja päätin pitää kotityöpäivän. Sitten sain viestisi ja sisuunnuin. Huitaisin parin tunnin lenkin niin lujaa kun jaksoin. Kävellen, en juosten. Taidan kuvata itseni niissä ei niin imartelevissa mekoissa ja kuorruttaa kuvilla jääkaapin. Tosin ei sekään taida auttaa, sillä minä en oikeasti edes ole nyt syönnyt mitään kiellettyä ja silti vaan paino junnaa paikallaan. Ärsyttävää!

Aili: Ole hyvä, Aili. Saaret on aina kauniit. Tällä kertaa ne oli myös hiljaiset, sillä sesonki ei ole vielä alkanut.

Jael kirjoitti...

Aika ihana saari ja kiva työ,kun saa olla oppaana;D
Ihanat pikku hauvelit ja muutenkin olet taas ottanut hyviä kuvia.Tuo levrek kala on varmaan sama mitä täällä sanotaan lavrakiksi...

Mine kirjoitti...

Jael: Minusta tulisi varmaan ihan oiva opas. On kiva avata Istanbulia muille. Tosin sekin on taitolaji, että löytää kulloisellekin ryhmälle sopivan jutun. Ja ehkä se on juuri se juttu, joka tuo myös itselle asiasta sopivan haasteen. Ja sitten on se rakkaus tähän kaupunkiin. Koen hieman henkilökohtaisena epäluottamuslauseena, jos joku ei pidäkään kaupungistani. Vähän kun joku arvostelisi miestäni. Miten se muka käy päinsä:).

Hippu kirjoitti...

Parhaat asiat tulevat eteen usein ennalta-arvaamatta. :-)

Mine kirjoitti...

Hippu: Niin se on.

Anonyymi kirjoitti...

Kyseessä on todellakin Aabrahamin vieraanvaraisuuden ikoni, tunnetaan myös Pyhän Kolminaisuuden ikonina. Kolme miestä tuli Aabrahamin luo ja Saara tarjoili heille karitsaa ja leipää. Aabraham puhutteli miehiä yhtenä Herrana. Heillä oli vielä suuri uutinen; Iisakin syntymä kerrottavanaan. Tuo Halkin saari ja teologinen koulu ovat ortodokseille tärkeitä paikkoja, itsekin olen siellä käynyt.

Sanna

Mine kirjoitti...

Sanna: Kiitos tästä tietopaketista! Muistan kyllä enkeleiden vierailun, mutta ruokalistaa ei Iso kirja tainnut kertoakaan, vai kertoiko?