"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 16. syyskuuta 2013

536. tarina (Istanbul - by Retro)

Istanbul ei varsinaisesti ole kirpputorien ystävän paratiisi. Kaupungista löytyy jonkun verran antikvariaatti-tyyppisiä kauppoja, mutta vaatekirpputoreja ei itselleni tule mieleeni kuin yksi. Se ei tarkoita sitä, etteikö muitakin kirpputoreja olisi, vaan kertoo ehkä enemmän bloggaajan kiinnostuksesta kyseisiin kauppoihin?  Siinä yhdessä tietämässäni kun kävin ensimmäisen ja ehkä myös viimeisen kerran reilu viikko sitten. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, joten tervetuloa Istabulin By Retroon.




Suomessa kirpputorit on jo pitkään ollut sosiaalisesti hyväksyttyjä ostospaikkoja. Sinne ei tarvitse livahtaa salaa, vaan kirpputorien käyttö on ennemminkin suositeltavaa. Lasten vaatteita kierrätetään perheissä ja ystävien kesken. Esitellään blogeissa parhaat kirppislöydöt ja hienoimmat kirppiskamatuunaukset. Turkissa tämä asetelma on toisenlainen. Toisten vanhoja vaatteita käyttävällä henkilöllä täytyy mennä jo todella huonosti. Vähävarainen suuntaa kyllä basaarille penkomaan hieman viallisia vaatteita, mutta suomalaiselta saatu käytettyjen vaatteiden kassi tuntui loukkaukselta. "Eihän meillä nyt niin huonosti mene!" Käytettyjä vaatteita ei kuitenkaan tarvitse heittää roskiin. Ne pakataan joko Peshteraan vietäväksi tai laitetaan muovikassiin oven viereen, josta roskien kierrätyksestä huolehtivat romanit ottavat ne käyttöönsä.





By Retro sijaitsee Istanbulin yhdellä pääkadulla, eli Istiklal Caddesilla. Se pursuaa juhlapukuja, sotilasuniformuja, ottomaaniajan vaatetta, hääpukuja jne. jne. Liikkeessä työskentelevä mies kertoo vaatteiden saapuvan liikkeeseen pääosin Euroopasta. Jään miettimään, että onko ostajatkin sitten eurooppalaisia, sillä en todellakaan tunne ketään istanbulilaista kirppishaita? Itse pysähdymme katsomaan juhlapukuja ja silmäni bongaavat myös tohtorin hatut. Siinäpä vastaus viidensadan euron tohtorin hatulle, kun mies saa väitöksensä valmiiksi:D.











Kaupan seinällä olevien mainosten myötä ymmärrämme By Retron olevan elokuvapuvustajien suosiossa. Eikä ihme, sillä sen verran monenlaista ja tietyn vuosikymmenen vaatetta olisi hyllyillä ollut tarjolla. Itse näytin olevan niin istanbulilaistunut, että en osannut ostaa kaupasta mitään. Kirpputoreilu näyttää siis sopivan minulle Suomessa, mutta ei Turkissa? Ja nyt puhun siis vain vaatteiden osalta, sillä antikvariaatteihin tieni kyllä vie ja vieläkin se yksi vanha kaappi minua sieltä kutsuvasti huutelee... Katsotaan, että minkä kuun ostos siitä tulee?


Kaverini Google löysi muuten muitakin Istanbulin kirppareita, joten TÄSSÄ oiva linkki kaikille Istanbulissa vieraileville kirpputorien ystäville. Tervetuloa retroilemaan!

16 kommenttia :

Riina kirjoitti...

Vau! Ranskalainen sanoisi, että varsinainen "caverne d'Ali Baba", eli Tuhannen ja yhden yön Ali Baban aarreluola. :) Olen itse tosi huono ostamaan vaatteita kirpputoreilta, kun pitäisi jaksaa penkoa, enkä mä jaksa penkoa edes tavallisissa kaupoissa. :D Mutta sen sijaan vietän niissä mielelläni aikaa kaikenlaista pikkutavaraa hypistellen.

Satu kirjoitti...

Näyttää ihan joltakin teatterin puvustamolta!

Voin hyvin ymmärtää tuon turkkilaisen asenteen kirpputoreja kohtaan. Luulen, että Intiassa ei ole kirppareita samasta syystä - vaatteet päätyvät jotain muuta kautta kuitenkin aina kiertoon.

Jael kirjoitti...

Aikamoinen aarreluola tosiaankin kuten Riinakin sanoi. Aika erikoista että Istanbul ei olekaan kirppariystävien paikka,luulin että se olisi,pitkän historiansakin vuoksi.

Petra kirjoitti...

Olen nahnyt jonkun tv ohjelman kyseisesta kaupasta, en kylla muista milta kanavalta ja siina kaytiin juurikin lapi naita teatteri- ja tvsarjoihin valikoituvia vaatteita ja tavaroita, kasittaakseni TRT:lla on melko kattava puku- ja tavaravarasto mika olisi varmaan monen vanhantavaran ystavan unelmapaikka. Tykkaan kylla kirppareista mutta en mitenkaan kaipaa niita, Ankaraan ilmestyi joku aika sitten boxeja mihin voi laittaa kaytettyja vaatteita, en muista minka jarjestön ja taalla Izmirissa on ainakin Kızılayn vaatekerayspisteita.

Pepi kirjoitti...

Hmmm....olispa tuo ollut tiedossa keväällä :D
Siis minähän en mikään kirppishai ole, mutta kyllä me kaksi siellä oltais hetki viihdytty. Ja juniori meitä paremmassa seurassa, tietty :D

Kaikenlaista muutakin hauskaa tavaraa siellä näköjään!

Tiina kirjoitti...

oijoijoijoi..... ei nuo vatteet, mutta muuten.... linkki meni talteen :) Miten ei ole juolahtanutkaan mieleeni miettiä Istanbulin mahdollisia kirppareita, eikä ole tuo Istiklalin "luolakaan" sattunut silmiin.
Jonakin päivänä vielä!
ps. sitten aikanaan voit sitten tehdä miehen hatusta lampun ;)

pikkupikkuriikki kirjoitti...

Olet kyllä toden totta saanut kuvissasi paikan parhaat puolet esiin!! Paikkahan näyttää suorastaan houkuttelevalta ja upeita juhlapukuja siellä olikin. Kuvien katselu toi elävästi mieleen myös haju muiston, mikä ei sitten ollutkaan niin miellyttävä... ;D
Kiva oli kuitenkin että käytiin..nää on niitä arvokkaita muistoja!!

Mine kirjoitti...

Riina: Minä olen vanhojen tavaroiden ystävä, mutta löysin kyllä Suomesta joskus vaatteitakin. Täällä ei tee tosiaan mieli edes etsiä.

Satu: Vai ei sielläkään kirppuilla. Vaikka joku sari-kirppari nyt olisi aika helppo järjestää, kun ei ole niin kokojen päälle???

Jael: Joku siinä on, että toisen vanha on jotenkin alentavaa. Huonekaluissakin nuorelle parille hankitaan uutta, vaikka varat ei riittäisikään.

Petra: En minäkään ole kaivannut. Etenkin kun basaareista on saanut lapsille sitä halpavaatetta ja lakanaa yms. Olemme kyllä kierrättäneet lasten vaatteita ystäväperheinen kanssa. Se on ollut kätevää. Ja mummo on hyvä löytämään Suomen kirppareilta kaikkea hyödyllistä.

Pepi: Jotenkin luulin, että te kävitte siellä?!? Väärinymmärrys selvästikin.

Tiina: Hieno idea. Tohtorinhattulamppu!

Pikkuriikki: Ihan totta. Ehkä se oli juuri se tuoksu, joka ei liiemmin houkutellut edes lähemmin katsomaan? Suomen kirpparit on ehkä vähän raikkaamman tuoksuiset?

Paavalinkukka kirjoitti...

Hieno hieno idea ostaa kerran kuussa "tämän haluan ostaa Turkista" listalta yksi juttu! Kuinka monta juttua sillä listalla on ja montako jo olet ostanut? Olisi hauska lukea se lista!

hietzu kirjoitti...

Ihanan erilaista! Harvoin pääsee näkemään ja kuulemaan ulkomaan kirppiskokemuksia, joten tämä oli mukava piristys. Olisi ihanaa päästä penkomaan ja tutkimaan tuollaisia kauppoja vaikkei mitään mukaan tarttuisikaan. On hieman harmi että siellä on edelleen niin vahva tuo sosiaalisen aseman merkitys kirpparikulttuurissa. Muistan sen kyllä Suomestakin. Lapsena oli jotenkin noloa myöntää käyttävänsä käytettyjä/kirpparivaatteita, vaikka se on nyt ihan normaalia ja se ei ole sosiaaliluokkiin sidottua. Mukavaa että toisten tarpeeton voi saada positiivisella tavalla uuden elämän jonkun toisen arjessa. Näin ei tule itsellekään niin huono omatunto kaikesta kerskakulutuksesta millä maapalloa kuormitetaan.

Terhi kirjoitti...

En ole itse mikään kirpparihai, mutta vien kyllä vaatteitani kirppikselle ja mielestäni se on erittäin hyvä tapa kierrättää vähän käytettyjä / siistejä vaatteita. Erityisesti pienten lasten vaatteet; niitä käytetään niin pieni hetki, että miksi ihmeessä ne sen jälkeen olisivat roskiskamaa?! Ajattelin Koreaan muuttaessani, että täällä ei taatusti ole kirppiksiä, juuri samasta syystä kuin siellä Turkissa, mutta ihmetyksekseni olen kyllä nähnyt muutamia, joten toivo elää sittenkin :) Ehkäpä piipahdan kurkistamaan myös joku päivä.

Mine kirjoitti...

Paavalinkukka: Se ehkä vielä hieman elää, mutta lupaan laittaa jokaisen ostetun asian esille:).

Hietzu: Olin oikeastaan hämmästynyt, että mistä se asenne tulee? By Retrossa on tosiaan aika vastenmielinen vanhan tuoksu, joten se ei kovin hyvin kannusta ostamaan...

Terhi: Etenkin lastenvaatteiden ostaminen on kirpparilta todella järkevää. Täällä saa edullisia vaatteita viikkobasaareilta, joten sen puoleen asian ymmärtää. Jos saa edullisesti uuden, totta kai sen mielummin ostaa, kun vanhan?

Allu kirjoitti...

Jänniä nuo kulttuurierot, täällä kyllä hienoistonaisetkin saattavat käydä ostamassa second hand-kaupoista (kalliita) vaatteita eikä siinä ole häpeämistä.

Mine kirjoitti...

Allu: Joitakin esikuvia kai tännekin tarvittaisiin. Että joku rikas ja kuuluisa keksisi kirpputorien olevan coolia.

Anonyymi kirjoitti...

Voih ! Minä melkein kuolasin tuota ihanaa kirpputoriasi ja/tai second hand-kaupaasi... Minä rakastan kirpputoreja, kierrätystä, vanhoja tavaroita ! Hajusta viis; sehän lähtee tuulessa tai pesussa.

Tänääkin minulla oli töissä aivan huippu musta hame (Esprit); kirpputorilta kesällä löydetty ja hinta vain 2,5 euroa ! Uutena en olisi raaskinut ostaa... Lähes kaikki ihastelivat hametta tänään ja minulla oli todella naisellinen olo -- eikä maksanut paljon ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Tänne vain hypistelemään, lupaan ihan varmasti lähteä kaveriksi! Hyvät löydöt on kyllä mukavia, alesta tai kirppparilta.