"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 6. elokuuta 2012

283. tarina (Alku aina hankalaa...)

Muutama päivä ennen paluumatkaamme, automme alkoi temppuilla. Pakkauduimme sisään vain huomataksemme, että se ei käynnisty. Hinasimme auton huoltoon, jossa tekivät jotakin ja saivat auton toimimaan. Hetkeksi. Vika palautui parin päivän päästä ja olimme taas huollossa. Minäkin, joka en autoista mitään ymmärrä, ymmärsin huoltoa enemmän. Startissahan se täytyi vika olla, kun ei starttaa.

Huolto levitti kuitenkin kätensä ja me toivoimme parasta. Lähtöpäivänä auto oli pakattu tupaten täyteen. Mummolan terassilla vilkuttajia jännitti. Kuten meitä autossa istujia. Käänsimme avainta virtalukossa ja auto hurahti käyntiin. Matka pääsi alkamaan. Ehkä se tästä kuitenkin suttautuu?

Helsingissä ajoimme Tallinnan laivaan. Vietimme muutaman tunnin laivalla pelaillen ja evässämpylöitä syöden. Kun oli aika ajaa ulos laivasta, auto ei sitten enää käynnistynytkään. Eikä muuten käynnistynyt kun yhden ainoan kerran koko matkalla Tallinnasta Istanbuliin. Siis normaalisti. Hätä kuitenkin keinot keksi. Läpi Itä- Euroopan me työnsimme auton joka kerta käyntiin. Siis minä ja lapset. Mies oli ainoa joka tiesi mitä piti käynnistäessä tehdä, jotta sai auton käyntiin. Hän siis istui autossa ja käynnisti. Matkan aikana me kyllä kehityimme. Muistimme ajaa auton mäkeen alamäen suuntaisesti ja pitää huolen, että edessä oli tarpeeksi tilaa työntökäynnistykselle. Esikoista hävetti, meitä muita pääosin nauratti. Tämä perhe se kulkee vaikka työntäen läpi Euroopan.

Ajoimme läpi Viron ja Latvian. Ruokailut hoidettiin vuorotaktiikalla, jotta autoa ei tarvinnut sammutella. Iltasella saavuimme Liettuaan. Siellä vain sattui olemaan koripalon MM-kisat, joiden johdosta joka ikinen hotelli oli täynnä laajalta alueelta. Me etsimme ja etsimme. Ilta pimeni ja mieliala laski. Liian monta ei oota. Kaunaksen luona lopulta tärppäsi. Löytyi hotelli, jossa ei ollut yhtään ainoata asukasta. Siitä voinettekin päätellä millaisesta luksusmajoituksesta oli kyse. "Kyllä kai sitä yhden yön nukkuu missä vain?" Eikä maksanut paljon.

Lasten huoneen katto oli täynnä kärpäsiä. Lihavia yksilöitä, joita koitin aikani pöydän päällä Aku Ankoilla huitoen nistiä. Niitä oli vain niin paljon ja katto liian korkealla. Vaihdettiin siis lapset toiseen huoneeseen alakertaan. Huoneiden valinta ei ollut vaikeaa. Muissa huoneissa ei ollut niin paljon kärpäsiä, mutta olivat tasaisen likaisia. Käytettyjä vuodevaatteita, pesemättömiä vessoja, likaisia lattioita.

Vieressä oli hotellin ravintola, jossa mieheni kävi tilaamassa meille iltapalat. Kun hän lähti tilausta hakemaan, paikka olikin pimeä ja väki häipynyt. Hotellin setä kertoi, että tarkastaja oli saapunut ja siksi ravintola oli pitänyt kiireesti sulkea. Kello oli noin 22.30 illalla!? Koska kello oli paljon, olimme väsyneitä ja nälkäisiä ja meillä oli pihalla auto, joka pitäisi työntää käyntiin, päätimme kaikesta huolimatta jäädä.

Iltapalaksi jaettiin loput mummon mehut ja evässämpylät. Sekä kasa Suomi- karkkia. Suihkusta tuli sentään ainakin hetken lämmintä vettä ja netti toimi. Lapsille käännettiin tyynystä puhtaampi puoli esiin. Peiteltiin heidät vähän käytettyjen lakanoiden väliin ja sammutettiin valot.

"Tämä on kyllä maailman karsein loukko," totesin siipalleni omien tahraisten lakanoidemme välissä. "Niin, sinä se et olekaan majoittautunut koskaan Peshteran Biovetissa," hän tuumasi tyynesti. Onneksi pimeässä ei nähnyt, haistoi vain. Tartuin toisen käteen ja annoin unen viedä. Jotenkin huvittikin koko tilanne. Alku aina hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo?

12 kommenttia :

A kirjoitti...

Huh-huh, olipa kokemus!!!

Mutta tällaista voi sattua, ja auto vielä lisäksi...;/

sylvi kirjoitti...

No johan teille sattui kaikenlaista kommellusta.
Kaikkea sitä näkee kun maailmaa kiertää.

mimon mami kirjoitti...

Odotan jännityksellä jatkoa.....

Mine kirjoitti...

Aili: Minä ajattelin, että kaikki mikä ei tapa, se vahvistaa:). En ymmärrä. Halpojakin hotelleja tarvitaan. Mitä siitä, jos on vaatimatonta ja ei niin hienoa. Mutta miksi ei voida siivota ja pestä lakanoita??? Se tuntuu jotenkin ihan käsittämättömälle.

Sylvi: Oikea surkeiden sattumusten sarja. Mutta jälkikäteen sellaiset juuri muistaa. Ja naurattaa.

Mimon mami: Jatkoa seuraa nyt tämän viikon. Sitten pidän lomaa tarinoista Etelän kierroksen ajan.

Kikka N kirjoitti...

Oi voi, autot nyt ovat sellaisia, että niiden kanssa voi sattua mitä vaan.... Onneksi saitte käyntiin kuitenkin. Meillä pahin juttu on, kun Huom: Uudesta autostamme putosi moottori kesken ajon... sen jälkeen emme ole ostaneet uusia autoja :)
Puhtaat lakanat ovat kyllä matkustaessa jotenkin itsestäänselvä odotus..
Se on hyvä kun hymyä riittää.

Mine kirjoitti...

Kikka: Eikä! Sen kanssa oli sitten pikkaisen vaikeampi jatkaa matkaa:). Auto on kyllä maailman typerin sijoitus, mutta minkäs teet kun ilmankaan ei oikein pärjää. Meillä pitäisi vielä kerran täällä vaihtaa, mutta mihin? Kumpikaan meistä ei ole auto-friikki, joten emme jaksaisi tehdä mitään vertailevaa tutkimusta.... Pääasia olisi, että mahdutaan ja että auto toimisi.

Lissu kirjoitti...

Autoa työntäen halki Euroopan!! Heh, heh. Vähän niin kuin minun reissuni muutama kesä sitten autolla yöpaidassa saapasmaasta kotiin! Mitens muuten hoiditte tankkaukset, koska silloinhan auto pitää sammuttaa? Halpakin majoitus pitäisi olla siisti, mutta jos isäntäväellä on erilainen käsitys asiasta. Ilmankos muita majoittujia ei ollut.

Mine kirjoitti...

Lissu: Onhan siitä saatu hauskat muistot. Niin autosta, kun hotellistakin. Matkailu avartaa. Tankkauksen jälkeen tietty työnnettiin. Onneksi ei ollut meillä yöpaitoja, se se olisi vielä puuttunut.

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, koripallon MM-kisat? Luin tätä nauraen miehelleni ja hän sanoi, että tämä on viime vuodelta ja minä intin, että katso päiväystä;-)

Meillä on kerran hajonnut ranskalainen UUSI auto Ranskassa. Se oli varsinainen farssi;-)

Tuo kummitushotelli oli just semmoinen kuin meille kävi kerran Berliinin alapuolella, entisen Itä-Saksan alueella. Me olimme ainoat asiakkaat, baari täynnä miehiä kuin roistoja, hotellimaksu otettiin per heti ja huone oli kuin siellä ei olisi kukaan yöpynyt sataan vuoteen. En nukkunut sekuntiakaan, sillä olin varma, että emme pääse sieltä hengissä ulos. Katselin koko yön katossa olevaa jättihämähäkkiä...

Kaikki oli omaa vikaa, sillä jos jättää majapaikan hankkimisen jälkeen klo 18 tai 19, on paras varautua ihan mihin vain.

Teidän sisu oli hyvä ja huumori auttaa monessa paikassa. Sillä voidaan tulla joskus läpi vaikka neulansilmästä.

Mine kirjoitti...

Leena: Tämä oli viime syksynä, kun palasimme Suomesta kotiin. Juuri MM- kisojen aikaan. Ja me aloimme etsimään hotellia ajoissa, mutta ne kirotut kisat täyttivät joka paikan parin sadan kilometrin sisällä. Paitsi tuon Kaunaksen läävän, johon kukaan ei halunnut tulla. Paitsi me epätoivoiset:).

Autot. Tänään vietiin auto huoltoon, joku siellä natisee. Maanantaina alkaa loma ja ajamme Etelä-Turkkiin. Mielellään ehjällä autolla tällä kertaa. Olisi niin hikistä työntää...

Kirjailijatar kirjoitti...

Anteeksi nauruni. Kuvasit tämän tilanteen niin elävästi, että oli pakko nauraa. Matkoilla sattuu ja tapahtuu...tuolla hotellissa en kyllä olisi halunnut yöpyä.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Tai meillä se on muotoutunut muotoon se parhaiten nauraa, joka jälkikäteen nauraa.. Siis voi hyvänen aika millaisia paikkoja maailma päällänsä kantaa...