Kovin kauaa ei tarvitse Assoksesta ajaa etelään päin, kun saapuu Bergamaan. Se on pienehkö ja vanhakantainen kaupunki kukkulan juurella. Bergamasta ei kannata etsiä hampurilaisketjuja tai supermarketteja. Sen sijaan sieltä löytyy useita antiikkiliikkeitä ja vanhaa kreikkalaista asumusta. Alueen kreikkalaiset sen sijaan siirrettiin alueelta vuoden 1920 suurissa väestönsiirroissa muihin maisemiin. Nykypäivän Bergamaa asuttavat turkkilaiset.
Syy turistille tulla Bergamaan on kukkulan laelta löytyvä Pergamon. Tämän upean antiikinkaupungin syntyhistoria poikkeaa muista alueen antiikinkaupungeista. Pergamonia eivät rakentaneet kreikkalaiset vaan idästä tulleet Anatolian alkuperäiskansat. Kaupunki mainittiin historiankirjoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 399 eKr, mutta sen loistonaika alkoi Aleksanteri Suuren seuraajan Lysimakuksen siirrettyä rahavarantonsa Pergamoniin.
Parhaimpina päivinään Pergamon kilpaili kulttuuripääkaupungin asemasta Ateenan ja Aleksandrian kanssa. Vilkas kauppa oli mahdollistanut taiteen ja tieteen tekemisen kaupungissa. Pergamonin nimi tulee mm. yhdestä sen tuotteista. Kaupungissa keksittiin tehdä eläinten nahasta kirjoituspintaa eli pergamenttia.
Kaupunki sijaitsee korkealla kukkulalla reilun 20 km päässä rannikolta. Kaupankäynnin mahdollisti aikoinaan alueelle tuleva purjehduskelpoinen joki, joka nykyisin on vain vaatimaton vesiväylä. Ilmeisesti joen kuivuminen olikin syynä siihen, että Pergamon menetti aikanaan mahtinsa. Näkymät ylhäältä ovat sen sijaan vertaansa vailla ja minusta Pergamon yhdessä Efeson kanssa kilpailee nykyään hienoimman antiikinkaupungin tittelistä Turkissa. Efeson valttina ovat hyvin säilyneet rakennukset, mutta Pergamon valtti on sen upea sijainti.
Pergamon on yksi Ilmestyskirjan seitsemästä seurakunnasta. Seurakunnan enkelille kirjoitettiin mm. näin: "Näin sanoo hän, jolla on kaksiteräinen terävä miekka: Minä tiedän, missä sinä asut; siellä, missä Saatanalla on valtaistuimensa. Silti tunnustat horjumatta minun nimeäni, etkä ole kieltänyt uskoasi minuun...". Tällä saatanan valtaistuimella viitattiin ilmeisesti Zeuksen alttariin kaupungin silloisessa temppelissä. Nykyisin Zeuksen temppelistä on jäljellä vain rauniot. Alkuperäinen hevosenkengän muotoinen alttari sen sijaan on edelleen olemassa ja seisoo turkkilaisten harmiksi Berliinin museossa.
Pergamonin teatteri löytyy edelleen rinteestä ja sinne johtaa lapsia kiinnostava salakäytävä. Muuten voi kaupungissa ihailla näkymiä teatterin lisäksi kaupungin jokaiselta laidalta. Erityisesti kannattaa etsiä tie, joka vie kaupungin taakse, sillä sieltä avautuu näkymät järvelle tai jollekin muulle vesialueelle. Korkealla asumisessa on todellakin puolensa.
Tämä kapunki käytiin mummolle ja papallekin näyttämässä Assoksen jälkeen. Käynti oli meille kolmas, joten tulen todennäköisesti tarinoimaan Pergamonista myöhemmin uudelleen. Tällä kertaa käännyimme Pergamonista takaisin kohti Istanbulia.
3 kommenttia :
Mieleen tulikin heti pergamentti kun näin otsikon.Taas matkakertomus mielenkiintoisesta paikasta,jossa paljon historiaa:) Hienot kuvat!
Edelleen ihastuttaa tama matka kanssanne.İhanat maisemat ja kauniit kuvasi,seka "varikas" kerrontasi saavat aikaan valtavan kiinnostuksen nayttamiisi paikkoihin.Lammin kiitos,etta jaksat tarinaa tanne meille kertoa.
Yaelian: Oli itse asiassa itselleni uusi tieto tuo pergamentti. Minä en jostakin syystä ollut yhdistänyt, vaikka nimen perusteella sen olisi voinut tietysti päätellä.
Sateenkaari: Kiitos paljon. Helppohan se on tarinoida, kun saa elää tällaisessa "aarreaitassa". Minne tahansa meneekin aina on edessä jotakin näkemisen arvoista.
Lähetä kommentti