"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

698. tarina (Tieni oli avoin)

Eihän siinä nyt kaikki mennyt niinkuin Strömsössä. Siis tässä muutossa. Minunhan piti olla toukokuun lopussa valmis ja kesäkuu käyttää ihan vain hyvästeihin ja Istanbulin kiertämiseen. Sen sijaan me pidimme perinteitä yllä ja pakkasimme eilen Maman jälkeen myöhälle yöhön. Heräsimme aamulla aikaisin pesemään vessaa, tyhjentämään jääkaappia ja kirjoittamaan kaikenmaailman lappuja tekemättä jääneistä asioista ja autoon mahtumattomista tavaroista. Turhaan ei ystävät olleet silti toivotelleet "avoimia teitä", sillä avoimet ne olivat koko matkan ajan, vaikka kaiken järjen mukaan lähtöhetkellämme olisi pitänyt olla pahimmoinen aamuruuhka.

Lähdimme Istanbulista kello 8.20 ja saavuimme perille Meteoraan klo. 19.30. Reilu 900 km tuli huristettua pitkin Turkin ja Kreikan teitä. Kuskia vaihdettiin sen mukaan kumpi ei todennäköisemmin nukahda rattiin. Hyvänen aika sentään miten voi ihminen olla väsynyt. Tai kaksi ihmistä. Ihme, että ylipäänsä pääsimme perille. Muutaman kerran oli pakko pysähtyä. Joko tankkaamaan autoa tai ihmisiä tai vaihtamaan kuskia. Ihmisten tankkaukseen valitsimme summamutikassa jonkun rantakaupungin matkan varrelta ja sehän onnistui ihan nappiin. Ihana lounashetki. Oli hyvä ruoka ja seura, kaunis maisema ja vieressä lilluva meri. Onko kahvi koskaan maistunut niin hyvälle kuin tuossa?




Helmin matkakin sujui hienosti. Rajalla kukaan ei kysynyt mitään. Karvakorva matkusteli takapenkillä häkissään. Ilmastointi takaa aika mukavan matkailman. Rannalla ojenneltiin jalkoja rantapedillä. Syötiin ravintolassa mamman lautaselta kaikki salaatit ja rannan heinät. Sylkyteltiin isännän uima-aika ja herätettiin ihastusta ravintolan muissa ihmisissä. Eurooppa, täältä sitä tullaan!








Yöpaikaksi olin siis valinnut meille Meteoran luostarialueen, joka sattuu aika mukavasti matkan varrelle pyrkiessämme huomenna Igoumenitsaan ja Italian lauttoihin. Mehän olemme miehen kanssa varsinaiset luostari- ja kirkkohait ja nyt kun ei tarvitse niillä lapsia kiusata, oli tämä todella nappi valinta. Saavuimme paikalle hieman ennen auringon laskua. Hotellin setä antoi tehdä poikkeuksen ja Helmi sai tulla parvekkeelle yötä viettämään. Sinne se jäi tyytyväisen näköisenä köllimään meidän lähtiessä kylälle iltakävelylle. Ja voi ystävät kalliit, tämä on aivan huikea paikka jo tämän lyhyen kierroksen perusteella, vaikka emme vielä edes ole luostareihin kerenneet!


Tie Meteoraan oli kaita ja kiemurainen, mutta niin kaunis!



Kalliomuodostelmat toivat mieleen Kappadokian, mutta tunnelma on ihan omanlaisensa.




Hotellin parvekkeelta on tällaiset näkymät. Korville kuuluu kirkon kellot, sirkkojen siritys ja lintujen viserrys. Kyllä kelpaa, tuumasi Helmikin parvekkeelle pitkäksi laitettuaan.


Ilta-aurinko maalasi kylään omat värinsä. Ei ollut kujilla montaakaan vastaan tulijaa. Tuntui, että jokaiselle aistille oli yllin kyllin tarjontaa. Kukat kukkivat, talojen seinistä kaikuivat lasten huudot leikkikentältä, oli värit ja maut istuessamme tavernan pöytään, koiran kuono paijattavaksi aidan toisella puolella. Mietimme, että lapset eivät olisi jaksaneet luostareita, mutta pojat olisivat olleet ehkä valmiit yrittämään vuorille kiipeämistä. Minä sen sijaan en ollut, istuin mieluummin siinä ja pistelin suuhuni vesimelonia ja paistettua juustoa.







Oikea kuvakulma se olla pitää.










Pimeni ilta. Pimeässä illassa soivat kirkon kellot. Kävelimme valaistuja katuja kohti hotellia ja sen ilmastoitua huonetta. Mielessä se yksi ajatus: huomenna nukutaan, niin pitkään kuin unta riittää. Kerätään voimia lomailuun. Huomenna luostarit ja ajo rantaan ja laivaan. Sitten toinen hyvin nukuttu yö ja sen jälkeen olemme toivottavasti taas omat itsemme?




Rakkaat terveiset kaikille sinne mummolaan täältä meiltä ja muille lukijoille myös. Isäntä ui jo unisaarille ja minä taidan seurata häntä sinne! Hyvää yötä! Huomenna taitaa muuten tulla välipäivä, sillä ajamme illalla laivaan ja sielä tuskin on nettiä tarjolla. Palailen siis asiaan ylihuomenna, jolloin on tarkoitus saapua Venetsiaan.

17 kommenttia :

Rva Pioni kirjoitti...

Turvallista matkaa toivotan myös ja mielenkiinnolla seuraan hyvinsuunniteltua matkaanne kotimaahan.

Ivo Serenthà kirjoitti...

My compliments for your blog and pictures included,I invite you in my photoblog "photosphera" and "flash curiosity news".

CLICK PHOTOSPHERA

CLICK FLASH CURIOSITY NEWS

Greetings from Italy

Anonyymi kirjoitti...

Vilpitön kademieli! Itse olen pääsyt ihalemaan Meteoraa vain horisontissa Igoumenitsa-Thessaloniki-bussin likaisen ikkunan läpi! Yksityisautoilussa on puolensa, täytyy myöntää! Mukavaa ja turvallista jatkomatkaa - kaló drómo!
Suometar

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Meteora on kaunista aluetta - haluan sinne vielä joskus uudestaan! Hyvää jatkomatkaa.

Terhi kirjoitti...

Hyviä unia :) Ja turvallista (ja pirteämpää?) jatkomatkaa!

Ihan mielettömän kaunis kuva sinusta ja Helmistä!!!

sannabanana kirjoitti...

Travel safe!
Ihania kuvia, maisemia ja tunnelmia.
Tosiaan tuo kuva sinusta ja Helmistä on kyllä hieno.
Hyviä unia :)

Pepi kirjoitti...

Onpa kiva taas olla reissussa teidän kanssanne, uusilla teillä tietymättömillä, toreilla ja turuilla :)

Terkkuset myös jo perille saapuneille Kotkaan!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, että ehditte Maman suojiin illalla. Hurjalta kuulostaa nuo teidän viimeiset tunnit täällä, mutta onneksi olette nyt päässeet turvalliseesti matkaan. Nukkukaa hyvin ja pitkään ja käykää jatkossakin yhtä kauniissa kahviloissa ja kiertäkää antaumuksella kaikki luostarit!
Turvallista matkaa!
P.S. Helmille rapsutuksia
t.Hanna

-Sami- kirjoitti...

Upean näköisia paikkoja... Nauttikaahan nyt lapsettomasta elämästä, se tekee ihan hyvää niin teille kun tenavillekkin.

Aili Mummo kirjoitti...

Oikein hyvää ja antoisaa kotimatkaa sinulle ja puolisollesi, Mine!

Ihania kuvia maisemista että teistä ja Helmistä.

Kiitos postauksesta Mine! ♥♥

Kikka N kirjoitti...

Upeita paikkoja ja hienoja kuvia!
Hyvää Matkaa!

Eeviregina kirjoitti...

Ihania maisemia! Varmaan mieleenpainuva matka teillä kahdestaan, nauttikaa pitkistä ajoista huolimatta.
Turvallista matkaa!

Kirsi Cifci kirjoitti...

Ihanaa ja turvallista kotimatkaa Suomeen teille, nauttikaa ajelusta , maisemista ja tunnelmista!!

Petra kirjoitti...

Ihanan naköista ja Helmi on kylla niin söpö, oikea matkapupu! Meteora nayttaa upealta paikalta, pitaa laittaa taas nimi korvan taa.

Matkatar kirjoitti...

Kaunista näyttää olevan! Ihanaa matkan jatkoa teille ja Helmille :)

turkin pippuri kirjoitti...

Iyi yolculuklar.. Aivan ihana seurata tätä sun blogia! Turvallista matkaa ja pirteämpiä päiviä ;)

Mine kirjoitti...

Kiitos kaikille mukavista kommenteistanne. Aikani netin parissa on nyt äärimmäisen minimaalista, mutta yritän saada kirjoitettua ja lukaistua kommentit päivittäin, vaikka en ehtisikään vastaamaan. Ja tiedättehän te sen itsekin, että jokainen kommentti on iso ilo:).