Luonto tulee mummolan ovelle. Ensimmäisenä aamuna kakkonen katselee papan kanssa naapurin tontilla aamupalaansa nauttivaa jänistä. Räkättiparvi herättää mummon unestaan, ovat syömässä punaisia viinimarjoja. Sadevesitynnyrissä uiskentelee sammakko. Tänä aamuna mummo ja pappa olivat pelastuspartio. Pikkuruinen siilivauva oli kävellyt poikien maaliin ja takertunut tiukasti verkkoon. Pieni poloinen saksittiin irti verkosta ja tuotiin sisälle toipumaan järkytyksestä.
Pieni piikkipallo kulki kädestä käteen. Ehkä terapiamme sai sen entistä ahdistuneemmaksi? Ihailimme pientä nenää, ja varpaita, jotka pilkistivät piikkikuoren alta. Mummo sanoi, että siileille ei saa antaa maitoa. Maito ei sovi niille, sillä siileillä on kuulema lanktoosi-intoleranssi.
Ulkona pieni haisteli hetken ilmaa, työnsi nokkansa ruohikkoon ja pisti sitten tassua toisen eteen. Päättäväisesti se kulki kohti mummon kasvimaata ja siitä suorinta tietä pöheikköön. Toivottavasti siileihin on sisäänrakennettu suuntavaisto, joka johdattaa ne kotiin?
Kirjahyllyssä minulla on Siilin eleganssi. Ehkä huomenna katson sopiiko se minulle.
9 kommenttia :
Voi kuinka suloinen!
Yritän joka päivä muistaa katsoa, ettei marjapuskien verkot laahusta maassa, ne ovat juurikin inhottavia pieniin kulkijoihin sotkeutujia.
Samoin linnut lentelevät välillä paviljongin hyttysverkkoja vasten, yksikin räksä yritti kolme kertaa samasta kohdasta läpi :) Siinä ei onneksi käy kuinkaan, mitä nyt vähän pongahtavat takaisin päin.
Nauratti tuo teidän edellisen postauksen ajomatka - eikä tunnu missään :)
Voi nöpönenää :D
Siinä ollaan niin tyytyväisenä rukkasella!
Itseasiassa siinä on kaksi söpöliiniä samassa kuvassa :)
Kyllä mummo tietää! Suloinen vieras, onneksi pelastuspartio oli ajoissa paikalla. Siilin eleganssai on aika ihana. Elokuvakin on vielä katsottavissa Areenalla: http://areena.yle.fi/tv/1783783
Voi ei miten suloinen!!!
Oi siilin suloisuutta! Siili on pihapiirin toivotuin vieras. Niille aletaan antaa kissan tai pikkukoiran kuivamuonaa heti kun ne heräävät talviunilta. Niitä kuolee keväällä paljon nälkään. Meillä on parhaimmillaan ollut kuusikin siiliä ilta illan jälkeen ja kuppeja pitää olla monta, että eivät ala tapella. Kuulemma juomavettä pitää olla tarjolla myös, mutta ainakin meillä kallion kolojen lammikot ajavat vesiastian asian.
Tuo kuva siilivauvasta kämmenellä on kuin unelmaa. R. sanoo, että ne piikit eivät edes tunnu. Siili on hyvin suojelua tarvitseva eläin.
Tiina: Minäkin kävin illalla siirtämässä maalia, jos vaikka oli juuri siiliperheen kulkureitillä? Onhan nämä Suomen tiet aika helppoja ajella:).
Pepi: Minäkin muistan kuinka koululaisena löysin siilivauvan ja otin sen kotiin. Pidin salaa sitä vaatekaapissani laatikossa ja syötin kastemadoilla. Sitten äiti löysi sen ja arvaahan sen mitä siitä seurasi....
Cheri: Minä katsoin tuon Siilin eleganssi-elokuvan ja siksi mietin, että viitsinkö edes lukea kirjaa, kun tiedän mitä tarinassa tapahtuu...
Helmi-Maaria: Olen hulluna pienii tassuihin ja jalkoihin. Ja sormiin. Nenäkin on niin ihana, että..
Leena: Minustakin siili on sympaattinen. Syntyy heti suojeluvaisto. Mummo pitelikin pientä ilman rukkasta, mutta sanoi myös, että siilit saattavat levittää salmonellaa...
Hellyttävän suloiunen pieni siili:))
♥
Voi hellan lettat <3
Aili: Hellyttävä, sitä hän olikin.
Allu: Niinpä. Nyt huomaan katsovani pihaa siili silmällä. Missähän tuo mahtaa mennä?
Lähetä kommentti