"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 13. joulukuuta 2011

111. tarina (Uludağ- aina voi mennä lumen luo)

Jos nyt käy kuitenkin niin, että joulumieli ei synny ilman lunta, täytyy mennä lumen luo. Istanbulilaisella on tähän muutamiakin eri vaihtoehtoja maan rajojen sisäpuolella. Katsotaan siis kalenteriin ja mietitään, että riittäisikö joulumielen saavuttamiseen päiväretki lumeen vai tarvitaanko siihen yöpymistä lumen äärellä?

Jos päiväretki riittää lähdetään vaikkapa Bursan Ulu-vuorelle. Pakataan aamulla autoon pulkat, vaihtovaatteita, kuumat kaakaot ja muut eväät. Tarkistetaan, että retkeläiset on puettu lämpimästi ja paksissa on autoon lumiketjut. Jos saadaan kaverit mukaan, niin aina vain parempi.

Ensin ajetaan Pendikiin ja otetaan laiva yli Marmarameren Yalovaan. Siitä ajaa melko nopeasti Bursaan, josta alkaa hidas nouseminen ylös vuorelle. Seurue autossa jännittää, että tuliko hukka reissu. Lunta ei näy missään ja ilman lämpötilat ovat selvästi plussan puolella. Vuoren puolivälillä alkaa tiet muuttua liukkaammiksi, joten on aika kiinnittää ketjut pyöriin. Riemun kiljahduksien saattelemana alkavat lumiset maisemat. Lämpöasteet vähenevät vähenemistään kunnes alamme olla nollan tietämissä. Vuoren huippu jo häämöttää.

Uludağ kohoaa 2543 metrin korkeuteen heti Bursan vieressä. Se on Turkin suosituimpia laskettelukeskuksia talvikuukausina. Kesällä vuorelle tehdään myös patikkaretkiä. Auton lisäksi vuorelle pääsee myös Bursan kaupungista lähtevällä kabiinihissillä. Kovilla tuulilla hissi ei kuitenkaan ole käytössä. Ylhäällä on useita hotelleja, joissa voi majoittua. Me olemme kuitenkin tulleet vain muutamaksi tunniksi  hurvittelemaan ja aiomme palata yöksi kotiin.




Omat pulkat on matkassa, mutta käymme vuokraamassa lapsille rattikelkat. Ja ei kuin lumitöihin. Seuraavat tunnit kuluvat mäen laskussa, lumienkeleiden teossa, lumen kaivamisessa ja lumisodassa. Päivän kruunasi vielä ajelu hiihtohississä yli valkean maiseman puhtaasta ilmasta ja hiljaisuudesta nauttien. Kuumat kaakaot olivat tarpeeseen ja ylhäällä olevan takan ääressä saimme sulateltua jäätyneet varpaat ja sormet ennen paluumatkaa.




Kotimatka sujui niin hiljaisesti. Aikuisväestön vaihtaessa hiljakseen mietteitä ja nuorison nukkuessa punaisin poskin.

4 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

Moi Mine!

Teillä on upeaa, kun löytyy sekä kesä että talvi yhtä aikaa.;DD

Eikä kumma, että tuollaisen rehkimisen jälkeen nuorisolle maistuu uni...

Oikein hyvää Lucian päivää; Mine.<3

Yaelian kirjoitti...

Teillä on upeat hiihtoipaikat siellä.Täällä on Hermon-vuorella,mutta sesonki ei taida olla vielä auki.Täälläkin on sellainen tilanne,että etelässä (Eilatissa)rantakelit ja sitten pohjoisessa hiihtokelit.

Elisabeth kirjoitti...

Voi kuinka upeaa, että noin läheltä löytyy talvimaisemat! Meillä on Pyreneille vajaan kahden tunnin matka, mutta ei olla vielä käyty talvella :( Pieni korjaus, ei kai kummsikaan 2543 kilometrin korkeudessa? ;)

Mine kirjoitti...

Aili:Kiitos. Lucian päivä meni nyt kyllä täällä ohi ilman mitään juhlintaa siivouksen ja kauppareissun merkeissä.

Yaelian: Ulu-vuorelle lumi tulee marrasjoulukuun vaihteessa, joten jatkuvasti täällä ei ole lunta tarjolla. Eilen oli muuten Istanbulissakin 19 astetta lämmintä, eli melkein olisi jo ollut ne uintikelit:).

Elisabeth: HUPS, olipa hyvä, kun sanoit. Korjasin jo. Olisihan se tosiaan jo melkoinen nousu ja melkoiset laskettelumahdollisuudet noissa korkeuksissa:). Käykäähän nyt ihmeessä ottamassa Pyreneet haltuunne, kun on noin lähellä. Ulu-vuorellekin kun on melkein neljän tunnin reissu ja silti harrastamme siellä käymistä silloin tällöin.