Lapsuuden kotini sijaitsi 70-luvulla rakennetussa korttelissa. Isä ja äiti olivat saaneet kulmatontin, jota reunusti kahdelta reunalta pienet metsäkaitaleet. Korttelin lasten kanssa leikittiin usein metsässä. Siellä oli kesäkeittiö suuren kiven vieressä, joka muuttui tarvittaessa hevostalleiksi tai palatsiksi. Metsä tarjosi mustikoita välipalaksi ja pihlajanmarjoja ammuksiksi. Se oli inspiroiva ympäristö monella eri tavoin. Minusta oli ihanaa, kun kouluun saattoi "oikaista" metsän poikki. Parasta oli metsän tuoksu ja metsäpolut. Sieniretket sateen jälkeen.
Suomeen tullessamme on hyvä viedä lapsia metsään. Retkelle, kävelylle ja marjaan. Mummolassa tämä on helposti toteutettavissa, sillä metsä alkaa takapihalta. Siellä ovat tehneet mummon kanssa käpylehmiä kiven juureen ja kipaisseet hakemaan mustikoita piirakkaa varten. Istanbulissa ei ole tällaisia metsiä tarjolla, joten meille metsät edustavat jotakin hyvin hyvin suomalaista.
Viime kesänä mummolan metsässä oli keijukaisia aarretta etsimässä ja poikia peikkoja väijymässä. Molemmissa seikkailuissa oli jännitystä sopivassa määrin. Tytöt mekoissaan olivat niin suloisia ja poikien kasvoilta paistoi jännitys ja seikkailunhalu. Metsä tarjosi molemmille juuri sopivat puitteet suureen hetkeen. Juhlittiin kahden pienimmän syntymäpäiviä. Metsä oli pelkkää juhlaa.
Suomessa on parasta: Metsä ja metsän antimet. Mustikat, vadelmat, puolukat, karpalot. En ole sienten kaveri, mutta sienestämisestä minä tykkään ja siitä, että nekin täyttävät ilmaiseksi jonkun nälkäisen vatsan. Metsästä rakennan aasin sillan puihin. Suomessa on parasta vanhat puutalot ja puurakentaminen. Ladot pelloilla. Puu materiaalina kaikissa tarkoituksissaan. Puulattiat. Takassa palavat koivuklapit. Keinutuoli. Puuaita. Kuksa. Puuvene. On hyvä, että meillä metsää riittää, emmekä suotta ole vihreän kullan maa.
11 kommenttia :
Entisenä partiolaisena sanoisin, että metsästä on niin moneksi. Meillä oli illalla tuli takassa ja saunakin lämpeni -- puulla. Meillä on kyllä tiilitalo, mutta puuta on paljon. Pihasta jouduimme kaatamaan monta, monta komeaa ja vanhaa koivua, kun viereen rakennettiin rivitalo; en ymmärtänyt syytä.
Teillä on ollut ihanat juhlat ?! Ehkä ensi kesänä uudestaan ?? Meillä on kohta yo-juhlat ja suunnitelmia on niin paljon, että pää suhisee; äitini on kaikista innostunein...
Viikonloppuna oli JKL:ssä kirjamessut. Ah ! Se on aina niin ihanaa...Ostin kauhean monta kirjaa; jokaiselle yhden ja itselle vielä pari. Edullisia löytöjä ! Oletko sinä kirjaihmisiä ? t:Tiina
Metsässä lasten mielikuvitus pääsee valloilleen. Aikoinaan ekaluokkalaiseni oli pienessä koulussa, jonka vieressä oli metsä paljoine kivineen, suosittu leikkipaikka. Kesöloman aikana pihaa uusittiin; metsä kaadettiin ja kivet kaivettiin ja vietiin pois. Koulu alkoi ja lapset olivat ihmeissään, missä leikkisivät. He keräsivät nimilistaan kaikkien oppilaitten nimet ja vaativat kivimetsää takaisin. Kunta ajoi kuorma-autollisia isoja kiviä takaisin. Auttoihan se jonkun verran, mutta metsää ei voinut korvata.
Aina aikuiset eivät näe sitä, mitä lapset näkevät.
Koskematon luonto on voimavara!
Ihanan metsäisiä kuvia! Tuli ihan ikävä suomalaista metsämaisemaa... Siitä olen hehkuttanut myös omassa viimeisimmässä postauksessani, josta löytyy samalla hyvän mielen haaste sinulle, Mine :) Käypä kurkkaamassa keretessäsi.
http://kulkukatinkirjeita.blogspot.it/2012/04/kevaan-kukkivia-puita-parco-del.html
Tiina: Olen todellakin kirjaihmisiä. Ja se on ulkomailla asumisen yksi huonoimmista puolista. Siis olla kaukana suomalaisista kirjoista. Ostan kasan pokkareita aina Suomessa käydessäni. Ja ahmin ne muutamassa päivässä. Ollen taas piiiitkään ilman suomalaisia kirjoja:(. Kirjastosysteemi on ihan paras, mutta siitä kuulettekin ensi kerralla.
Mimon mami: Voi miten ihana muisto. Tai surullinen, kun veivät lapsilta metsän. Meillä oli samanlainen pieni metsäpläntti koulun pihan nurkassa. Siellä parasta oli puiden juurakot, joihin tehtiin smurffeille sun muille koteja.
Kulkukatti: Kiitos kattiseni! Olen tehnyt tämän haasteen aikaisemmin, joten en uusi sitä. Kiitän kuitenkin kunniasta ja tulen ajan kanssa lukemaan sinun hyvän mielen lähteesi. Kuvat oli ainakin superkeväisen ihanat! Nyt olen keskellä siivousta. Mutta tuli laiskuus, joten istahdin välillä...
Mine, uskon että lapsesi muistavat nuo hetket vielä aikuisinakin;DD
Suomen kesä on ihana, mutta kovin lyhyt.<33
Luulen, että metsää minun olisi ikävä, jos asuisin jossain muualla. Metsä tekee niin hyvää. Ei sillä, että kävisin kovin ahkerasti metsässä, mutta tiedän, että pääsen helposti metsään, jos tulee sellainen olo.
Aili: Kaunis ja lyhyt, mutta tulee joka vuosi. Täälläkin kesä on kaunis, sekä kuuma ja pitkä. Elokuussa jo väsyttää ja odottaa viileneviä päiviä.
Kirjailijatar: Minulla ei ole metsää enää ikävä. Suomeen tullessani kuitenkin nautin siitä kovasti ne kerrat kun sinne asti kerkeän. Minä huomaan, että minulla on Turkki asioita ja Suomi asioita. Ne kuuluvat vahvasti siihen maahan ja niitä ei osaa siirtää siihen toiseen. Vaikka sauna. Se on ihana Suomessa, mutta Turkissa en sitä kaipaa. Paitsi nyt ehkä jonakin kylmänä talvipäivänä, kun palelee ja pitäisi pestä tukka.
Miten kaipaankaan suomalaista kesäistä metsää! Ja nuo ihanat vihreät sävyt,jotka ovat niin intensiivisiä kesän lyhyyden johdosta.Pian pian se kesäkin tulee...
Yaelian: Pian se tulee ja sinä taidat päästä suomalaiseen kesäiseen metsään. Meillä taitaa sitä lajia olla seuraavan kerran tarjolla vasta kahden vuoden päästä. Olemme menossa Suomeen jouluksi.
Mine, miten totta! Ja Suomen marjat ovat ns. superfoodia. Lueppa vaikka tutkija Sinikka Piipon kirja Suomalaiset marjat.
Minä olen sienihullu, mutta koska tämä saari ei ole lapsuuteni seutua, en löydä täältä ns. parempia sieniä, muuta kuin muutaman lounaan verran omasta lehdosta kantarelleja. Ostan torilta suppikset yms.
Mikä elämys lapsille tuo keiju- ja peikkoleikki!
Hienot kuvat
Joulu onkin joulu vain Suomessa!
Leena: Marjoja saa onneksi täältä pakasteena. Ovat vain luksus-tuotteita hintansa perusteella. Kun vain ajattelenkin mikä määrä marjaa mätänee Suomen metsiin, kun niille ei kaikille riitä kerääjiä... Marjarahka on mahdottoman hyvää. Ja karpalokiisseli kermavaahdolla. Jälkimmäistä napsin tabletteinakin, jotta en saisi sitä toista ikuisuusvaivaani.
Lähetä kommentti