"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 3. huhtikuuta 2014

660. tarina (Yliannostuksen uhallakin)

Kohta teillä on tulppaanit tarttuneet verkkokalvoihin kiinni, mutta yliannostuksen uhallakin laitan tämän päivän Emirganet kehiin. Meillä oli tänään mukava keväinen naistenretki tulppaanipuistoon ja kuvia tuli taas napsittua sellainen 200 kpl. Yritin nyt kuitenkin keskittyä uusiin kulmiin puistossa ja lupaan, että ihan kaikkia kuvia en tähän läväytä ihmeteltäväksenne:). Tuhat ja yksi tarinaa esittää: Emirgan ja sen tulppaanit - viimeisenkö kerran?


Meidän naisporukka ei ollut puiston ainoa. Tämä ylläoleva ryhmä oli varustautunut tiimihuivein. Eipäs me keksitty mokomaa.


Moni oli tullut puistoon piknikille, mutta me  menimme aamuteelle Pinkkiin Huvilaan:





Ulkona oli vähän koleaa, joten kiivettiin sisälle syömään.








 Kiitos kirkkomuusikolle yläkuvista. Todistetusti bloggari syö menemeniä hyvällä ruokahalulla!


Istanbulin suuruudesta tai sen liikenteen hankaluudesta kertonee jotakin se, että paikalliset ystäväni olivat ottaneet tyttärensä puistoretken vuoksi koulusta pois. Vain se vuoksi, että tyttäretkin saisivat joskus nähdä tämän puiston. Ystävät kun asuvat kaupungin toisella laidalla Aasian puolella ja puisto taas sijaitsee ihan toisella puolella Euroopassa. He olivat aamulla matkustaneet noin tunnin sovittuun tapaamispaikkaa, josta minä kävin heidät hakemassa autolla. Tämän jälkeen matkustimme vielä autolla tunnin, jotta pääsimme puistoon perille. Näin on hyvinkin mahdollista, että perus istanbulilainen käy puistossa kerran elämässään tai ei koskaan. Joillekin sinne pääseminen on perus arjessa ihan mahdotonta.






Ruoan jälkeen aurinko tuli esiin ja sai puiston väriloiston eloon. Kyllä me ihastelimme taas koko porukan voimalla. Minun olisi vaikea kuvitella tällaista väriloistoa vaikkapa omalle pihalleni, mutta puistoon se sattuu hienosti. Mitä värikkäämpi sitä parempi.





Emirganen puiston sisällä on kolme vuosina 1871-1878 rakennettua huvilaa. Ylimäpänä on Beyaz Köşk (=Valkoinen Huvila), keskellä Sarı Köşk (Keltainen Huvila) ja alhaalla Pembe Köşk (Pinkki Huvila).  Huviloissa on asunut eri aikakausina tärkeitä valtion virkamiehiä, kunnes vuonna 1940 Istanbulin kaupunginjohtajan Lütfi Kırdarin toimesta siitä tehtiin kansalle avoin puisto. Nyt voimme vain kuvitella, että tällainen paikka olisi ollut jonkun puutarha ja kotina vaikkapa tuo alakuvassa oleva Beyaz Köşk. Ei hullumpaa, vai mitä?








Valkoisen Huvilan takaa löytyvä Istanbul Meydan on mielestäni uusi. Tai ainakaan en ole aikaisempina vuosina kävellyt sinne asti. Oli kalalammet ja istutukset niiden ympärillä. Takorautaiset lintuhäkit ja ehkä maailman kauneimmat ulkovalot. Huomaatteko ne tulppaanien seassa?









Kiitos retkiseurueelle. Oli kiva päivä. Ja kotiinkin tuli tuliaisena mininarsisseja. Ennen kuin ne laitetaan pöydälle täytyy varmaankin tarttua vielä imuriin ja rättiin. Tiedossa siis pikasiivous illan iloksi.

13 kommenttia :

Kirsi Cifci kirjoitti...

Puisto on hieno , kertakaikkiaan , aivan ihana; ihmiselle joka pitää kukista, eli esim.minulle, sinne on siis joku huhtikuu päästävä.Tiedätkö millaisessa"kuosissa" puisto on kesällä,´? uusitaanko istutukset kesäisiin?Olisin kyllä mieluusti katsonut vaikka ne kaikki ottamasi kuvat;)

Pepi kirjoitti...

Ei näitä kyllästy katselemaan :)
Päinvastoin, joka kerran ajattelee, että olis sitä omille tiluksillekin vielä muutaman pussillisen sipuleita laittaa...

Allu kirjoitti...

Tulppaaneja ei ole koskaan liikaa ja tuollahan on aika erkoisen näköisiäkin. Onpas teillä viileää, meillä kun on +25C, vähän epänormaalia tähän aikaan vuodesta.

Jael kirjoitti...

Eihän noihin tulppaaneihin kyllästy kun ovat niin kauniita:)
Ja onpa ihana talo teepaikalle:)

Amalia kirjoitti...

Kyllä näitä jaksaa katsella!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana puistoretki, kiitos siitä! Kukkien ystävä Aune

Petra kirjoitti...

En kylla kyllasty ikina naihin kuviin etta antaa tulla vaan jos on tullakseen! Ihan mielettömia istutuksia ja mita variloistoa, jos ei tuolla piristy niin ei missaan. Kaikkina naina vuosina en ole tullut ruuhkien kanssa tutuksi, tassa miljoonaisessa maassa, ihme ja kumma.

Mine kirjoitti...

Kirsi: Hassua kyllä, mutta en ole ikinä käynyt Emirganessa muulloin kun tulppaaniaikana. Ja joka kerta mietin, että mitä ihmettä mahtavat istuttaa tulppaanipenkkeihin muuksi ajaksi.

Pepi: Tänä syksynä minäkin sujauttelen sipulin poikineen mustaan multaan…

Allu: Kyllä täälläkin oli yli 15 astetta, auringossa 19. Tuuli vain vilakasti.

jael: Ihanat oli sekä tulppaanit että huvilat. Kyllä tuollaisessa kelpaisi asua.

Amalia: Hyvä sitten, että muutkin jaksaa kuin vain minä.

Aune: Kukkaiset terveiset sitten sinulle! Minä rakastan tulppaaneja!

Petra: Istanbulin liikennettä en tule kaipaamaan, en sitten ikinä! Vaihdan sen mielihyvin tyhjässä risteyksessä itsekseni punaisissa valoissa seisomiseen mielihyvin! Mutta Emirganeen voi mieli harhailla aina huhtikuussa….

anumorchy kirjoitti...

Mahtava puisto!

Aili Mummo kirjoitti...

Upea puisto, kyllä kelpaa ihastella..:))

Kiitos upeasta matkasta Istanbuliin, Mine! ♥♥

Mine kirjoitti...

Anu: Niin on, niin on.

Aili: Kyllä on ihasteltukin. Moneen kertaan:).

Cheri kirjoitti...

Voi ihanuutta. Ihan tuon puiston vuoksi voisin matkustaa joku kevät Istanbuliin.

Mine kirjoitti...

Cheri: Kyllä kannattaakin, edes yhtenä keväänä elämässään! Istanbulin kevät on kaunis, jos vain sattuisi sateeton hetki tulemiseen.