235. tarina (Istanbul- niin saapui helle)

Koko kevään tuntui, että kesä viivyttelee. Kesäkuu lähestyi, mutta säät pysyivät epävakaisina. Ei tehnyt mieli parvekkeelle iltaa istumaan. Ikkunat saivat pysyä kiinni ja helleasusteet kaapissa.

Viikonloppuna huomasin kesän tulleen koko voimallaan. Muistin miltä tuntuu kuuma kivi jalan alla. Kuinka kukat nuupahtavat ja virkistyvät vettä saadessaan. Kuinka minäkin nuupahdan helteessä ja piristyn juoman ja viileän tilan avulla. Johonkin asti. Tunnustettava on, että voimat palautuvat vasta syksyllä, kun lämpötila laskee kotona alle 25 asteen. Siihen asti olen hitaalla kesävaihteella.

Kesä herättää hetkessä koko kaupungin. Pitkään tyhjänä seisoneet ulkoalueet täyttyvät päivää paistattelevista ihmisistä. Kaikki saavat samalla kertaa ajatuksen lähteä Marmarameren ääreen. Istumme liian pitkään ruuhkassa ja joudumme näkemään vaivaa löytääksemme oman paikkamme auringossa.

Meren äärellä kiire ja ärtymys karisee. Pyörä kyydittää pienintä edes takaisin. Ruoho kutittaa paljaita valkoisia talvikoipia. On kesä ja elämisen sietämätön keveys.

Kukkia kastellessa muistan miten ihanalta tuntuu lämmin pimeä ilta ihollani. Kolikon toinen puoli muistuu mieleen nukkumaan käydessä. Kuinka kuuma voi olla lakana sängyssä unta etsiessä?

ps. Loma on nurkan takana, sitä ennen monenlaista menoa. En viitsi aloittaa mitään uutta matkaa ennen uutta matkaa:). Laittelen siis nyt Istanbul-postauksia silloin kun kerkeän. Toivottavasti se sopii.

139. tarina (Istanbul ja meri)

Istanbul hellii minua kahdella merellä: Mustallamerellä ja Marmara-merellä. Jälkimmäistä sain katsoa Istanbulin ensimmäiset vuodet ikkunastani. Nyt riittää, että tiedän niiden olevan lähellä. Mustameri on uimameri. Sinne hurautamme hellepäivien jälkeen iltauinnille reilussa puolessa tunnissa. Talvisin juomaan kahvit hiekalle levitetyn peitteen päälle. Marmaramerelle puolestaan lähdetään reippailemaan. Kaupunki on rakennuttanut sitä myötäilemään kilometritolkulla kävely- ja pyöräilyteitä. Siellä täällä on lasten iloksi leikkipuistoja, viheralueita piknik-kansalle tai kahviloita virkistäytymistä varten.

Useimmiten tulee lähdettyä rantaan kävelemään naisten kesken. Vajaa tunti toiseen suuntaan ja sitten takaisin. Meri kimmeltää ja aurinko hyväilee. Vähän matkan päästä rannasta nousevat vedestä prinssisaaret. Näiden välillä seilaavat pienet veneet, matkustajalautat ja taustalla suuremmat alukset. Suurkaupungin häly katoaa ja mieli rauhoittuu veden tyyntä pintaa katsellessa.

Tien reunustalla on kuitenkin elämää. Täältä on valinnut moni kissa itselleen näköalakodin. Kurkistaessa veteen silloilta näkyy suuret meduusaparvet. Kalastajat ovat tulleet veneitänsä kunnostamaan tai järjestämään kalastustarvikkeitaan. Aallonmurtajilta rohkeimmat pojat ovat hypänneet veteen uimaan. Yrittäjä tarjoaa mahdollisuutta ampua veteen asetettuja ilmapalloja. Harmaantunut herrasmies on vaipunut ajatuksiinsa penkillä, katse kohti merentakaista unelmaa.

Istanbul ja sen meri. Onnellinen se, joka saa sanoa asuvansa sen rannoilla.

Nämä linnut olivat asettuneet aurinkoon nautiskelemaan ihan auton viereen. Kuin helminauha:).