"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 10. syyskuuta 2013

530. tarina (Sinä et halua tietää ja me emme kysy)

Se toinen Moldovan luostari sattui matkan varrelle ajaessamme Chisinausta Romanian Iasiin. Lonely Planet ei mainitse siitä mitään, vaikka se onkin yksi Moldovan vanhimmista luostareista. Itse keksin luostarin Liljan blogista.  Navigaattori ei tunnista kun maan päätiet eikä meillä ollut karttaa. Näin ollen koitettiin molempina päivinä harrastaa päättelyä vaihtelevalla menestyksellä. Ja kun eksyttiin, kysyttiin tietä. Muita kun moldovankielentaitoisia tosin oli tien vierustoilla hieman naftisti tarjolla. Näin saimme ohjeita selkeällä moldovan kielellä ja käsimerkeillä mm. hieman hiprakassa olevilta sediltä tai vaikkapa huoltoaseman pojalta muutamalla englannin sanalla höystetyllä moldovalla.

Lopulta luostari häämötti edessä ja siellä olikin täysi toiminta päällä. Ilmeisesti kirkossa oli menossa sadonkorjuujuhla, sillä seinustalla oleva pöytä pursusi erilaisia elintarvikkeita. Mummot myös sujauttivat papille rahaa kirkon portailla, joten saattaahan kyse olla myös papiston ruokkimisesta?










Kirkko oli komeasti kuvitettu ja kimallustakin oli riittävästi.












Matka Chisinausta Iasiin ei ollut pitkä, mutta rajanylityspaikkaa etsittiin taas jonkun verran. Metsätiellä neuvoa saatiin Italian rekkareilla varustetulta perheeltä. Isä ja äiti eivät englantia osanneet, mutta mestästä huudeltiin perheen tyttäret, jotka ohjasivat meidät oikeaan suuntaan. Sitten olikin aika viimeisiin silmäyksiin tien vierustan krusifikseihin ja vaihtaa maata. Saavuimme kolmannen kerran Romaniaan ja sehän tuntui siltä kuin olisi tullut kotiin tai ainakin sivistyksen pariin. 



Tiesitkö tätä: Moldovaa on pidetty Euroopan köyhimpänä maana. Sen lähihistoriassa riittää sisällissotia, organisoitua rikollisuutta, ihmiskauppaa ja paluu kommunismiin. Siltikin maa näyttää vauraalta, se tuntuu ihan turvalliselta ja päätuntumaksi nousee näiden luostarikierrostenkin vuoksi harras ortodoksisuus. Moldova onkin hieman hämmentävä kokonaisuus. Lonely Planet sanoo: "Chisinaussa saat tuntea palan luksusta. Mutta kuinka tämä vauraus löysi tiensä Euroopan köyhimmän maan pääkaupunkiin? Vastaus: Sinä et halua tietää ja me emme kysy."

9 kommenttia :

anumorchy kirjoitti...

Pomoni on kotoisin Moldovasta. Hanen kuvauksensa mukaan siella oli tosi koyhaa ja nykyaan viela surkeampaa kun kaikki kynnelle kykenevat ovat lahteneet maasta ja vain heikoimmat jaaneet.

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos postauksesta, Mine:)
Voi olla, ettei noiden 'rikkauksien' perään kannata kysellä, mutta kaunista oli!

Mukavaa viikon jatkoa sinulle ja perheellesi, Mine.♥

Anonyymi kirjoitti...

Jos aiemmin olit onnistunut kuvaamaan ilmassa istujia, tassa kolmannessa kuvassa paattoman. Hieno osuma!

Oletteko kokeilleet luostarissa yopymista? Pari kertaa luostarimajoituttu omilla reissuillamme. Ei ollut lainkaan hullumpaa. Anisi

Terhi kirjoitti...

Jopas oli taas paikka, aika pramea sikseen, että kyseessä pitäisi olla niinkin köyhä maa!

Tosi karua tuo "et halua tietää"-juttu, mutta mä olen ainakin todennut monen monituista kertaa, että ihan itseäni suojellakseni en ainakaan halua tietää aina kaikkea, mieluummin suljen joskus naiivisti silmät pahuudelta.

mehtäemäntä kirjoitti...

Mahtava tuo ikonostaasi tuossa kirkossa. oi että..myöskin minskissä on aivan upeita ikonostaaseja. siellä kannattaa käydä ihan vain niiden takia :D

Jael kirjoitti...

Upea kirkko! Ortodoksisissa kirkoissa on kyllä katseltavaa!

Mine kirjoitti...

Anu: No, ei se siltä näyttänyt turistin silmään, mutta en väitä vastaankaan, kun en ole maassa elänyt. Teiden kunto ainakin parani huimasti Ukrainan jälkeen:).

Aili: Ei kyselty ei. Ehkä ei olisi tosiaan haluttukaan tietää?

Anisi: Ollaan pari kertaa nukuttu luostarin tyyppisessä paikassa, eli Trabzonin kirkolla ja Puolan Czestochowassa. Ihan mukavia oli molemmat.

Päätön olen muuten minä, kuvan otti siis mies:).

Terhi: Ihan totta. Joskus on hyvä sulkea silmät, mutta ei aina. Joskus täytyy nousta ja ryhtyä puolustusasemiin.

Mehtänemäntä: Jaahas, laitetaanpas korvantaakse...

Jael: Minä tykkään, kun on paljon kuvia. Tekee tarinat eläväksi.

Satu kirjoitti...

Ui tuota kimalluksen määrää! Oikein silmiä särkee. Maalaukset ovat kyllä ihan henkeänsalpaavan upeita.

Mine kirjoitti...

Satu: Tykkään myös tuolla alueilla käytetystä sinisestä ja sen eri sävyistä. Tämä oli vähän tällainen pastellisempi versio Bulgarian ja Romanian sinisestä.