Uusi vuosi on siis alkanut ikään kuin sumussa. Tekemistä on niin paljon, että asioita tuppaa tippumaan mielen päältä ilman To do-listoja. Tänään olen taas sellaisia tehnyt tätä viikkoa varten. Tämä päivä sisältää yllättäen helmitöitä. Pitäisi laskea jokaiseen malliin tarvittavien helmien määrä, jotta ne olisi huomenna helpompi käydä ostamassa.
Sumussa on myös oltu ihan kirjaimellisesti muutamana aamuna. En kaivanut silloin kameraa esiin, mutta eilen kuvia plärätessäni löysin nämä aiempien vuosien sumukuvat, jotka ajattelin laittaa tähän kuvaamaan usvaista mielentilaani:).
Sumu on minusta kaunista ja tykkään kovin sumuisista päivistä. Etenkin jos ei tarvitse olla ajamassa autoa. Tänään ei ole sumua. Taivaalta satoi Istanbuliin suuria valkeita hiutaleita. Lapset pitivät viimeiseen asti peukkuja, että koulut suljettaisiin, mutta niin paljon ei nyt onneksi lunta tullut. Edestäni näkyvästä ikkunasta näkyy kuitenkin lumipeitteiset katot ja erittäin kaunis valo, joka houkuttelisi kyllä kuvaamaan. Ellei olisi niitä helmiä...
ps. Jouluna meiltä hajosi kovalevy, jossa oli kaikki yli 100 000 kuvaamme. Siitä on onneksi tehty varmuuskopiota silloin tällöin, mutta valitettavasti ei ihan äskettäin. Noin parin kuukauden kuvat mukaanlukien Mardin ja muutama Istanbul- kohde, jonka olin ajatellut teille postata, katosi kuin sumuun. Ei auta itku markkinoilla. Tai basaarissa. Tai sumussakaan.
16 kommenttia :
Useimmissa tapauksessa tiedot saa kyllä palautettua kovalevyltä, vaikka kalliiksihan se tulee (ainakin Suomessa tuli). Minulta katosi aikoinaan kaikki kuuden vuoden ajalta otetut kuvat hajonneen kovalevyn mukana, eikä niistä ollut edes varmuuskopioita missään, mutta sain kaikki takaisin! Hintaa operaatiolle tuli kyllä yli 800 euroa, mutta se oli kyllä joka sentin arvoista. :-)
vitsi tuo enkeli tyttöon kaunis :) aivan ihania sumu kuvia..mukavaa viikkoa teille sinne! Toivottavasti saatte jotenkin kuvat talteen..
ihana enkelityttö, voi harmi tuo kovalevy, onneksi ei sentään ihan kaikki mennyt.
Kyllä on tosiaan usvaisia kuvia. Minäkin tykkään usvasta,mutta hieman pienemmässä määrin,sellaisesta aamu-usvasta.
Ihastuttava enkelityttö! <3
Minä sain onneksi kaikki tiedostot pelastettua läppärini sanoessa sopimuksen irti. Nykyään tulee harvoin teetettyä kuvia paperiversioiksi,joten voisin itsekin yrittää muistaa useammin varmuuskopioinnin...
Hippu: Mekin kuulimme, että se on hullun kallista. Yli 800 €. Apua! Sillä rahalla ostaisin heti yhden vanhan kaapin Kadiköystä:). Ensin ajattelin, että ei siellä nyt niin kummoisia kuvia mennyt. Mutta nyt kun huomasin Mardin kuvieni meneen, tuli suru. Ehkäpä mies ottaa joskus selvää, että voisiko pelastaa vain tuon pienen osan kuvia, josta ei ollut varmuuskopiota.
Mehtänemäntä: Onneksi ei mennyt kaikki kuvat. Ja onneksi olin jo kerennyt blogata Mardinin:). Muistui taas mieleen, että reissuista pitäisi tehdä ifolor-kirjoja. Muutaman olen tehnytkin, mutta monta on vielä tekemättä...
Madame Kissankulma: Kun kuopus ei ollut vielä koulussa, tuli häntä kuvattua ahkerasti. Nyt on kuvat selvästi harvenneet...
Hietzu: Koulusta juuri ilmoittivat, että laittavat ovet kiinni tänään reilun tunnin normaalia aiemmin. Lumen tähden. Enkelikin pääsee siis lumitöihin. Haluaisin joskus kuvata hänet hangessa enkelinä hiihtämässä. Meillä on siihen liittyvä niin mukava runo. Miten saatoinkin unohtaa sen, kun olimme Suomessa!
Onneksi sait tientosi pelastettua. Minäkin pelkään, että milloin se päivä tulee, kun tämä läppäri päättää lakata toimimasta...
Ihana enkelilapsi, onnea hänelle!<333
Todella kurja juttu tuo kovalevyn hajoaminen, mutta ehkä ne kuvat voi (ainakin osoittain) sieltä löytää!
Siksi olisi hyvä olla ainakin kahdessa paikassa...
Hyvää arkiviikkoa sinulle ja perheellesi sinne Istanbuliin, MIne!<33333
Sumun syleilyssä on aina niin kiehtovaa ja kaunista.
Enkelityttö ihastuttaa jälleen ♥
Kuvien katoaminen on kyllä aina pieni henkilökohtainen kriisi. Mulla on kadonnut KAIKKI kuvat muutama vuosi sitten. Onneksi ehdit postata Mardinista, niin edes joitain kuvia on tallessa sieltä.
Onneksi kuvista katosi vain murto-osa, vaikka harmittaahan sekin!
Voi tuota lapsosta, ihania kuvia :)
Voi sentään ! Kadonneet kuvat ovat kammottava ja kallis asia ! Silloin tällöin kuulee todella surullisia tarinoita tulipaloista, joissa ihmiset menettävät kaiken. Vähän aikaa tämmöistä perhettä oli haastateltu johonkin naistenlehteen; eniten surivat palaneita kuvia, lasten piirrustuksia ja asioita, joita ei voi rahalla korvata. Sille perheelle kävin kuvien osalta hyvin, sillä suku + ystävät kokosivat voimansa ja teettivät perheelle paljon kuvia tilanteista, joissa olivat olleet yhdessä. Minusta se oli hieno tositarina !
Nelosesi on suloisista suloisin noissa kuvissa ja tuo kuvaideasi on huikea ! Ensi jouluksi sitten ?
Tuli mieleeni, että eikö kunkin korun helmet kannattaisi laskea silloin, kun mallin tekee ja sitten vaan suorittaa yhteen- tai kertolaskuja ? Ehkä niin jo teetkin ? Ei ehkä siis ollut kovin tuore tämä ideani... t: Tiina
Itku olisi tullut minulta kuvien kadotessa... Osaisiko ammattitaitoinen vielä onkia niitä kamerasta tai kovalevyltä?
Aili: Niinpä. Ja kyllä mies onneksi varmuuskopioi. Jos ne olisi ollut vain minun hallussa niin kaikki olisi varmasti ollut mennyttä jo ajat sitten...
Saga: Sen tähden haluaisin tehdä myös matkat kirjaksi, että olisi sitten edes ne muistot kansissa. Vaikka eihän sekään varmaa ole, kuten 2. Tiina tuossa sanoi.
Tiina: Kuopus on ollut mielellään kuvissa. Se on kiva juttu.
2. Tiina: NO NIIN KANNATTAISI ja silti joka vuosi lasken niitä tuskan hiessä tässä viimeisinä päivinä. Se on ihan kamalaa hommaa. Nyt lumi sekoitti pakan siihen malliin, että ostoreissu siirtyi torstaille. Eli tuli lisää laskemisaikaa, mutta samalla paineet nousee, että mitäs jos en saakaan niitä tarvikkeita mitä tarvitsen...
Sennie: Kyllä varmaan joku osaisi, mutta en tiedä olenko valmis maksamaan siitä hulluja summia? Kuvat on kyllä minun aarteita. Ja niitähän ei pitäisi kerätä tänne maan päälle, missä ruoste raiskaa ja ....
Voi ei! Minä olen aina ajatellut, että olisi ihan kamalaa, jos kovalevy tai levyt rikkoutuisivat. Ja kuvat + tekstit häviäisivät. Minä taitaisin surra tekstejä vielä enemmän, mutta kyllä kuvienkin menettäminen olisi kova paikka.
Ihania nuo enkelikuvat. Muistan nähneeni niitä aikaisemminkin? Tai jotain vastaavia. Ja sumu, minäkin nautin siitä, silloin kaupunki on jotenkin erityisen kaunis.
Voihan harmi noita kadotettuja kuvia.Minulla on sitä varten 2 ulkoista kovalevyä ja laitankin kuvat ja tärkeät tiedostot niihin.
Kauniita sumukuvia.Meillä on tänään ollut talvista ja sateista.
Voi tuota söpöliiniä pikkuenkeliä♥
Oli vielä ihan pakko palata tarkentamaan tuota aikaisempaa kommenttia, että ei jäisi vaikutelma, että en ymmärtänyt pahaa mieltäsi, kun vertasin (?) tulipaloa kuvien katoamiseen...
Pointti oli siinä, että kuviasi voisi varmaan löytyä myös ystävien, tuttujen ja suvunkin konelta.Pahoittelut, jos ja KUN vaikutin idiootilta...
Varmuuskopiot ovat kyllä päivän sana ! Itseltäni hajosi keväällä 2011 uudesta läppäristä emolevy (?) ja juuri sillä hetkellä, kun se tapahtui, olin aloittamassa tallentamaan opinnäytetyötä. Se oli jäätävä kokemus, sillä työn teoriaosuus (lähes valmis) katosi taivaan tuuliin...Lopulta selvisin, kun työtä löytyi sähköpostista, paperikorista jne. Kone saatiin myös kuntoon -- ja mitä parasta: takuu oli vielä voimassa. t: Tiina
Kirjailijatar: Tätä enkeliä on kuvattu milloin missäkin:). Kyllä minua harmittaisi tekstienkin menetys. Siksi ahdistaa hieman, kun emme ole keksineet, että kuinka tämän blogin voisi backupata.
Yaelian: Meilläkin kuvat menevät suoraan ulkoiselle kovalevylle ja sitä backupataan toiselle ulkoiselle. Mutta ulkoiset kovalevyt eivät ole ikuisia ja on hankalaa jatkuvasti päivitellä. No, onneksi tosiaan ei mennyt kaikki kuvat tai monen vuoden kuvat tms.
Allu: Söpöläinen hän on, mutta se on puolueellinen melipide:).
Tiina: En ymmärtänyt sinua mitenkään väärin, vaan olit ihan oikeassa. Tulipalo olisi tuhat kertaa kauheampi kuin muutaman kuukauden kuvat. Siinä menisi KAIKKI kuvamuistot. Meilläkin erään ystäväperheen koti paloi lapsuudessani ja juuri niitä kuvia he jäivät eniten suremaan. Harmi, että kukaan ei silloin keksinyt etsiä heistä kuvia.
Minä haluaisin tehdä kuvat kirjoiksi ja sitten ajattelimme, että olisi hyvä tehdä yksi kovalevy vaikka mummolaan säästöön. Ja isompien lasten kuvat meinasin joskus myös kuvata digitaalisiksi. Tosin haihtuvaahan tämåä kaikki on, sillä kun meistä aika jättää, ei kai kukaan ole näiden kuvien perään...
Onneksi työsi löytyi. Miehenikin tekee parasta-aikaa väitöskirjaa ja varmuuskopioita tipahtelee säännöllisesti sählöpostiini:).
Lähetä kommentti