"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 12. joulukuuta 2011

110. tarina (Jollei jouluna ole lunta)

Suomalaisen joulu on valkoinen- toivottavasti. Onko kauniimpaa näkyä, kun lumen huurtamat puut ja luminen ilta hautausmaalla tuhansien kynttilöiden valossa? Lapsuuden joulut muistan valkoisina, vaikka olihan niistäkin joku musta ja synkeä. Erityisesti on jäänyt mieleen se musta joulu, joka saunan aikana vaihtui valkeaksi. Silloin tuntui, että pakahdun onnesta.

Istanbulin joulut ovat olleet yhtä poikkeusta lukuunottamatta mustat. Silti lapset toteaa joka vuosi, että "kunhan lumi sataa, sitten on joulu." Mustiin jouluihin kuitenkin tottuu. Jopa siinä määrin, että kun vuosien taukojen jälkeen lähtee Suomeen kokemaan valkean joulun, joka onkin turkkilaisen musta, ei harmita. Sen kerran kun heräsimme Istanbulin jouluaattoon suurten hiutaleiden peittäessä hiljalleen mustan maan, tuntui kuitenkin jouluisemmalta kun koskaan.



 
Sää Suomessa tänään keskimäärin +2, sateita odottava. Istanbul +15 puolipilvistä. Beetlehem +18, pilvistä. Olemme siis lähempänä alkuperäistä joulusäätä. Eikä Suomessakaan vielä puhuta varmasti valkeasta joulusta, joten näillä keleillä jatketaan joulun odotusta.






Koko talvea harvemmin täyttyy täälläkään lumetta viettää. Lumi saapuu Istanbuliin tammi-helmikuussa, mutta ei koskaan enemmäksi kuin pariksi viikoksi. Silloin alkaa lasten riemuviikot. Koulut sulkeutuvat ja liikenne hiljenee. Ne ketkä uskaltautuvat liikenteeseen luistelemaan täyttävät uutiset kolari-kuvilla. Tässä talossa jätetään siis auto suosiolla lumikinosten alle ja kaivetaan pulkat esiin. Etsitään kasa toppahanskoja ja muita tarvittavia vaatteita. Rakennetaan lumesta lumiukko, lumilyhty ja lumilinna. Tehdään piha täyteen enkeleitä ja lasketaan mäkeä minkä keritään. Lumen sulattua ei harmita yhtään. Kaapit kun alkavat kaivata täydennystä ja auto on jo tarpeen. Koululaiset palaavat taas koulutielle ja elämä normalisoituu. Aikansa luntakin ja kohtuus kinoksissakin, sanoo ulkosuomalainen.

(Tämän postauksen kuvat ovat edellisvuosien tammikuilta. Istiklalkadulta sekä kodin lähiympäristöstä.)

4 kommenttia :

Johanna / Omamaamansikka kirjoitti...

Teillä on miltei samanlaiset talvet kuin meillä! Tosin lunta saamme kahtena kolmena päivänä vuodessa. Mutta koulut ja muut pytingit pistetään silloin kiinni. Lapsen lahjatoivelistassa oli ensimmäisenä toive valkoisesta joulusta. Peukut on pystyssä.

Mine kirjoitti...

Johanna: Niinhän ne meidänkin lapset toivoo, mutta sellaista kyllä ei tapahdu. Paitsi sen kerran. Ja kyllähän se tuntui tosi ihanalle. Sattui vielä niin, että sinä jouluna ystäväperhe oli kutsunut meidät heille joulusaunaan. Oli aika eksoottinen turkkilainen joulu. Ajaa lumisateessa joulusaunaan:). Nyt täällä aurinko paistaa ja taitaa olla lämpötilat lähempänä kahtakymmentä....

Maama kirjoitti...

Oijoi, ihan tulee ikävä Istanbuliin kun näitä kuvia katselen. Tosin Istiklal on yllättävän tyhjä noin talviaikaan! :O Olin itse au-pairina Istanbulissa kevät-kesällä 2009 ja sieltä jäi valtavan hyvät muistot, kaupungista ja kulttuurista pääasiassa. Asuimme Aasian puolella, jonka muistan olleen hyvin konservatiivista aluetta. Asutteko itse kummalla puolella Bosporin salmea?

Turkki on maa jossa viettäisi kyllä mielellään pidemmänkin aikaa ja tekisin oikein mieluusti vastaavia kierroksia kuin tekin olette tehneet! :) Au-pair aikanani ehdin käydä sillä yhdellä pienimmällä saarella Bosporuksella sekä mustan meren rannalla.

Mukavaa joulua sinne teille! Ihana blogi :)

Mine kirjoitti...

Maama, kävin vielä blogissasi tarkistamassa asian. Tuttujahan tässä ollaan. Tuolla meidän parvekkeella saimme sinua ainakin kerran pitää vieraana täällä ollessasi:). Yhdistät varmaan kyllä, mutta olemme ihan tarkoituksella nimettömiä, joten älä yhdistä kommenttiboksissa ääneen:).

Kiva oli lukea/kuulla mitä elämässäsi tapahtuu. Hyvää Joulua!