"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 26. tammikuuta 2012

139. tarina (Istanbul ja meri)

Istanbul hellii minua kahdella merellä: Mustallamerellä ja Marmara-merellä. Jälkimmäistä sain katsoa Istanbulin ensimmäiset vuodet ikkunastani. Nyt riittää, että tiedän niiden olevan lähellä. Mustameri on uimameri. Sinne hurautamme hellepäivien jälkeen iltauinnille reilussa puolessa tunnissa. Talvisin juomaan kahvit hiekalle levitetyn peitteen päälle. Marmaramerelle puolestaan lähdetään reippailemaan. Kaupunki on rakennuttanut sitä myötäilemään kilometritolkulla kävely- ja pyöräilyteitä. Siellä täällä on lasten iloksi leikkipuistoja, viheralueita piknik-kansalle tai kahviloita virkistäytymistä varten.






Useimmiten tulee lähdettyä rantaan kävelemään naisten kesken. Vajaa tunti toiseen suuntaan ja sitten takaisin. Meri kimmeltää ja aurinko hyväilee. Vähän matkan päästä rannasta nousevat vedestä prinssisaaret. Näiden välillä seilaavat pienet veneet, matkustajalautat ja taustalla suuremmat alukset. Suurkaupungin häly katoaa ja mieli rauhoittuu veden tyyntä pintaa katsellessa.


Tien reunustalla on kuitenkin elämää. Täältä on valinnut moni kissa itselleen näköalakodin. Kurkistaessa veteen silloilta näkyy suuret meduusaparvet. Kalastajat ovat tulleet veneitänsä kunnostamaan tai järjestämään kalastustarvikkeitaan. Aallonmurtajilta rohkeimmat pojat ovat hypänneet veteen uimaan. Yrittäjä tarjoaa mahdollisuutta ampua veteen asetettuja ilmapalloja. Harmaantunut herrasmies on vaipunut ajatuksiinsa penkillä, katse kohti merentakaista unelmaa.




Istanbul ja sen meri. Onnellinen se, joka saa sanoa asuvansa sen rannoilla.




Nämä linnut olivat asettuneet aurinkoon nautiskelemaan ihan auton viereen. Kuin helminauha:).

4 kommenttia :

A kirjoitti...

Teillä on meriä oikein valittavaksi asti.;)

Upeita kuvia meristä ja kissoista. Tuo monivärinen kisuli on tyttökissa, sen tunnistaa väreistä (kertoi joskus eläinlääkäri);D

Mukavaa torstaipäivää, Mine.<3

pikkujutut kirjoitti...

Meri, on se ihana, oli missä oli. Vaikka viime yön pitikin hereillä melullaan :)

Jael kirjoitti...

Kaksi merta,miten ihanaa! No,Välimerikin on ihana..Rakastan merta ja suurimman osan elämääni olenkin asunut sellaista,siellä ja täällä.Nuo pikkukisulit ovat ihanan suloisia:)

Mine kirjoitti...

Aili: Turkki on ollut onnekas merien suhteen! Ja Istanbulissa on kissanpäivät. Niitä hyysätään ja pidetään hyvänä.

Pikkujutut: Niin on! Minä olen meren äärellä kasvanut ja meri on oma elementtini. En voisi ajatella asuvani sisämaassa.

Yaelian: Minäkin olen asunut meren rannalla lukuunottamatta opiskeluaikaani järvikaupungissa. Unelmien täyttymys olisi se oma talo meren rannalta. Pitäis kai käydä lottoamaan...