"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 20. marraskuuta 2012

345. tarina (Mardin - jää hyvästi)

Edellisen kerran minä poistuin Mardinista toivoen, että saisin palata. Jälleennäkeminen ei ollut varmaa, mutta oletettavaa. Tällä kertaa minä lähden sillä ajatuksella, että tuskin enää tapaamme. Se on haikeaa ja vaikeaakin. Viimeiset kierrokset pölyisillä kaduilla. Viimeiset kahvit kahvilan terassilla. Viimeiset katseet siihen kaikkeen kauniiseen. Minun oli täällä hyvä, mutta jää hyvästi.




Kannamme laukkujamme pitkin remontissa olevaa katua, jolla autot eivät pääse kulkemaan. Ajamme minibussilla jättäen kaupungin taaksemme. Viimeiset hetket notkumme lentokentän vieressä olevassa ostoskeskuksessa syöden ja ostaen viimeisiä tuliaisia. Ajatukset siirtyvät vahvasti edessä olevaan. Siellä toisessa maailmassa on koti ja perhe. 






Tunnissa me olemme Ankarassa. Siinä ajassa ehtii juoda kupin kahvia ja syödä palan kakkua. Puolitoista tuntia ja olemme Istanbulissa. Jälleen yhtä kahvia ja sämpylää rikkaampana. Mesopotamian tasangot ovat kuin unta. Todellisuus kutkuttaa rinnan alla. Kohta minä olen siellä, jossa minun kuuluukin olla. Ikkunan takana oma kaupunki. 

Maailman paras paikka on oman miehen syli. Kotiintulo on kuulla iloinen huuto: "Äiti tuli!"

12 kommenttia :

Maria kirjoitti...

Niin kaunista! Kiitos näistä maisemista.
Ja kotiintulo - matkan paras osa, mukana muistot matkalta.

Jael kirjoitti...

Kotiintulo on ihanaa,kun on rakkaita odottamassa matkalta palaajaa.Kauniita taloja ja hieman karua maisemaan.Ja näkyy olevan kätevästi kahden kaupungin välillä:)

Tiina Kovanen-Bergman kirjoitti...

Niin kertakaikkisen kaunista!

pikkujutut kirjoitti...

Kotiintulo on parasta, tuli sitten mistä tahansa ja miten pitkän/lyhyen ajan kuluttua.

Kaunista on, voi että.

Mine kirjoitti...

Maria, Yaelian, Madame Kissankulma ja Pikkujutut: Niin kaunista, että riipasee. Ja niin ihana on oma koti ja perhe, että kiitollisuus tulvii yli kotiovesta sisään astuessa. Muistaa taas hetken, että sitä on etuoikeutettu. Monella tapaa.

Lissu kirjoitti...

Tippa tuli silmààn! Kiitos matkasta. Uutta odotellen.

Mine kirjoitti...

Lissu: Kiitos matkaseurasta. Nyt taidetaan kiertää ainakin hetki Istanbulissa.

Sateenkaari kirjoitti...

Mardin on varmasti aivan oma maailmansa. Televisiosarjoista olen katsellut.
İhanat kuvat ja kiitos mukana kuljettamisesta.
Öptüm seni :)

Anonyymi kirjoitti...

Kaksi viimeistä lausettasi kosketti tänään minua ! 21.11.1986 menimme kihloihin Jyväskylässä. Mies oli juuri palannut "poikien reissulta" maailmalta ja minä tullut Savonlinnasta häntä tapaamaan. Kävelyllä kirkkopuistossa mies ehdotti kihloihin menoa. Kävelimme kadun yli tien toiselle puolelle ja ostimme sormukset. Se oli siinä !

Maailma on tuonut eteemme yhtä sun toista; vaikeuksia ja voittoja suhteessa. Kaikesta ollaan lopulta selvitty ! Olen samaa mieltä tuosta maailman parhaasta paikasta kanssasi (tänään ainakin...).

Kotiin on hyvä tulla; minä olen onnekas, sillä minulla on kaksi kotia. Tämä täällä, mutta vielä myös vanhempieni luona. Enää en sentään sano, että:"Lähdetään käymään kotona!", vaan puhun Varkauteen menosta; koti on silti sielläkin -- äidin (+isän) luona, vaikka olenkin jo tämmöinen vanha ämmä... t: Tiina

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Ihana oma maailmansa, totta tosiaan. Kiva kuulla sinusta:).

Tiina: Onnittelut pitkästä yhteisestä taipaleestanne! Siinä on tullut se syli tutuksi:).

Minulla ei ole kuin tämä koti. Ja lasten mummola. Ilo on sinne mennä jouluna. Mummila lakkasi olemasta silloin, kun äiti sairastui. Niin se vaan on. Talo ei riitä, jos siellä ei ole sinne kuuluvia ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa, että teillä on vielä Mummola ! Ja erityisen mukavaa se, että pääsette jouluksi "kotiin" ! Toivottavasti saatte / saamme valkean joulun ! Tänään ei näy lumen hiutaletta missään ja +3'c. Toisaalta säästä ja taloista viis; ihmiset on tärkeintä !

Kiitos onnitteluista ! Tähän taipaleeseen on mahtunut monta, monta karikkoa ja epäilyksenkinhetkeä; kyyneleitä ja isoja riitoja. Jos minusta olisi ollut pelkästään kiinni, niin ero olisi tullut monta kertaa. Mies on sekä kärsivällisempi että rauhallisempi; minä kiihdyyn herkästi riitaan, mutta myös hyväänkin. Sitä kuuluisaa TAHTOA on tarvittu ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Niinhän sitä mahtuu aina ihmisen elämään, karikkoja ja epäilyjä. Joku luulee, että vaihtamalla paranee. Ehkä joissakin tilanteissa niin voi ollakin, mutta suurimmassa tapauksessa taitaa vain ongelmat seurata kulkijaa. Tahdolla olisi päästy parempaan ratkaisuun....