107.tarina (Joulukatu)

Muistelen hämärästi miten joulukatujen avajaisia odotettiin Suomen pimenneissä päivissä. Miten kauniit olivat pimeässä loistavat valot, kun tulivat ikään kuin tarpeeseen. Istanbulissa illat ovat pimeät ympäri vuoden. Näin ollen mm. Istiklal-kadun valaistus on käytössä kesät ja talvet. Turha odottaa siis erityisiä avajaisia valojen suhteen.

Joulukatu täältä kuitenkin löytyy. Olen nimennyt sen ihan itse, joten keneltäkään paikalliselta ei kannata kysyä sinne ohjeita. Minun joulukadullani on valoja ja välkettä sekä joulukrääsää kaiken muun krääsän seassa. Samat tuotteet kesät talvet, joten jos tuntuu, että "oispa joulu ainainen", niin tervemenoa vaan joulukadulle tunnelmoimaan. Itse tosin käyn siellä vain joulun alla vaalien näin Istanbulilaisia jouluperinteitäni.

Ensimmäisenä ulkomaanjoulunamme suomalaiset naiset toivat minut joulukadulle. Se oli ainut paikka, josta he varmasti tiesivät löytävänsä jouluvaloja, jouluisia kertakäyttöastioita, muovikuusia jne. Suurin osa tavaroista oli sellaista muoviroinaa johon päin en Suomessa katsoisikaan. Siinä tilanteessa, jossa muualla ei ollut mitään, tuntui roinakin tyhjää paremmalle. Sinne palattiin lastenkin kanssa ihmettelemään tanssivia pukkeja ja muuta jouluisia Kiinan lahjoja maailmalle.

Siitä ensimmäisestä joulusta lähtien olen siis tehnyt joka vuosi matkan joulukadulle. En sen muoviroinan takia, vaan ostaakseni edullisesti joulun pähkinät ja mantelilastut. Tutkaillakseni uusimmat piparimuotit. Ostaakseni karamelliväriä piparien koristeluun. Napatakseni mukaan joulukasseja opettajien paketteja varten tai lasten yllätyspusseiksi.

Nyt lähdetään katsomaan mistä se joulukatu sitten löytyy. Ensin ajetaan bussilla Üsküdarin satamaan. Matkaan ei kannata lähteä ihan ruuhkaisimpaan aikaan, sillä muuten voi kirjaimellisesti käydä niin, että et mahdu bussiin. Tällä kertaa sattui toisesta bussista jo löytymään vielä yksi seisomapaikka oven suusta. Satamasta hyppäämme laivaan maisemia ihailemaan. Nyt sattui kohdalle kaunis sumu salmen pinnalla. Kelpaa siinä kahvinsa juoda yksin kannella istuen tukalan bussimatkan päätteeksi.

Laivalta pujahdamme apostolinkyydillä alikulkuun, joka vie meidät moskeijan eteen. Tämän moskeijan te tunnistatte puluista, joita parveilee linnunruokia myyvien tätien vieressä. Samalla näette myös edessänne Egyptiläisen basaarin oviaukot. Emme kuitenkaan pujahda basaariin vaan ovelta katsoen basaarin oikealla puolella olevalle ja seinustaa myötäilevälle kadulle. Ennakkoluuloton joulukokki voisi täältä ostaa monenlaisia voimakastuoksuisia eineksiä. Kaloja, lampaan sorkkia tai vaikkapa juustoa. Mukaan voisi myös napata joko ruokapöytään tai joulukuusen koristeeksi kuivattuja munakoisoja tai paprikoita.

Pian nenään tulvii pahojen hajujen jälkeen ihana kahvin tuoksu. Siitä ei voi erehtyä. Kulmassa sijaitsevan puodin edessä on jatkuvasti jono. Kahvikaupan pojat käärivät kahvia pakettiin minkä kerkeävät ruskeissa takeissaan. En ole ostanut tästä kaupasta koskaan mitään, mutta suosittelen pysähtymistä ihan vain tuoksun vuoksi. Ja puodin. Se on jotenkin niin kivan vanhanaikainen. Jos päätät ostaa turkkilaista kahvia, osta myös sen keittämiseen tarvittava pannu. Niitä löytyy heti kaupan vierestä.

Kahvikaupan kohdalla on vasemmalla Egyptiläisen basaarin sivuovi. Emme kuitenkaan mene sinne vaan käännymme oikealle. Ja olemme saapuneet perille. Nyt vain silmät auki ja ihmettelemään. Maustekauppoja ja krääsää piisaa kauppa kaupan perään. Joulukatuni sijaitsee Istanbulin tukkukauppa-alueella, joten nyt voi ostaa tukuittain pukki-naamareita, piparminttu-sauvoja, joulupaperia jne. Kadun puolivälissä tien vasemmalla puolella on mantelikauppani. Muutaman kaupan päässä on leivontatarvikkeisiin erikoistunut kauppa, josta saa kaikkea piparin leivontaan välttämätöntä tarviketta.

Pussien ja kassien kanssa voi sitten palata joko suoraan laivalle tai koukata syömään Basaarin ja moskeijan väliselle aukealle. Jos pikkuväkeä on mukana kannattaa myös käydä ihmettelemässä eläimiä tämän aukeaman laidalla olevassa eläinbasaarissa. Joululahjankin voi löytää sille, jolla on jo kaikkea. Eläinbasaarissa on näet monta Iilimadon myyjää. Auttaa verenpaineesta lähtien kaikkeen mahdolliseen eikä maksa paljon. Tähän mennessä en ole tavannut vielä ketään, joka omistaisi hyödyllisen Iilimadon.

Kierros joulukadulle on päättynyt. Aika palailla kotiin.