"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 10. huhtikuuta 2014

663. tarina (Hei me kokataan)

Meillä on ollut vuosien varrella paikallisen ystäväni kanssa tapana järjestää ruokapäiviä. Minulla on mielessä joku turkkilainen ruoka, jonka haluaisin oppia ja ystäväni näyttää miten se tehdään. Vastavuoroisesti hän on pyytänyt minua opettamaan jotakin meidän ruokiamme. Tänään kokoonnuttiin pitkästä aikaa meille. Keittiössä oli parhaimmillaan yhdeksän naista hääräämässä ja syntyihän sitä yhtä ja toista. Aloitettiin makeasta. Minä näytin, taas kerran, kuinka syntyy suomalainen korvapuusti. Ystävä näytti miten tehdään turkkilainen pinaattikakku. 





Herkkuosaston valmistuttua alkoi munakoisojen paistaminen. Täkäläisessä munakoisosalaatissa on aivan ihana savun tuoksu ja maku. Olen koittanut tehdä jotakin vastaavaa, mutta aina se savunmaku on puuttunut. Syy selvisi tänään. Munakoisoa ei voi kypsentää uunissa, vaan se pitää paistaa tulella. Grilli on kesällä loistoapulainen, mutta onnistui tämä kypsentäminen näköjään kaasuhellan liekilläkin:). Eli, ei savunmakua ilman tulta, muistakaa se munakoisosalaattia tehdessänne! Ja sähköhellan omistajat älköön vaivautuko. Tämä ei onnistu sähköliedellä.






Ohje tulee tässä (4:lle): 

Varaa noin 3-4 munakoisoa.
Pistä munakoisot paistumaan grilliin tai tuleen (nuotion hiillos varmaan kävisi myös, tässä tapauksessa käytimme siis kaasuhellan liekkiä)
Kun munakoiso on aivan lössähtänyt ja päältä hiiltynyt, kuoritaan musta kerros pois ja munakoiso pestään juoksevan veden alla.
Pilko munakoiso pieneksi hakkelukseksi.
Yhdistä kulhossa munakoiso, 3 kynttä valkosipulia ja suolaa noin 1-2 tl.
Lisää 3-4 rkl maustamatonta yugurttia ja tilkka öljyä ja sekoita. 
Koristellaan persiljalla ja syödään (kylmänä) suurella ruokahalulla leivän kanssa.

Apua, että tämä on hyvää!

Toinen opinnäytetyö oli turkkilainen munakas eli Menemen. Sitäkin olen koittanut tehdä monia eri reseptejä testaillen, mutta en ole ollut tyytyväinen aikaansaannoksiini. Selvisihän se syy tähänkin. Olen laittanut suhteessa ihan liian vähän kasviksia. Osta siis reilusti tomaattia, eri vahvuisia vihreitä paprikoita (onko siellä Suomessa?) ja sipulia. Ala sitten pilkkomaan kaikki pieniksi kuutioiksi.


Tummempi paprika on väkevä sivribiber ja vaaleampi on mieto, lähes makea paprika.





Reilu luraus öljyä kattilaan ja sipulit sinne hautumaan. 
Lisää paprikat ja anna porista.
Kun sipuli on alkanut vaihtaa väriä, laitetaan tomaatit mukaan muhimaan.
Seosta keitellään niin kauan, että vihannekset alkavat muuttua pyremäisiksi.
Sekoita sekaan haarukalla kulhossa hajoitetut munat. Keitä hetki sekoittaen munia seoksen sekaan. 
Sammuta liesi ja annan munien hyytyä hetki.
Mausta suolalla.

Meitä oli monta syöjää ja tomaatteja oli noin 1 kg, paprikoita noin 10 kpl, sipulia ehkä 3-4 ja munia 8 kpl.

Menemenin kaveriksi käy leipä ja makaroniruoat. Tämän vuoksi neuvoin vielä miten tehdään kanamakaronilaatikko. Kyllä meillä olikin nälkä pöytään istuessamme ja ei paljoa jäänyt ruoasta jäljelle.



Jälkiruoaksi oli pulla- ja pinaattikakku kahvit. Paikallisten ystävien lähdettyä juotiin suominaisten  kanssa santsikupit vielä meidän parvekkeella. Oven vieressä oli suorastaan kuuma. Helmikin oli vetäytynyt Tuijan alle varjoon auringolta.



Kalenterit sauhuten sovittiin muitakin yhteisiä kokoontumisia.  Alamme näet pikkuhiljaa ymmärtää, että meillä ei ole loputtomasti yhteistä aikaa. "Tulkaa meillekin aamupalalle, kävisikö ensi maanantai?" "Milloin ehtisitte meille syömään?" "Kirkkomuusikko, meidänhän piti lähteä Suomi-neidon kanssa Kadiköyhin, milloin mennään?" "Ehditäänkö me sinne Jazz-clubille?" Tuntuuko se vain minusta, että kevääseen on laitettu liian vähän päiviä ja jokainen niistä lipuu ohitseni kiihtyvällä vauhdilla?

22 kommenttia :

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kiva naisten kokkailu ja reseptien vaihtosessio teillä!Suomesta saa nykyään jos ja vaikka minkälaisia pippureita ja paprikoita hyvin myös ihan K-kaupoista Cittarista ja tietty etnisistä kaupoista ja kesäaikaan toreilta;)Toivottavasti täälläkin alkaisi jo lämmitä, että voisi viritellä grillit ja alkaa laittaa ulos aamupalaa, kahvitteluja ja ruokailuita;)

Petra kirjoitti...

Milloin te lahdette, joko aikataulu on selvilla? Minakin rakastan paahdetun munakoison makua, menemen ja munakoiso mezeet on mun lemppareita mutta mika on pinaattikakku?

Matkatar kirjoitti...

Ihanat ruokakekkerit! Olet onnekas kun sinulla on noin paljon hyviä ystäviä! Viihtyisä tuo teidän terassikin. Täälläkin on aurinko kivasti paistellut mutta niiiin kylmä. Silti monet suomalaiset pukeutuvat ihan liian vähän, shortsejakin näkee jo: hui!

Jael kirjoitti...

Onpa kiva tapa viettää yhteistä aikaa ystävien kesken ja vielä oppiakin jotain.Minä yleensä (ja kaikki täällä) myös paahtavat munakoison tuolla tavoin,sillä se savun maku tekee siitä niin hyvää.Mutta laitan foliopaperia alle,sillä se on vähän likaista puuhaa;D

anumorchy kirjoitti...

Hyvaa oppia olet saanut! Munakoiso tarvii avotulen, uunissa ei onnistu kunnolla.
Menemen-tyyppista ruokaa tehdaan taallakin. Munat kylla rikotaan kokonaisena siihen kasviskeitokseen ja annetaan kypsya hiljakseen kannen alla, kunnes keltuaiset ovat puolikypsia. Joskus laitetaan myos mausteista makkaraa tai oliiveja siihen kasviskeitokseen.

Pepi kirjoitti...

Apua, kauhea nälkä jo muutenkin ja nyt se vaan yltyi :D
Että mä kaipaan turkkilaisia ruokia!!!
Ja menemeniä, täytynee kohta tehdä itse :)

Vähiin ne päivät kuule mennee ennenkuin loppuu!

Mine kirjoitti...

Kirsi: Näissä sessioissa on opittu monta kivaa ruokaa ja vietetty tovi jos toinenkin hellan ääressä ja lopulta pöydänkin ääressä tuotoksia maistellen. Kiva kuulla, että Suomestakin tarvikkeita löytyy.

Petra: Lapset lentää 29.6 ja me lähdemme ajamaan 1.7. Nyt olisi yksi ystävä lentämässä Istanbuliin ensi viikolla. Yrittäisinköhän saada ne sinun kimpsusi hänen mukanaan tänne?

Pinaattikakku oli minullekin uusi tuttavuus, mutta hyvä sellainen:).

Matkatar: Ystävät on onni ja suru, sillä luopuminen tekee aina kipeää.

Jael: Oli tosiaan sotkuista puuhaa. Ja minä kun puunasin aamulla hellan puhtaaksi:). No, oli kivoja kokkaajia, kun kiillottivat hellan lopuksi.

Anu: Täälläkin tehdään kahdella tavalla, eli osa vain rikkoo munat päälle. Minä tykkään tästä vähän löysemmästä versiosta, jossa munat sekoitetaan seokseen.

Pepi: Kohtahan ne menemenit täällä odottaa. Mutta ei ole vaikeaa tehdä itsekään. Vähiin käy, vähiin käy...

Eeviregina kirjoitti...

Varmaan kivaa kokkailla yhdessä. Ja nauttikaa ystävistä ja nähtävyyksistä viimeiseen asti!
Mukavaa viikonloppua toivottelen täältä pirtsakan viileästä Suomesta. Viime viikolla oltiin vielä +34 asteessa...

Pere kirjoitti...

Ihanan näköisiä herkkuja! Rakastan munakoisoa, tomaattia, paprikoita... :) Mites korvapuustit, maistuuko ne turkkilaisille vai kaipaavatko he jotain makeampaa / rasvaisempaa jälkkäriksi?
Täälläpäin ei korvapuustit ole mikään hitti.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta on tullut ilmeisesti addikti blogisi seuraamisessa. Ehdin jo ihmetellä muutaman päivän hiljaisuutta, lasten loma sun muuta ....
Kiitos mainiosta opastuksesta munakoison käsittelyssä. Mökillä nuotiotulen avulla sitä kokeilen, kotona ei onnistu, Anisi

-Sami- kirjoitti...

Porukassa kokkaaminen on ihan parhautta... Sitä tulee harrastettua paljon... Ehkäpä ensi talvena on aikaa vierailla Kotkassa oppimassa jokunen Turkkilainen sapuskakin... Lihaa saa kyllä niissä olla enemmän mukana. Ihan pelkäksi salaattimieheksi en miäkään vielä ole alkanut...

Hurmioitunut kirjoitti...

Vitsit että näyttää ja kuulostaa hyvältä. Tuollaisia kulttuurinvaihtoreseptejä olis kyllä kiva oppia. Tosin, ois kyllä kivaa oppia ihan suomalaisiakin reseptejä alkaen vaikka niistä karjalanpiirakoista.

ii kirjoitti...

Minäkin opin tuon munakoison käristämisen kaasuhellan liekissä aikoinaan kämppiksiltäni :) Anoppi käristää ne sellaisessa sähkövuoassa (vai mikä sen nimi on, sellaisessa, joita käytettiin ennen suomessakin; näyttää kattilalta jossa on sähköjohto). Ihana tuo teidän uusi ruokapöytä!

A kirjoitti...

Kivat ruokabileet, Mine:)
Innokkaita naisia kokkailemassa toinen toisilleen on hieno idea...

Leppoisaa viikonloppua sinulle & perheellesi, Mine ♥♥

lena / london and beyond kirjoitti...

Ihana kokkailuhetki teillä, tuollaiset yhteisölliset kokkituokiot ovat mielestäni aivan parhaita, sellaiset josta kaikki oppivat jotain uutta. Kuten vaikka tuon munakoison kypsentämisen. ;)

Mine kirjoitti...

Eeviregina: Kyllä nautitaan, aina kun ehditään. Vai on kotiinpaluu jo koittanut. Aikansa kutakin.

Terhi: Täällä korvapuustit menevät hyvin kaupaksi. Toinen varma hitti on Britan kakku:).

Anisi: Täällä on nyt hieman hektiset ajat, enkä kerta kaikkiaan kerkeä kameroineni pihalle. Toivottavasti ensi viikolla tulisi edes muutama hieman väljempi päivä.

Sami: Tottahan toki, tervetuloa. Tosin minun tukkilaiset lemppariruoat on aika kasvispainotteisia….

HIetzu: Jotakin voi toki oppia ihan reseptiä katsomalla, mutta moni näistä turkkilaisista ruoista kätkee sisälleen jotain niksejä, jotka tajuaa paremmin, kun näkee.

ii: No tuleeko sillä sähkövempeleellä se savun maku? Minun ystävien mielestä ei tule. Olen koittanut uunissa tehdä ja niistä tulee ihan ok, mutta se savunmaku puuttuu.

Aili: Ja paras hetki on se, kun istahtaa maistamaan…

lena: Yhdessä moni asia on mukavampaa. Kuten se, että ei itse tarvinnut siivota yksin keittiötä:D.

Anonyymi kirjoitti...

Sivribibereitä, juurikin tuollasia löytyy Suomessa näistä exotic-marketeista, kuten Alanya-marketista tai no, ihan melkein mistä tahansa itämäisesta kaupasta. :) 500grammaa sivribibereitä maksaa 3-3.50€...

Mine kirjoitti...

Jee, eihän tässä sitten ole hätäpäivää. Tosin, kai niitä voisi kesällä koittaa itse kasvattaa?

Petra kirjoitti...

Laita mulle vaikka s-postia, miten ma saisin helpoiten sun ystavalle nama nyssit ja pussukat? Me asutaan siis Bostanlilla!

Mine kirjoitti...

Petra: Asia on työn alla...

Cheri kirjoitti...

Erinomainen kokkikoulu. Minusta yhdessä kokkaaminen on aina ollut ihanaa, siinä oppii paljon uutta ja ruokakin on yhdessä tehden parempaa :)

Mine kirjoitti...

Cheri: Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu kokkaus kuuluu tähän samaan sarjaan.