"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 2. joulukuuta 2011

107.tarina (Joulukatu)

Muistelen hämärästi miten joulukatujen avajaisia odotettiin Suomen pimenneissä päivissä. Miten kauniit olivat pimeässä loistavat valot, kun tulivat ikään kuin tarpeeseen. Istanbulissa illat ovat pimeät ympäri vuoden. Näin ollen mm. Istiklal-kadun valaistus on käytössä kesät ja talvet. Turha odottaa siis erityisiä avajaisia valojen suhteen.

Joulukatu täältä kuitenkin löytyy. Olen nimennyt sen ihan itse, joten keneltäkään paikalliselta ei kannata kysyä sinne ohjeita. Minun joulukadullani on valoja ja välkettä sekä joulukrääsää kaiken muun krääsän seassa. Samat tuotteet kesät talvet, joten jos tuntuu, että "oispa joulu ainainen", niin tervemenoa vaan joulukadulle tunnelmoimaan. Itse tosin käyn siellä vain joulun alla vaalien näin Istanbulilaisia jouluperinteitäni.

Ensimmäisenä ulkomaanjoulunamme suomalaiset naiset toivat minut joulukadulle. Se oli ainut paikka, josta he varmasti tiesivät löytävänsä jouluvaloja, jouluisia kertakäyttöastioita, muovikuusia jne. Suurin osa tavaroista oli sellaista muoviroinaa johon päin en Suomessa katsoisikaan. Siinä tilanteessa, jossa muualla ei ollut mitään, tuntui roinakin tyhjää paremmalle. Sinne palattiin lastenkin kanssa ihmettelemään tanssivia pukkeja ja muuta jouluisia Kiinan lahjoja maailmalle.

Siitä ensimmäisestä joulusta lähtien olen siis tehnyt joka vuosi matkan joulukadulle. En sen muoviroinan takia, vaan ostaakseni edullisesti joulun pähkinät ja mantelilastut. Tutkaillakseni uusimmat piparimuotit. Ostaakseni karamelliväriä piparien koristeluun. Napatakseni mukaan joulukasseja opettajien paketteja varten tai lasten yllätyspusseiksi.

Nyt lähdetään katsomaan mistä se joulukatu sitten löytyy. Ensin ajetaan bussilla Üsküdarin satamaan. Matkaan ei kannata lähteä ihan ruuhkaisimpaan aikaan, sillä muuten voi kirjaimellisesti käydä niin, että et mahdu bussiin. Tällä kertaa sattui toisesta bussista jo löytymään vielä yksi seisomapaikka oven suusta. Satamasta hyppäämme laivaan maisemia ihailemaan. Nyt sattui kohdalle kaunis sumu salmen pinnalla. Kelpaa siinä kahvinsa juoda yksin kannella istuen tukalan bussimatkan päätteeksi.





Laivalta pujahdamme apostolinkyydillä alikulkuun, joka vie meidät moskeijan eteen. Tämän moskeijan te tunnistatte puluista, joita parveilee linnunruokia myyvien tätien vieressä. Samalla näette myös edessänne Egyptiläisen basaarin oviaukot. Emme kuitenkaan pujahda basaariin vaan ovelta katsoen basaarin oikealla puolella olevalle ja seinustaa myötäilevälle kadulle. Ennakkoluuloton joulukokki voisi täältä ostaa monenlaisia voimakastuoksuisia eineksiä. Kaloja, lampaan sorkkia tai vaikkapa juustoa. Mukaan voisi myös napata joko ruokapöytään tai joulukuusen koristeeksi kuivattuja munakoisoja tai paprikoita.










Pian nenään tulvii pahojen hajujen jälkeen ihana kahvin tuoksu. Siitä ei voi erehtyä. Kulmassa sijaitsevan puodin edessä on jatkuvasti jono. Kahvikaupan pojat käärivät kahvia pakettiin minkä kerkeävät ruskeissa takeissaan. En ole ostanut tästä kaupasta koskaan mitään, mutta suosittelen pysähtymistä ihan vain tuoksun vuoksi. Ja puodin. Se on jotenkin niin kivan vanhanaikainen. Jos päätät ostaa turkkilaista kahvia, osta myös sen keittämiseen tarvittava pannu. Niitä löytyy heti kaupan vierestä.






Kahvikaupan kohdalla on vasemmalla Egyptiläisen basaarin sivuovi. Emme kuitenkaan mene sinne vaan käännymme oikealle. Ja olemme saapuneet perille. Nyt vain silmät auki ja ihmettelemään. Maustekauppoja ja krääsää piisaa kauppa kaupan perään. Joulukatuni sijaitsee Istanbulin tukkukauppa-alueella, joten nyt voi ostaa tukuittain pukki-naamareita, piparminttu-sauvoja, joulupaperia jne. Kadun puolivälissä tien vasemmalla puolella on mantelikauppani. Muutaman kaupan päässä on leivontatarvikkeisiin erikoistunut kauppa, josta saa kaikkea piparin leivontaan välttämätöntä tarviketta.






Pussien ja kassien kanssa voi sitten palata joko suoraan laivalle tai koukata syömään Basaarin ja moskeijan väliselle aukealle. Jos pikkuväkeä on mukana kannattaa myös käydä ihmettelemässä eläimiä tämän aukeaman laidalla olevassa eläinbasaarissa. Joululahjankin voi löytää sille, jolla on jo kaikkea. Eläinbasaarissa on näet monta Iilimadon myyjää. Auttaa verenpaineesta lähtien kaikkeen mahdolliseen eikä maksa paljon. Tähän mennessä en ole tavannut vielä ketään, joka omistaisi hyödyllisen Iilimadon.

Kierros joulukadulle on päättynyt. Aika palailla kotiin.




10 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Ihanat kuvat! Kiitos ihanasta virtuaaliostosmatkasta;D

pikkujutut kirjoitti...

Ja nyt sinne shoppailureissulle :).
Joulukoristeita löytyy täältäkin, kristittyjen alueella jopa koristellaan ja jotkut saattavat koristaa muutenkin mutta vähäistä on siis täällä periferiassa. Beirutissa eri meininki.
Ihana shoppailukaveri!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kivasta tarinasta ja hienoista kuvista!
Aune

Sateenkaari kirjoitti...

İhastuttavaa.Kiitos,kun otit mukaan.
Meilla on taalla Antalyassa eras joulukoristeiden tukkukauppa,jossa samaa kraasaa on pilvin pimein.Mutta vertaansa vailla on ison Migroksen joulukoristeosasto.Vain pieni osa on "kraasaa".Suurin osa koristeista on laadukasta ja todella kaunista.Lahes joka kaupasta jotain löytyy.
Mutta tuossa sinun joulukadussasi on aivan varmasti sellainen tunnelma,jota ei muualta löyda.

mummeli kirjoitti...

Sinullahan täällä ihana blogi. Kuvat niin upeita! 5 kertaa olen Turkissa käynyt ja ihanstunut maahan.

Mine kirjoitti...

Yaelian: Kiitos vain virtuaaliseurasta. Kaksin aina kaunihimpi.

Pikkujutut: Mielenkiintoista tuo teidän elonne siellä. Olisi kiva päästä joskus kurkkaamaan:). Onneksi pääsenkin blogisi kautta. Shoppailukaveri on nykyään koulussa muulloin, mutta keskiviikkoisin päästään yhdessä vielä menemään.

Aune: Ole hyvä ja kiitos käynnistä.

Sateenkaari: Täälläkin on nykyään niin ihania joulutavaroita joka puolella, mutta en tarvitsisi enää yhtään mitään. Pitää siis kiertää kaupat kaukaa. Tuolla kadulla tulee onneksi ostettua sellaista käyttötavaraa, jota vuoden päästä tarvitsee taas uudelleen.

Mummeli: Kiitos paljon, mukava kun liityit mukaan. Joulukuu joulutellaan, mutta sitten palataan taas matkoihin. Muutama talvinen matka on kyllä tiedossa jo tässäkin kuussa.

Kirjailijatar kirjoitti...

Kiitos joulukaturetkestä. Ostimme viimeksi juuri tuosta puodista pienen paketin turkkilaista kahvia. Olen laittanut sitä tavallisen kahvin joukkoon, kun se on niin vahvaa. Ja noilla kaduilla ja kujilla on kyllä käyskennelty ja ihmetelty, kun siellä on ihan kaikkea ja paljon :)

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Kahvi pitääkin olla vahvaa! Se keitetään tuollaisella kuvan pannulla ja pienen kupin pohja jää puruja täyteen. En ole turkkilaisen kahvin ystävä, joten siksi en ole ostellut kahvia tuosta putiikista, mutta haistellut mielelläni kahvin tuoksua. Noilla kaduilla käyn muuten ostamassa helmitarvikkeita koruja varten. Kaikenlaista löytyy, todellakin:).

Anonyymi kirjoitti...

Tuoksuu tänne asti! Ruokakaupat, torit, kauppahallit... matkoilla aivan ehdottomia kulttuurikohteita. Upeita kuvia taas, nuo maustenippuset olisivat aivan upeita tauluina. Mitkä värit!
- Hangon Anna

Mine kirjoitti...

Anna: Minusta mausteet ja ruoat ovat mielenkiintoisia:). Ja tuoksut. Uusiin maihinkin mennessä näkisin ja haistaisin mielelläni jotakin oikeasti sille maalle kuuluvaa. Turistikulissit ei siis ole minua varten, mutta nämä sivukadut sen sijaan on. Ihan parhaita.

Nyt olen kyllä parasta aikaa jossakin ihanassa ja omanlaisessa. Toivottavasti ehdin siitä kirjoittamaan pian:).