Jos en olisi ruvennut bloggaamaan, olisi kodissamme ehkä hieman siistimpää? Kenties olisin lukenut useamman kirjan? Harrastuksiini saattaisi kuulua nykyistä enemmän käsitöitä? Koska rupesin bloggaamaan, olen tutustunut ihmisiin, joiden kanssa en olisi muuten tullut tutustuneeksi. Olen päässyt kurkkaamaan arkeen ja juhlaan eri maissa. Olen saanut lukuvinkkejä ja nähnyt kauniita koteja. Olen saanut pitää vieraana blogini lukijoita. Ja koska rupesin bloggaamaan, löysin itseni eilen Tamperelaiselta siirtolapuutarhalta. Vuoroin vieraissa, eikös sitä niin tavata sanoa?
En edes muista miten päädyin seuraamaan Pepin ja Tiinan puutarhailua, mutta hyvä kun päädyin. Olen saanut vahvistusta sille, että tekevä saa aikaan ja toisen rojusta voi tulla osaavan kädessä helmi. Nämä siskokset ovat pistänneet tuulemaan tonteillaan ja eilen tupsahdimme miehen kanssa vierailemaan näille kesäkeitaille. Aloitimme Pepin Villa Lillan pihasta, jossa saimme silmänruoan lisäksi maittavan lounaan. Kiitos Pepi, sinä kätevä emäntä!
Kaikki tiet vievät Istanbuliin:).
Päiväkahvia nautiskelimme Tiinan Villa Namun pihalla. Kuulimme mökkien tien siskosten omistukseen, ja puheen aiheet vaihteli kun ympärillä kohisten kasvavat rönsyt konsanaan. Ei ole vaikea ymmärtää, että miksi näitä naisia ei kesäisin paljoa kotona näy. Onneksi kotiväellä on mökille lyhyt matka aamukahville tai lounaalle. Kiitos kahveista ja herkuista, Tiina! Olet sinä taitava!
Mökeillä saattoi unohtaa olevansa melkein keskellä kapunkia, mutta kun oli aika lähteä, ei kestänyt montaakaan minuuttia kun olimme jo hotellilla seuraavaa tapaamista järjestämässä. Ystäväpariskunta vei meidän Tampere-kierrokselle, mutta siitä kuulette sitten ensi kerralla. Kuten myös tämän päivän Sastamalan kirkkokierroksesta. Huomenna tosin olemme taas autossa matkalla kohti Jänisjokea ja siellä olevaa savusaunaa ja mökkiä. Eli milloin jatkoa seuraa, onkin sitten toinen kysymys. Kiireistä se on tämä lomalaisen elämä....
11 kommenttia :
Voi ihanuus minkälaisia mökkejä ja kuvia... siis aivan olen ihastuksissani ja varsinkin nuo keittiöt olivat UPEITA!! Voi kumpa saataisiin keittiöremontti joskus aikaseksi ja edes ripaus tuollaista tyyliä.. huoh..
Hauska nähdä ja kuulla sinun kuviasi ja tarinoitasi Pepin mökistä. Se mahtaa olla juuri niin ihana paikka kuin miltä vaikuttaakin...
Voi mita ihania mökkeja! Kylla nakee etta naita on rakkaudella hoidettu, ihania yksityiskohtia, olen ihan sanaton! Nauttikaa!
Toivottavasti Esikoisenne rippileiri on sujunut hyvin ja vastannut odotuksiin sekä tarpeisiin ? Meillä täällä Laukaassa on suuri suru koskettanut niin taloissa kuin torpissa. 16-vuotias poika kuoli ajettunaan moottoripyörällä tien yli kiinnitettyyn naruun (lehdistä voi lukea lisää). Seurakunnan kesän viimeinen rippileiri on menossa ja suru varjostaa nyt leiriä, jossa on monta kuolleen pojan ystävää + koulukaveria. Onneksi leirillä on kokenut pappi ja vielä kokeneempi nuorisotyöntekijä, sillä kesäteologina on meidän Esikoinen, joka itki eilen vuolaasti, kun leirille soitin. Voi heitä kaikkia !! Suru on tietysti suurin pojan perheessä ja rukouksin olen heitäkin muistanut, mutta leiriläistenkin puolesta saa rukoilla, jos joku ehtisi kätensä ristiä ! t. Tiina
Blogimaailma on nyt näyttänyt Sinulle parhaan puoleensa -- olet (olette) saaneet YSTÄVIÄ !! Tuskin niistä tähänkään asti on pulaa ollut, mutta ei uusista ystävistä koskaan haittaa ole, vai kuinka ?
Pepin ja Tiinan pikkuiset torpat ovat niin söpöjä !! Suloisia ja kutsuvia !! Silloin tällöin olen heidänkin blogeissa piipahtanut (ilman kommentointia) ja nauttinut kaikesta kauniista -- kiitos tätä kautta myös heille kiinnostavista kuvista + kirjoituksista !!
Mukavaa loman jatkoa !! t: Tiina
Ps. Minä jatkan SUURSIIVOUSTA...
Ps. Onnea torstaisiin neuvotteluihin !!
Kiitos supeasta postauksesta, Mine!
Ihania siirtolapuutarhamökkejä ympäristöineen:))
Oikein hyvää ja kaunista loman jatkoa sinulle ja perheellesi, Mine!
♥
Kyllä tämä blogistania on aika hieno paikka, minäkin olen tutustunut muutenkin kuin virtuaalisesti muutamaan lukijaan/bloggajaan, joita en ilman blogia olisi koskaan varmaan tavannut. Nuo suomalaiset siirtolapuutarhat on kyllä niin söpöjä että.
Ette taida ehtiä lomallanne pitkästyä? :-)
Nättiä, niin nättiä...
Kiitos omasta puolestani kauniista kommenteista :D
Oli ilo saada mieleisiä vieraita!!
Kiitos kaikille kommenteista. Tämä postaus olisi saanut olla vähän kauemminkin tässä etummaisena koristamassa, mutta olemme nyt juuri lähtökuopissa ja meinaan jättää koneen kotiin. Eihän siellä mökillä ole sähköä, saati nettiä. Ja vaikka olisikin, olisi suorastaan rikollista keskittyä sellaiseen, kun tarjolla on savusaunaa, sukulaisia, metsämansikoita ja kaikkea muuta tarpeellista. Jääkää siis hyvin, niin mökkien valtiattaret, kun muut mukavat kommentaattorit! Palataan asiaan taas keskiviikkona!
Lähetä kommentti