"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

102. tarina (Turistit rannalla ja vähän muuallakin)

Syksy oli pitkällä ja turistikausi loppunut, mutta ilmat eivät sitä ymmärtäneet. Meillä oli matkalaukussa pitkähihaista paitaa ja housua, takkia ja kenkää. Oikeampi varustautuminen olisi ollut shortsia, t-paitaa ja sandaaleja. Aloitimme siis päivän ostoksilla. Se olikin hieman haastavaa, sillä kaupungissa ei ollut kovinkaan montaa kauppaa enää auki.



Uimapuvut olivat sentään mukana, joten niin vain juostiin mereen vielä marraskuulla. Rakennettiin hiekkalinnoja. Juotiin rantakahvit ja annettiin auringon lämmittää. Rannalta käytiin tutkimassa Çeşmen linnoituskin. Muita nähtävyyksiä täällä ei sitten liiemmin ollutkaan.









Parasta turistiloimista oli kuitenkin vetelehtiminen hotellilla. Istua parvekkeella kirjan kanssa, kun jälkikasvu juoksee vapaasti pihalla. Ajella rantoja pitkin ja ihailla merta. Ja lopettaa päivänsä taas kerran auringonlaskuun vailla vertaa.





Akut olivat latautuneet kohisten, joten seuraavana päivänä olikin hyvä aloitella kotimatkaa.

4 kommenttia :

A kirjoitti...

Ihanat kuvat, ja tarina.:D

Kuvista näkee, miten lapset kasvaa.;))

Kiitos tarinasta, Mine!<3

anumorchy kirjoitti...

Ja ranta oli varmaan ihan teidan yksityiskaytossa!

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuo on muuten totta, että matkoista jää mieleen usein juuri ne pysähtyneet hetket, kun ei ole tapahtunut mitään. Kun on istunut kahvilassa, loikoillut puiston penkillä tai museon tuolilla. Ne ainakin minulla jäävät parhaiten mieleen.

Mine kirjoitti...

Aili: Nämä tarinat nyt hieman hyppelee, joten lapset välillä kasvaa ja välillä pienenee:). Tällä hetkellä joukkue on 5v, 8v, 11v ja 13v. Aika isoja jo siis.

Anu: Toden totta. Olihan talvi, joten kuka turkkilainen se talvella mereen menee? Eikä muita turisteja ollut mailla eikä halmeilla.

Kirjailijatar: Silloin ei tarvitse suorittaa, vaan ehtii tarkkailla. Elämä on nykyään niin mahdottoman hektistä, että lomalla soisikin olla joutilasta. Sitä se harvoin kyllä on, olemme kai jo niin tottuneet kiiruhtamaan.