"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 19. joulukuuta 2011

114. tarina (Joulupuu on rakennettu)

Jos elämän realiteetteja, sääolosuhteita, ympäröivän yhteiskunnan lakeja jne. ei tarvitsisi huomioida, hakisin minä joulupuuni lumisesta metsästä kelkalla, kuten Lotta ja Petteri Tätien joulu-kirjassa. Tai tarpoisin lumiseen metsään kirves olalla. Reppu keikkuisi selässäni pitäen sisällään lämmintä juomaa kuusen hakijoita lämmittämään. Lunta satelisi hiljalleen ja elämä olisi kuin satua.

Oikeassa lapsuudessani kuusi saapui kotiin isän auton katolla. Miten jännittävän ihana hetki se olikaan, kun jäinen kuusi kannettiin kotiin. Ensin saunaan sulamaan ja aaton aattona tuoksuvana olohuoneeseen aattoaamun koristeluhetkeä odottamaan.

Nuoruudessani pääsin kaksi kertaa kuusta mestästä noutamaan. Ensin luvatta, toisen kerran luvan kanssa. Kuusivarkautta edelsi kotiin saapunut rumista rumin kuusi, joka aiheutti paljon pahaa mieltä. Sen rumuutta yritettiin peitellä koristeilla, kunnen huomattiin tilanteen mahdottomuus. Illan hämärässä vaelsimme metsän pimentoihin pahoin aikein ja saavuimme kotiin kauniimman kuusen kanssa. Se pelasti joulun, mutta en silti ole yhtään ylpeä tekosistamme. Enkä sen perään ole kuusia metsistä varastanut.

Sitten saavuimme Istanbuliin, jossa joulukuusimyyjät eivät parveile toreilla eikä kaupan pihoilla. "Oikeita kuusia" kyllä saa puutarhoilta, mutta eivät ole suomalaista kuusta nähneetkään. Nämä pienet puut seisovat ruukuissa ja ovat tuoksuttomia. Ensimmäinen ruukkukuusemme katosi suureen huoneeseen ja varisti neulasensa ennen kuin joulu oli juhlittukaan. Sen jälkeen alistuimme tilanteeseen ja tyydyimme  ryhdikkääseen muovikuuseen. (Tänä vuonna tosin hain aidon pikkukuusen pikkujoulua juhlistamaan ja ilokseni sen neulaset ovat edelleen siellä missä pitää, eli kiinni puussa.)




Omien lasteni joulupuun haku kuulostaa siis tältä: Jonakin joulukuun päivänä äiti ehdottaa, että mitä jos tänään laietettaisiin joulukuusi. Isäntä ottaa kellarin avaimen ja saa aina innokasta kuusenhaku seuraa mukaansa. Kuusen hakijat ajavat hissillä alakertaan ja etsivät joulukuusilaatikkoa kaiken romun seasta kellarista. Samalla tehden monenlaisia löytöjä talvikengistä muuhun kellariin hillottuun tavaraan.







Repaleisen kuusilaatikon kanssa saavutaan taas hissillä omaan kotiin. Sitten alkaa joulupuun rakentaminen, oikein kirjaimellisesti. Oma puumme on kolmessa palassa ja ne yhdistetään toisiinsa.  Taivutellaan lyttääntyneet oksat jälleen paikolleen ja istutetaan kuusi kuusenjalkaan. Harjataan muutama varissut muovineulanen, vaihdetaan yöpuvut päälle ja ryhdytään koristeluhommiin.


Joulupuu on eilen rakennettu, joulu on jo ovella.

5 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

Kiitos kivasta kuvakertomuksesta, Mine.<3

On hienoa, että koko perhe on yhdessä rakentamassa joulupuuta kotiinne.;D

Oikein rauhaisaa ja mukavaa joulunaikaa teille kaikille!<3

pikkujutut kirjoitti...

Meillä kuusenhakumatka tarkoittaa tikapuita ja yläkaapin sisälle sukeltamista :). Meillä oksat ovat irtonaiset, yksitellen niitä kasataan...
Oikein hyvältä näyttää teidän kuusenkoristelunne ja oikein ihanaa jouluviikkoa!

Mine kirjoitti...

Aili:Eiköhän tämä tästä viikon myötä rauhoitu. Nyt on enimmät hösötykset hösötetty ja tämän viikon vietän pääosin kotona kokkaamassa ja tekemässä viimeistä silausta. Hetki sitten sain siivottua jääkaapin, eli voiton puolella ollaan:).

Pikkujutut: Minä tiedän sen irto-oksaversion. Siinä sitä on vielä enemmän rakentamista kuin tässä meidän...

Yaelian kirjoitti...

Ihana kuvatarina kuusen pystyttämisestä ja hieno siitä tulikin!Mukavaa joulunodottelua!

Mine kirjoitti...

Yaelian: kyllä tekokuuseenkin tottuu. Mutta kunhan Suomeen taas muutetaan, niin palataan takuuvarmasti aitoon.