"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

112. tarina (Bolu- vuoret, lumi ja takka)

Lasten lukukausi vaihtuu Istanbulissa tammi-helmikuun vaihteessa. Joskus lumikausi sattuu juuri sopivasti tähän väliin ja kotoa käsin pääsee lumitöihin. Toisinaan taas lämpimät tuulet puhaltelevat ja lunta täytyy lähteä etsimään kauempaa. Mikä hiihtoloma se sellainen on, jossa ei ole lunta? Viime lomalla päädyttiin ystäväperheen kanssa vuokraamaan mökit Bolu-vuoristosta muutamaksi yöksi.

Boluun ajaa täältä meiltä ehkä kolmessa tunnissa. Perillä meitä odotti suloiset mökit, vuoristo, lumi ja hiljaisuus. Olimme paikan ainoat asukkaat, joten lapset saattoi varsin vapaasti laskea ulos peuhaamaan. Sen jälkeen ei enää tarvinnut hiljaisuutta kuunnella, sillä ulkoa kantautui tauotonta iloista kiljuntaa.





Muutama päivä kului ihan pihalla, aamusta iltaan. Ruokakin grillattiin ulkosalla ja katettiin pöydät mökkien eteen terassille. Illaksi vetäydyttiin mökkeihin ja pistettiin tuli takkaan. Kaivettiin esiin nakit ja vaahtokarkit ja nautittiin suloisesta lämmössä. Takka jäi lasten mieleen ja kuopus kysyikin viikkoja matkan jälkeen, että "Eikö meilläkin voisi olla koti, jossa on takka?" Minunkin mielestäni sellainen pitäisi kuulua ihan ihmisen perusoikeuksiin. Leivinuuni keittiöön, pönttöuuni makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen kaunis kaakelitakka!















Bolu jäi muutenkin kaikkien mieleen ja nyt täällä on jo moneen kertaan kuulunut, että "Mennäänhän me tänäkin vuonna sinne lumeen?" Kyllähän siellä viihtyisi uudelleenkin ja näitä kuvia katsellessa jo mietin, että olishan nämä aika jouluisetkin puitteet...



Tässä oli lumiretket. Seuraavaksi siirrytään sitten joulun odotuksen muihin puoliin.

6 kommenttia :

anumorchy kirjoitti...

Kaunista! Miten ihmeessa siella ei muita ihmisia ollut?

Anonyymi kirjoitti...

Samaa ihmettelen kuin edellinen kommentoija. Lapsesi ovat kyllä maailman söpöimpiä :)

Muistatko kuinka monta astetta ulkona tuolloin oli? Näyttää ihanan talviselta vaikuttamatta kuitenkaan liian kylmältä.

Helist

Yaelian kirjoitti...

Ihana takka ja muutekin tosi hyvän näköistä! ja luntakin tuli ikävä!

Mine kirjoitti...

Anu: Tämä oli vuorella, puskassa. Ilman mitään oheistomintaa, menoa ja meininkiä. Täydellinen paikka suomalaiselle hiljaisuutta ja omaa rauhaa kaipaavalle. Turkkilaiselle sen sijaan ei ehkä niin houkutteleva paikka. Tykkäävät olla porukassa. Siellä missä tapahtuu ja on ääntä. Joskus minusta tuntuu, että eivät koskaan kaipaa hiljaisuutta tai yksinäisyyttä. Pikemminkin ahdistuvat. Vain Turkissa olen nähnyt perheitä piknikillä moottoritien varressa ja teiden väliin jäävällä viheralueella. Siellä missä tapahtuu...

Helist: Heippa, kiva kun taas ilmaannuit:). Ilma oli ihana, sellainen nollan tietämillä. Lepsun leuto. Seuraavana päivänä alkoikin jo lumi sulaa... Minunkin mielestä lapseni ovat maailman söpöimpiä:).

Yaelian: Takka ON ihana! Ja lumi. Jos jälkimmäistä ei tarvitse sietää kuukausitolkulla:).

Anonyymi kirjoitti...

Eli juuri sopivasti olette kuvat ottaneet :D Heh, luonnollisesti olet samaa mieltä kanssani lapsistasi.

Lueskelenhan mitä kirjoituksiasi, vaikka kommentoinkin vain joskus. :)

Anonyymi kirjoitti...

*näitä

p.s terveisin Helist