"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 22. joulukuuta 2011

116. tarina (Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan)

Joulu saapuu ulkomaillekin. Se saapuu vesisateeseen tai auringonpaisteeseen. Joulu syntyy, vaikka viereisen talon tädit pesevät aattona ikkunoita ja naapurissa porataan seinää joulupäivänä. Joulu löytää tiensä perille, vaikka pöydässä ei olisikaan kinkkua ja lanttulaatikkoa. Eikä tuvassa ehtaa joulukuusta. Joulu ulkomailla ei  tunnu edes korvikeelta, vaan ihan aidolta ja täyteläiseltä juhlalta arjen keskellä.


Siltikin silmänurkkaan nousee kyynel, kun kuulen Sylvian joululaulun. Löydän itseni miettimästä, että jäävätkö lapseni jostakin paitsi, kun viettävät joulunsa poissa Suomesta. Olenko osanut tarpeeksi jakaa perinteitä pilteilleni täällä, missä naapurusto viittaa joululle kintaalla? Millaiset jouluperinteet syntyvät lapsille muovikuusen ääressä, ilman aattohartautta, joulusaunaa ja jouluisia hautausmaakäyntejä. Mikä tärkeintä, oppivatko lapseni sen, mistä joulussa on kyse?




Varmuuden vuoksi olemme siis kolmen vuoden välein lentäneet kokemaan oman lapsuutemme joulun Suomeen. Rojahtaneet Istanbulin vähälumisesta talvesta joko Suomen mustaan jouluun tai valtaisten hankien keskelle. Istahtaneet anoppilan runsaaseen juhlapöytään. Kierineet lumessa joulusaunasta. Laskeneet mäkeä, hiihtäneet ja luistelleet. Ympäröineen itsemme rakkailla sukulaisilla ja ahtaneet itsemme täyteen jouluherkkuja ja tuttuja tapoja. (Tämän postauksen kuvat joululta 2009)







Istanbulin joulun me vietämme aina oman perheen kesken. Suomen sukulaiset ovat selvästikin sitä mieltä, että Istanbulissa ei voi olla joulua. Ei ole jouluvieraita jonoksi asti kotiovella. Emme tätä ihmettelekään ja olemme tottuneet oman perheen jouluihimme. Silloin tällöin olemme kyllä saaneet joulunalus-vieraita tai joulunjälkeis-vieraita. Sellaista tapahtuu mm. tänään, kun Kirjailijatar perheineen saapuu vieraaksemme iltasella. Emännän olisi siis aika poistua lieden ääreen kokkaamaan.




En tiedä ehdinkö enää tarinoimaan ennen joulupyhiä. Jos en, niin toivotan jo nyt varmuuden vuoksi oikein Hyvää Joulua teille ulkosuomalaisille, suomalaisille ja kaikille muillekin kansallisuuksille!





"Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen! Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sa siunaa se maa muistojen. Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa! Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman."

15 kommenttia :

Yaelian kirjoitti...

Ihania joulukuvia!
Oikein hyvää Joulua Istanbuliin ja mukavia hetkiä bloggariystävän kanssa:)

anumorchy kirjoitti...

Hyvaa joulua ihanaan Istanbuliin!!

Aili-mummo kirjoitti...

Kiitos tästä kauniista joulukertomuksesta.:D

Oikein ihanaa ja rauhaisaa Joulua koko teidän perheellenne, Mine.<3

pikkujutut kirjoitti...

Oikein ihanaa Joulua koko perheellenne ja mukavaa iltaa yhdessä Kirjailijan perheen kera.

mimon mami kirjoitti...

Hyvää joulua Istanbuliin!

Heli kirjoitti...

Mahtavia joulukuvia!!!
Hyvaa joulua teille sinne Istanbuliin!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Minelle perheineen HYVÄÄ JOULUA! Kohta tavataan - jo huomenna kun mennään tonttuilemaan ;O)

Sylvi täti

Mine kirjoitti...

Kiitos kaikille toivotuksista. Joulumieli täällä jo nostaa päätään. Pakolliset tekemiset on pian tehty ja alkaa juhla. Tiedossa huomenna joulukyläilyä ystäväperheisiin ja kasoittain paketoitavaa. Sitten toivottavasti ei mitään pakollista. Levollista oleilua toivon teille muillekin.

Tänään oli juhlaa tavata suloinen Kirjailijatar perheineen. KIITOS käynnistä, Hyvää Joulua koko perheelle ja toivottavasti pääsitte takaisin majapaikkaanne:). Mielenkiinnolla jään odottamaan missä tiemme risteävät seuraavan kerran.

Sateenkaari kirjoitti...

Pnpa ihania kuvia.
Luulen,etta lapsenne saavat hyvin paljon erilaisesta ja vaihtelevasta elamasta.Rikkaus se on,jota aivan varmasti aikuisena arvostavat.
Lampimia jouluajatuksia lahetan sinne İstanbuliin teille koko perheelle.

Johanna / Omamaamansikka kirjoitti...

Ymmärrän ja tunnen nämä tunnot niin valtavan hyvin. Mutta sellainen hassu juttu on sattunut, että Suomessa ollesea Sylvian joululaulu oli suosikkejani - nyt tilalle on tullut monta uutta. Ensimmäiset joulut olivat kaipuuta, mutta lasten liityttyä joukkoon enemmään tai vähemmän täysivaltaisina on merkitys painuttunut enemmän sanalle "joulu" kuin "vietto". Nytkin vekarat laskevat tunteja...

Onnellista joulua Sinulle ja perheellesi.

Halauksin,

Johanna

Mine kirjoitti...

Sateenkaari ja Johanna: Kiitos toivotuksista, ne on vastaanotettu. Kahden maan välillä asumiseen liittyy aina kaipausta sinne toiseen, mikä näin juhlien aikaa joskus korostuu. Olemme kyllä sangen hyvällä mielellä molemmissa maissa, joten pääosin minäkin kokisin tämän rikkaudeksi. Lasten juuret ovat täällä, Suomi on heille juhla ja lomamaa. Kuinka he sopeutuvat Suomen arkeen kun paluun aika koittaa on siis aivan avoitus. Mutta tänään emme mieti sitä, vaan juhlitaan tässä ja nyt.

Hyvää Joulua!

Karoliina kirjoitti...

Rauhaisaa ja lamminta joulua teidan ihanalle perheelle <3

Mine kirjoitti...

Karoliina: Samoin teille sinne Suomeeni kaukaisehen! Täällä on aaton tohinat hiljenneet. Poikien huoneessa kootaan uusia legoja vielä. Lautasella on kasa karjalanpiirakoita ja juustoa, joten isännän kanssa taidetaan vielä hetki herkutella:). Joulun parasta aikaa, kun THE SHOW on lakannut ja alkaa joutilas oleminen.

Kirjailijatar kirjoitti...

Oioi, oli ihan huippua tavata teidät ja nauttia niin yltäkylläisestä vieraanvaraisuudesta. Saa nähdä, missä seuraavaksi tapaamme, onko se Suomessa vai Istanbulissa vai jossain ihan muualla :)

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: llo oli meidän puolellamme:). Kiitos, kun kävitte.