"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

665. tarina (Turkkilainen kahvi - keskisokerisena)

Tulisiko sinulle mieleen lähteä parin tunnin päässä asuvalle ystävällesi aamukahville? Istanbulissa tämä on ihan normaalia. Vuoroin vieraissa käydään. Viime viikolla ystävät matkasivat meille, joten tänään minä matkasin heille. Ensimmäinen puolitoista tuntia kului ruuhkabussissa. Sain onneksi istumapaikan. Sitten puoli tuntia metrolla ja lopuksi noin 15 minuuttia minibussilla. Johan siinä vaiheessa kahvittaakin kummasti. Aloitettiin teellä, vaihdettiin nessuun ja lopuksi keitettiin vielä turkkilaiset kahvit. 

Kahvin keittoa varten tarvitset tietenkin kahvia. Istanbulissa suositaan Kuru Kahveci Mehmet Efendin kahvia, jota voi ostaa mm. Egyptiläisen basaarin vierestä olevasta kaupasta. Seuraa vain kahvin tuoksua ja asetu jonoon. Kahvin lisäksi tarvitset turkkilaisen kahvin keittoon tarkoitetun pannun (kts. kuvassa) ja sokeria. Täällä kahvi juodaan joko sadena, orta şekerlinä tai şekerlinä eli ilman sokeria, keskisokerisena tai sokerisena. Tämä ohje tulee nyt siihen keskisokeriseen. Niin ja kahvikupit, jotka on sitä meikäläistä espresso-kuppi kokoa.


Mittaa pannuun lusikallinen kahvia, kuppi vettä ja kaksi palaa sokeria kupillista kohden. Laita pannu liedelle ja sekoita hyvin. Sen jälkeen kahvi jätetään kiehahtamaan pienellä lämmöllä.



Kun kahvi on kiehahtanut kerran, kaadetaan päälle syntynyt vaahto kuppeihin. Sitten kiehautetaan uudet vaahdot ja kaadetaan kahvi vaahtoineen kuppeihin. Hyvän kahvin keittäjän tietää siitä, että hän saa kahviin hyvät vaahdot. Purut painuu kupin pohjalle.



Turkkilainen kaataisi lopuksi porot asetille ja lukisi siitä ennustukset. Minun porot sai jäädä kuppiin. Kahvin lisäksi syötiin. Oli börekkiä, poğaçaa ja muita herkkuja tarjolla.


Ystävien koti sijaitsee yhdellä Istanbulin lukuisista kukkuloista. Kotimatka alkoi kävelemällä alas metrolle. Tämä osa Istanbulia on kuin kylä kaupungin keskellä. Kerrostalojen keskellä on pieniä taloja, puutarhatilkkuja ja mammoja keskustelemassa tai askareissaan tien vieruksilla.





Pulujakin täytyy tietenkin syöttää.


Ja pestä peittojen villat.




Ken arkea odottaa, se arkea saa. Tiedossa olisi rästitöitä, ruoanlaittoa, silitystä… 

13 kommenttia :

Terhi kirjoitti...

Aiai mitä herkkuja kahvin kera... Ihan alkoi omaakin kahvihammasta kolottaa, vaikka täällä on jo iltamyöhä eikä kahvia enää passaa juoden. Aamulla sitten taas!

Petra kirjoitti...

Voi Mine, sulla vaan kuvat ja tarinat parenee mita lahemmaksi lahtönne tulee!

Aili Mummo kirjoitti...

Turkkilainen kahvi on niin hyvää kahvia, ettei sellaista ole saanut muualta:)
Kiitos postauksesta, Mine, ja hyvää viikkoa sinulle! ♥♥

Kirsi Cifci kirjoitti...

Ihana aamuhetki ja hyvät tarjottavat...vesihän tuossa herahti kielelle.Kahvia luulen osaavani keittää turkkilaisittain, taitaa jopa turkkilaista kahvia löytyä jostakin purkin pohjalta...ja tuo asianmukainen keitto"vehje"taloudessamme on,)Eilinen sunnuntainen postauksesi sai minut odottamaan entistä enemmän kevättä...kesää ja lomaa...ainahan sitä lomaa suunnittelee ja tutkii vaihtoehtoja, mutta taitaa taas(kin)käydä niin , että kun loma koittaa on meillä tutusti Istanbulin liput blakkarissa ja sukulaiset mielessä;)vaihtoehto on oikein oiva ei siinä mitään, mutta voisi kai sitä vaihtelun vuoksi mennä vaikka jonnekin muuallekin, mutta , mutta kun se pisin loma-aika osuu juuri kesään;)Mukavaa viikkoa!!

Matkatar kirjoitti...

Ihana vierailu ja herkun näköiset tarjottavat :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiireiseen arkeeni noin monimutkainen kahvin keitto kuulosti työläältä ja aikaa vievältä, mutta joisin ilomielin, jos kutsu kuuluisi. Rakastan kahvia ja saan vieroitusoireita, jos joudun olemaan ilman...

Vuosia sitten, kun olin sairaalassa aika huonossa kunnossa, en saanut kahvia tai muutakaan suun kautta yli viikkoon, niin itkin ilosta, kun joku ihana hoitaja toi minulle lopulta 1/2 kuppia kahvia... Se oli paras kahvi ikinä ! t: Tiina

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

En pidä kahvista en sitten lainkaan, mutta jotenkin tässä se näyttää ja kuulostaa hyvältä!

Mine kirjoitti...

Terhi: Herkkua oli, ihan uunilämpimänä. Meillä kyllä tavataan juoda iltakahvit vielä pedissä. Eikä mene unet:).

Petra: Hauskaa, aina voi parantaa:). Laitan sulle viestiä, ihan pian.

Aili: Minä en yleensä juo kahvia ilman maitoa, mutta tämä menee. On niin pieni määräkin.

Kirsi: Täällä tosiaan on taas kevät hellinnyt muutaman sateisemman päivän jälkeen. Kevät on niin raikas, kun ei helle vielä uuvuta. Meidän kesäloma taitaa mennä taloa maalatessa:).

Matkatar: Ei ole tarvinnut koskaan pettyä tarjoiluihin tuossa talossa.

Tiina: Ei se oikeastaan vie edes kauaa aikaa. Ottaa vaan aloittamisen vaivan. Niin, ja tietysti pitäisi olla se kahvi ja pannu ensin valmiina.

Minullakin kahvi on aika must. Etenkin nyt, kun on ollut kaikki muut herkut täysin pannassa.

Helmi-Maaria: Minun on vaikea ymmärtää, että joku ei pidä kahvista. Miten se on mahdollista:).

ii kirjoitti...

Saiskohan tähän omistusoikeusasuntoon asentaa kaasulieden... Ei maistu tuo turkkilainen kahvi yhtään oikealta sähköhellalla tehtynä! Minulla on nuo samanlaiset "klassikkokahvikupit" kuin ystävälläsi :) Minä muuten inhosin ennen kahvia, mutta aloin juoda sitä väsymyssyistä edellisessä työpaikassa ja nykyään kahvi maistuu ihan hyvin.

Sasse kirjoitti...

Istanbul todellakin muuttaa pitkän matkan määritelmän. Tunnin automatka ystävän luo ei tunnu enään miltään.

Turkkilainen kahvi on kyllä ihanaa. Muut eivät mene minulta kurkusta alas.

Mine kirjoitti...

ii: Minäkin haluaisin Suomessa kaasulieden, mutta olen nyt varautunut elämään jonkun aikaa ilman. Tämä kaasuliesi on siis sarjassamme" sitten kun voitamme lotossa ja teemme keittiöremontin". Minä olen itse asiassa tainnut ostaa nuo kupit hänelle. Tykkään niistä tosi paljon, että jo kuppien vuoksi pitäisi ruveta ryystämään turkkilaista kahvia.

Sasse: On välimatkat ja sitten vielä ne ruuhkat. Kyllä se sen verran on muuttanut omaakin mieltä, että oli aikalailla se ja sama, että mihin Kotkassa muutetaan. Suomessa on tyhjät tiet, joilla on hyvä ajella vaikka vähän matkan päästäkin.

Minä en itseasiassa ole turkkilaisen kahvin juoja normaalisti, sillä kaipaan kahviini maitoa, mutta menee näin silloin tällöin kylässä.

Anonyymi kirjoitti...

Tykötarpeet löytyy kaapista, pitäisi vaan pistää toimeksi ohjeesi avulla. Mutta mitä tarkoittaa vaahtojen kaataminen? Jätetäänkö ensimmäisestä pannullisesta muutakin kuin porot pannuun? Entä voiko tehdä useamman kupillisen samalla kertaa vai vaikuttaako lopputulokseen? Anisi

Mine kirjoitti...

Anisi: kahvia keittäessä päälle nousee vaahto. Lusikoi se kuppiin ja keitä uudelleen, jolloin nousee uusi vaahto päälle. Sitten kaadetaan kahvit vesineen kaikkineen kuppiin. Voi tehdä useamman kupin kerrallaan, tällöin vaan jaetaan vaahdot ja kahvit kuppien kesken. Ei kun kokeilemaan vaan!