"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

371. tarina (Istanbul - kalliolle kukkulalle)

Lumiloma jatkuu. En valita hitaista aamuista, jolloin saan herätä sisäiseen herätyskellooni. Valua aamupäivän yöpuvussa, villatakissa ja kaksissa villasukissa. Juoda aamukahvia vielä puolilta päivin. Pistää sämpylätaikinan kohoamaan ja siivota sitä odotellessa keittiön kaappeja. Ehtiihän ne työt huomennakin?









Iltapäivälle on sovittu tapaaminen, joten soittelen päivän mitaan reitin varrella olevilta tiedotuksia teiden kunnosta. Saamani informaation perusteella uskaltaudun taas auton rattiin. Sitä ennen täytyy kaivaa auto lumen alta. Nappaan siis kotoa ikkunanpesulastan, joka toimittaa tehtävänsä cd-levyn kantta paremmin.





Tapaaminen on kalliolla kukkulalla, mutta tie on onneksi sula. Istumme kulmapöydässä Istanbul jalkojemme alla. Aloitamme leivällä, jatkamme ruoalla ja lopetamme talon tarjoamaan kahviin. Täällä on pidetty palaveri jos toinenkin ja olemme tulleet paikan kanssa tutuiksi. Palvelu pelaa ja ikkunan takana kaupunki sytyttää valot.







Kaunis se on tämä luminen kaupunkini, mutta niin epäkäytännöllinen. Voisinkohan jo saada lumettoman arkeni takaisin?

14 kommenttia :

Pepi kirjoitti...

Siellähän on lunta tullut samalla lailla kuin täälläkin!
Tosin, taitaa häipyä vähän liukkaammin :)

Leena Lumi kirjoitti...

Istanbul lumessa on minulle sitä taikaa, jota aina löydän Shafakin kirjoista...

Mitä herkkua on ruokakuvassa kaksi, sämpylöiden alla?

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia - lunta ja auringon pilkahduksia ! Mitäs sitä muuta ihminen kaipaisi ? No, ehkä niitä kahvimukillisia ja villasukkia !

Minä täällä istun ihmeissäni...Sähköpostiin oli ilmestynyt viesti illan suussa siitä, että meidän ylilääkäri on sanonut itsensä tänään irti. Siis koko tulosalueen ylilääkäri ! Kukahan nekin saappaat pystyy täyttämään ? Ihan äkkiä ei varmaan kukaan...Keski-Suomessa (ja muuallakin) on melkoinen pula psykiatreista yleensä ja hyvistä psykiatreista vielä suurempi pula. Ei ole psykiatria "kovassa huudossa" ; nuoret lääkärit haluavat (niin kuin hoitajatkin) töihin ensiapuun, ambulansseihin ja kaikkeen nopeaan + tekniseen; kuka jaksaa enää innostua mielenterveyspotilaista ?

Mutta olkoon...En ala nyt täällä tästä aiheesta vaahdota. t: Tiina

Tiina kirjoitti...

Istanbul näyttää viehättävältä kun se on tuollaista kukkulaa ja mäkeä, ja jatkuu loputtomiin.... Tuosta lumesta nyt en niinkään tiedä :)

Maria kirjoitti...

Oi miten kaunista! Hauska lukea lumijuttuja. Mutta onhan täällä Suomessakin välillä liikennekaaos lumen vuoksi... Koulut sentään ovat avoinna talvellakin;)

Jael kirjoitti...

Kauniita talvikuvia! Jos asuisin Jerusalemissa tai Israelin pohjoisosassa voisin minäkin näyttää lumikuvia;D Nyt jos laskisi asteet vielä noin 5 astetta sitä saattaisi olla täälläkin...

Mine kirjoitti...

Pepi: Saa luvan häipyä, tosi liukkaasti! Tänään ei ole tullut uutta lunta, joten toiveet on korkealla.

Leena: Tämän joulun luettuihin kuului myös Elifin rakkauden aikakirja. Se on minulla alkuperäiskielellä, mutta turkiksi se ei vetänyt mukaansa.

Siinä oli joku kebappi. En nyt muista mikä. Ei ollut oma annos, mutta kuvasin tuon, kun siinä oli kaunein lautanen:).

Tiina: Aurinko tekee kyllä kaikesta kauniimpaa.

Olisi pitänyt lukea psykiatriksi. Nyt olisi varaa mistä valita.

Tiina: Istanbul on kaikista kaunein! Ihan takuulla!

Maria: Siellähän sitä lumea riittää, joten nämä meidän lumet tuntuu varmaan ihan naurettaville:).

Yaelian: Lähettäisin mielelläni nämä meidän lumet sinne! Saisit sinäkin lumikuvia:). Toivottavasti nämä pian häipyy...

Sateenkaari kirjoitti...

Olen netista ja televisiosta katsellut İstanbulia lumivaipassaan. Kauniita ovat myös sinun ottamasi kuvat. Onneksi ei meilla ole lunta, mutta kylma kyllakin on.

Satu kirjoitti...

Kuulostaa ihan joululta, kun hiippailette pitkälle päivään yöpuvussa ja villasukissa. ;-)

Aivan upeita kuvia - rakastan erityisesti tuommoisia öisiä kaupunkikuvia.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Vielä on lumi, mutta koulut sentään auki tänään:). Esikoinen on jo tien varressa bussia odottamassa, muita tässä herättelen uuteen koulupäivään...

Hippu: Niin:). Minä olen sellainen illan virkku ja aamun torkku. Miten vaikeaa onkaan herätä aamulla klo. 7. Eli jos jotakin hyvää pitää sanoa, niin se oli sitten tuo kahden aamun hiljainen hyssy. Nyt siis koulut taas auki. JEE!

A kirjoitti...

Uskon sen, etteivät istanbulilaiset pidä lumesta ja tuskin sinäkään, Mine! Lumi aiheuttaa hankaluuksia teille kesään ja lumettomaan elämään tottuneille...

Lisäksi näkyvyys on huono usvan takia.

KIitos tästrä lumisesta postauksesta, Mine, ja hyvää viikonloppua sinulle & perheellesi!<3333

Mine kirjoitti...

Aili: Pitää ja pitää. Lumi vain hankaloittaa elämää huomattavasti. Mutta nyt olemme voiton puolella. TÄLLÄ ERÄÄ. Koulut on taas auki ja arki palannut normaaleihin uomiinsa:).

Leena Lumi kirjoitti...

Lautanen onkin järisyttävän kaunis! Minä olen yrittänyt löytää vanhoja tarjottimia, jotka olisivat vähän kuin tuo lautanen. Yhden olen jo Ilonalta löytänyt...

Jos tuollaisia siellä myydään elintarvikekäyttöön, ei sinun ole vaikea keksiä tuomisia Suomeen.

Mine kirjoitti...

Leena: Olisitpa ollut kanssamme kirmailemassa Mardinin kuparikaduilla. Voi voi, mitä kaikkea sieltä olisi löytynytkään. Vaikka kyllä löytyy varmaan Istanbulistakin, ei sen puoleen. Olen vain koittanut vältellä noita kuparikatuja ettei tule höyrähdyksiä:).