"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 1. joulukuuta 2011

106. tarina (Tulis edes kaupallinen joulu)

Suomessa kuuluu inhota kaupallista joulua. Päivitellä sitä, kuinka ne aloittavat joka vuosi aiemmin. Miten joulun todellinen henki katoaa markettien kaiuttimista kaikuvaan "tiptappiin".  Kuinka stressaavaksi kulutusjoulu tekee. Miten turhaa se kaikki hössöttäminen on.

Kun muuttaa muslimimaailmaan saa asiat uudenlaisia näkökantoja. Ympäröivä maailma ei juhlikaan joulua. Ketään täällä ei kiinnosta kinkun kilohinta. Joulukuu ei pursua joulunajan tapahtumia. Naapureiden kanssa ei voi päivitellä normaaleja joulunajan asioita. Täällä ei tarvitse ryysiä lahjaruuhkissa, jos ei muuten satu ruuhka-aikana kauppaan. Lokakuussa ei kuulu tiptapit. Eikä marraskuussa. Yht'äkkiä huomaa toivovansa: "Voi kunpa ne soisivat edes joulukuussa".

Muuttaessamme Istanbuliin koko omaisuutemme oli sullottu muutamaan matkalaukkuun. Muuttomme tapahtui helmikuussa, joten jouluun oli vielä aikaa. Kovin monia joulukoristeita ei mukaan ollut mahtunut. Lokakuussa aloin miettimään, että miten joulu tuodaan kotiin? Olimme ensimmäistä kertaa ulkomailla joulua odottamassa. Ilman äitien valmistamaa joulupöytää. Ilman kauppojen joulu-tarjontaa. Marraskuussa aloin jo panikoida.  Ei kalentereita lapsille. Ei koristeita. Ei torttuhilloa. Ei lanttuja. Tulis edes kaupallinen joulu!




Marraskuun viimeisinä päivinä satuin kotikadun pieneen kirjakauppaan. Jostakin sieltä perukoilta löysin kaksi vihreää joulusukkaa. Miten iloiseksi sitä voikaan ihminen materiasta tulla. Oli kuin olisin löytänyt aarteen. Siitä hetkestä aloitin sukkajoulu-perinteen. Jos jonakin vuonna kalenterit ei pääsisikään postin mukana perille, olisi lapsilla ainakin sukkayllätykset joulukuun aamuja ilostuttamassa.






Viikkoa ennen aattoa menin ruokaostoksille suureen markettiin ja tavallisten ruokaostosten sijaan sainkin yllätyksen. Kaupallinen joulu oli saapunut. Ranskalaiseen ketjuun kuuluvasta kaupasta löytyi muovisia joulukuusia, joulukoristeita ja suklaapukkeja. Teki mieli silittää jokaista tavaraa ja hakea tuoli hyllyn eteen, jotta saisin vain ihastella. Siinä vaiheessa, kun kaiuttimista kuuluivat joululaulut piti pyyhkiä salaa kyyneleitä.



Vuosien myötä kaupallinen joulu on löytänyt Istanbulin markkinat. Meidän joulukoristeemme koristavat turkkilaisia koteja "uudenvuoden koristeina". Kaupat pursuavat tonttuja, pukkeja, enkeleitä, poroja, kuusia jne. Olenpa ostanut seimiaiheisia kuusen koristeita ja lumisadepalloja seimiasetelmalla ja kristillisellä musiikilla varustettuna. Joululaulut soivat liikekeskuksissa. Kauppojen ikkunoihin ilmestyvät kauniit jouluasetelmat ja toivotukset joka vuosi aikaisemmin. Tänä vuonna näin ensimmäiset joulunmerkit marraskuun puolivälillä.



Joulun sanoma on tietenkin kateissa ympäröivältä kansalta. Heille tämä kaikki on vain kaunista koristusta. Itselle joulunsanomakin ikäänkuin kirkastuu kaupallisen joulun myötä. Uskokaa tai älkää. Koristusten myötä muistan, että jotakin merkittävää on edessä. Odotus ei ole turhaa. Jotakin on tapahtunut, on tapahtumassa ja tulee tapahtumaan. Koristettu kaupunki erottaa juhlan arjesta.

Eläköön edes kaupallinen joulu!

9 kommenttia :

Deniz kirjoitti...

Hi! happy days! :) Loves from Turkey!:)

www.LensMarket.Com

pikkujutut kirjoitti...

Niinpä, osuit niin oikeaan. joulu syntyy koristeiden avulla :).
Meidän ensimmäisinä vuosina joulukalenteria etsittiin Beirutin kristittyjen alueelta, joulusukka käytäntö on täälläkin. Joulukinkkua ei pöydässä nähdä, jos ei ole asiaa pääkaupunkiin sitä hakemaan.
Nyt on vielä ashura, joten synkkää on ja joulutunnelmasta ei tietoakaan.

Elegia kirjoitti...

Ihania kuvia! Joulu on kyllä juhlista koristeellisin ja mielestäni kaunein valoineen ja "glittereineen". Minua ei jouluhäly haittaa, vaikka tunnustan että joka vuosi pistän kyllä merkille, milloin sen näkyminen katukuvassa ja kaupoissa alkaa. Täällä alkoi ensimmäiset jokuhärhelöt näkyä jo ennen Halloweenia silleen vaatimattomasti ensin ja nyt ne ovat sitten vallanneet joka paikan :D

Kiva, että olette saaneet joulun - olkoonkin kuinka kaupallinen - sinnekin! Jokainenhan voi kuitenkin päättää, missä määrin haluaa joulun kaupalliseen puoleen osallistua. Lapsettomana minua ei koristelut kiinnosta eikä niitä kukaan odota, joten tyydyn ihailemaan niitä kaupoissa ja kaduilla.

Kirjailijatar kirjoitti...

Meilläkin on joulusukka :) On toki kalenterikin, mutta joulusukkaan sujautan yllätyksen ja monta vuotta olen myös kirjoittanut tontuilta kirjeitä. Tyttö ei enää tonttuihin usko, mutta tänäkin vuonna hän toivoi saavansa tontuilta edes muutaman kirjeen.

Aili-mummo kirjoitti...

Auttavathan nämä koristeet ja jouluun liittyvät tavarat ainakin maalliseen joulutunnelmaan pääsemisessä.;) Ja sejoulumusiikki!<3 Kuuntelen sitä mieluummin lähempänä joulua kuin marraskuussa.

Oikein jouluisaa tunnelmaa sinulle ja perheellesi, Mine!<3

Yaelian kirjoitti...

Onneksi teillä on Carrefour;D
Täällä ei joulua mitenkään näy,mutta kun menee pääbussiasemarakennukseen,joka on vierestyöläisten kokoontumispaikka,niin sieltä sitten löytääkin kaikenlaista joulukrääsää.Mutta sellaista kamalaa aasialaista krääsää,ei mitään tuollaista ihanaa kuten teilläpäin...
Mukavaa alkanutta joulukuuta!

Mine kirjoitti...

Deniz: Hi yoursef!

Pikkujutut:Täältä saa kinkkua armenialaisten kaupasta. On varsinainen sika säkissä- ostos, joten jätimme yhteen kertaan. Joulupöydässä sovelletaan. Ehkä kirjoitan siitäkin vielä oman jutun. Onko siellä ollenkaan joulukoristeet käytössä?

Elegia: Muistankin kuinka katselimme joulukuun alussa, kuinka Britit jo pistivät kuuset koteihinsa. Mekin laitamme kuusen jo joulunalusviikolla. Ehtii ihailemaan sitten hieman kauemmin. Eikä tarvi pelätä karistamista, kun kyseessä on tekoversio.

Kirjailijatar: Meidän lapsilla on oma käsite tälle joulusukalle. "Äiti, koska alkaa sukkajoulu?" Nautimme siitä yhtälailla, lapset ja minä. Minusta on kivaa keksiä yllätyksiä ja joulukuun aamut menee yllätysten voimalla mukavammin kuin tavan arki. 4X24 yllätystä. Onhan siinä tietysti ideoimista:). Tontun kirje olisi siitäkin hyvä, että ei maksaisi kun vaivan:).

Aili: Opittuahan se on. Todellinen joulu ei ole tavaroissa eikä koristeissa, mutta koristuksilla ja toistuvilla asioilla luodaan muistoja ja perinteitä. Pappimme sanoi, että suotta me jonkun asian tavaksi tulemista pelkäämme. Hyvät tavat suojelee. Sama pappi neuvoi erottamaan juhlan arjesta, sillä arkeahan ihmisellä riittää. Nämä koristeet ovat minusta yksi keino siirtyä arjesta juhlaan ja siksi iloitsen niistä kovasti. Joulumusiikki soi meillä 1. adventista lähtien. Ei aikaisemmin.

Yaelian: Niin todellakin, eihän sielläkään joulua näy. Tuon krääsänkin tiedän, sitäkin täällä on. Kirjoitan siitäkin oman postauksen, toivottavasti, tämän kuun aikana! Carrefour on todella Ranskan lahja meidän elämäämme:). Nykyään kyllä moni muukin kauppa.

Heli kirjoitti...

Hei Mine, asun itse Mersinissa ja loysin blogisi nyt. Nayttaa kivalta ja jatkossakin kayn lukemassa :) Meidan perheessa (2X 2 vuotiasta, turkkilainen mieheni ja mina) joulua ei juhlita oikein mitenkaan. Ostin kylla viime vuonna joulukuusen koristeineen ja sen olen jo koristellut olohuoneeseen. Se on meille uuden vuoden kuusi :D Ja uuden vuoden jalkeen sen myos yleensa varastoin taas odottamaan ensi vuotta. Lapset kun ovat syntyneet 25. marraskuuta niin he loysivat lahjansa tana vuonna taman kuusen alta :D Oli heilla hauskaa!

Mine kirjoitti...

Heli: No olipas kiva, kun löysit. Minä "tunnen kyllä sinut". Luin aikanaan blogiasi säännöllisesti ja jännitin mukana, että tärppääkö vai ei:). Silloin olin niin pihalla tästä blogimaailmasta, että en osannut tehdä itselleni nimimerkkiä. Kommentointi jäi siis osaltani kokonaan ja seurailin blogeja hissun kissun. Ajaessamme Antakyaan toissa kesänä ajoimme Mersinin ohi ja mietin, että "Täällä jossakin on Heli ja kaksoset". Onnea siis perheen pikkuväelle. Niin nopeastiko se kaksi vuotta on kulunut!?