"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

382. tarina (Arkeni - kun pupu söi tuolit)

Muistattehan te meidän Helmin? Viime keväänä sattui jokin hairahdus ja tähän perheeseen, johon ei pitänyt ikinä ottaa mitään lemmikkiä, tuli pupu. Emme me mitään eläinvihaajia ole, mutta mies on allerginen eläinten karvoille ja pölyille. Tuppaa myös tuota menojalkaakin vipattamaan, niin kukas sitä lemmikkiä silloin hoitaisi, kun olemme reissussa? Mitäs sitten, kun tulee muutto Suomeen? Ennen kuopuksen synttäreitä päästäni vain hävisi kaikki järkipuheet ja mietin vain, etä kuinka hauskaa olisi jos lapsilla olisi lemmikki. Kuinka mukavaa olisi omistaa kani. Miten hauskaa sen olisi hyppiä parvekkeella koko pitkä Turkin kesä.

Helmi saapui siis perheeseen ja siitä tuli meille rakas oma pupu. Se eli leppoisan kesän parvekkeella. Asusteli tuolin alla kuumimmat ajat, hyppeli syömässä tomaatintaimiani yläparvekkeelle päästessään, viihtyi hyvin sylissä ja tähysteli maailmaa parvekepöydältä illat ja yöt. Häkkiin sen ei tarvinnut mennä kuin pissille ja syömään. Syksyn kylmetessä tuli jo suru. Miten sellaisen vapaan sielun voi vangita häkkiin koko pitkäksi talveksi?


Pian huomattiin, että Helmistä saattoi tulla myös vapaa sisäkani. Se osasi käydä pissillä vessassaan ja papanavahingoissa ei ole kovastikaan työtä. Helmi ei myöskään ollut mikään intohimoinen johtojen jyrsijä, se oppi pian, että sohville ei ole pomppimista ja niin se saa aika vapaasti päiväaikana vaeltaa talossa. Silloin saamme seurata sen iloloikkia ja silitellä jalkaa puskevaa pupua. Häkkiin se joutuu vain yöksi, meidän ollessa poissa kotoa tai tehdessään pahojaan. Niitä paheita Helmillä ei ole montaa, mutta se yksi koituikin sitten tuolieni kohtaloksi. Helmi nimittäin rakastaa ruokapöydän tuolien banaaninlehtipunosta. Joululomalla sen ollessa hoitajan kanssa kotona meidän nauttiessa Suomijoulusta, se piti omat juhlat ja söi lähes jokaisesta tuolista reunapunokset. Ja jyrsi paloja sieltä täältä, mihin sattuikin ylettämään.




Siinä sitten hetki mietittiin, että mikä nyt neuvoksi. Vahinko oli jo tapahtunut ja tuolit todella ruman näköiset. Helmiä ei haluttu sulkea häkkiin ja ei siitä nyt jälkikäteen olisi mitään hyötyäkään ollut. Päätin siis niellä pahanmieleni ja kääntyä Ayşe-rouvan puoleen. Tuoli siis auton paksiin, muutama lehtikuva malliksi ja kurvailu tuonne takatielle. Se oli muuten justiinsa se Istanbulin luminen päivä.


Ayşe-rouvaan minä tutustuin joskun ihan sattumalta. Poikkesin hänen pieneen verho-ompelimoonsa jonkun kankaan kanssa. Huomasin saavani rahoilleni hyvän vastineen. Sen jälkeen olen palannut milloin minkäkin asian kanssa. Ayşe-rouva lyhentää verhot ja ompelee verhonipsut, tekee uudet päälliset pihatuoleihin ja tällä kertaa hän lupasi tehdä minulle kuvan mukaiset päälliset pupun syömiin tuoleihin. Hinnat ovat minusta edullisia, joten itse ei kannata ompelukoneeseen katsoakaan. Ainakaan näillä ompelutaidoilla. Eilen mm. hain kahdet verhot, jotka olivat lyhennetty ja laitettu niihin nipsut kiinni. Hintaa näille tuli yhteensä noin 7€. Ja tuolini saivat uudet päälliset. Kaikki kahdeksan päällystä maksoivat noin 80€. En tiedä Suomen hintoja, mutta oletan siellä olevan aika paljon kalliimpaa?






Ensin sattui väärä kangas. Kankaan numero oli kirjattu väärin ja minua odotti liikkeessä marjapuuron punaiset päälliset. Vian onneksi tunnustettiin olevan liikkeen pässä ja niin odotin vielä toisen viikon. Ja kannatti odottaa, sillä niistä tuli hyvät, melkein paremmat kuin uudet. Vai mitä sanotte? 



Ja syyllinen sai armahduksen ja jatkaa sisällä loikkimistaan ainakin kevään ensimmäisiin lämpimiin päiviin asti. Silloin se muuttaa taas parvekepupuksi ja vaihtaa paheensa tuolin järsimisestä tomaatintaimieni harventamiseen. Ellei se keksi taas jotakin ihan uutta ja ennalta arvaamatonta.


"Ota kuva, tungin tähän villasukkiesi väliin ihan sitä varten."



25 kommenttia :

mimon mami kirjoitti...

Loppu hyvin! Ihana pupunen.

Matkatar kirjoitti...

Söpö pupu teillä :) Ihan kauniit tuli uusista päällisistä, sopivat sisustukseen :)

Pepi kirjoitti...

Pupu Söpönen varmaan ajatteli että kun tuhoaa tuolit, niin niitä ei tarvitse ottaa muuttokuormaan - mahtuu hän itse paremmin :)
Mutta hyvät niistä tuli, täällä ei olis saanut tuolla hinnalla kun kuin yhden tuolin...tai kankaan siihen

Tuli tuosta sun edellisestä taxijutusta mieleen, että eikös Havalimanilta tule nopeammin metrolla kuin taxilla?
M1:llä Zeitinburnuun, vaihto T4:een ja sillä Sirkeciin - hotelli on siellä :)

Miltsu kirjoitti...

Teidän Helmi on kyllä yksi kauneimmista pupuista, joita on nähty. Ja mun on tullut katseltua pupuja aika paljon sillä silmällä :) Tykkään itsekin noista puolipitkäkarvaisista. Mulla on ollut kolme kania ja heidän jäljiltään jäi mm. paljon jyrsittyjä kirjoja sekä kouluvihkoja. Mutta on ne vaan hauskoja otuksia.

Mulla on kokemusta koirien lisäksi hiiren muuttamisesta lentokoneella maasta toiseen. Se ei mennyt ihan kuin Strömssössä (niin kuin ei koirienkaan) mutta elävänä saapui perille kuitenkin. Jos teidän pupu pääsee joskus muuttamaan Suomeen lentokoneessa niin kannattaa tosissaan varmistaa että ihmiset niin lähtöpäässä kuin kohteessa tietävät mikä eläin siellä kyydissä pitäisi olla :)

Mine kirjoitti...

Mimon mami: Kaikki hyvin. Näin keväällä tekeekin mieli valkaista kotia. Kaikki värit pistää silmään. Näin ollen tuolien vaaleneminenkin kävi oikein hyvin.

Matkatar: Minustakin ne on hyvät. Eikä pupun puremat nyt enää käy silmään..

Pepi: Riippuu paljon tuloajastanne. Keskipäivällä taksilla pääsee helposti ja suht halvasti taksilla. Jos on menossa iltaruuhkat, niin sitten tosiaan kannattaa metroilla.

Miltsu: Minustakin se on kaunokainen, vaikka kuvissa sitä on vaikea saada onnistumaan ja näyttää helposti vain karvakasalta. Parasta siinä on kuitenkin seurallinen luonne. Halu pynkeä syliin ja olla porukassa. Ja sekin, kuinka se osoittaa mieltään ja on äkäinen ja äreä, kun olemme olleet poissa. Se osoittaa jotenkin luonnetta ja persoonallisuutta:).

Allu kirjoitti...

Hei, teillähän on mun lapsuuden kodistani ryijy, Vuohet viidassa!

Saga kirjoitti...

Mukavan näköinen ompelimo. Ehkä teetät siellä tulevaan kotiinne verhoja yms?

Helmi on nimensä veroinen ♥

Satu kirjoitti...

Voi pupu, minkä teki! :-D Kiva kun kuitenkin suhtauduitte noin ymmärtäväisesti, ja tuoleista tuli kyllä tosi hienot. :)

Leena Lumi kirjoitti...

Ihana pupu♥

juu, mikään eläin ei kuulu häkkiin, jos joku on sitä mieltä, voi mennä sinne itse asumaan.

Meillä oli joskus Merin mahtavan vinkumisen seurauksena, just ennen kuin koiruus tuli taloon, hamsteri. No arvaa vaan kuka sitä hoiti, likka vai minä;-) Joka päivä pidin Hansua vapaana pariinkin otteeseen ja noin pienen jyrsijän kanssa se ei ollut ihan helppoa.

Uudessa apteekin asiakaslehdessä on kahden aukeaman juttu näistä jyrsijöistä ja niiden tarpeista, joista todellakin yksi on saada jaloitelle vapaana ainakin osan päivää. Huimaa, että teidän pupu osaa mennä tarpeilleen oikeaan paikkaan...

Meillä oli vuosia myös maakilpikonna ja se sai kulkea vapaana. Yöksi se yleensä menii sille varattuun paikkaan, jossa oli vesi, ruoka ja lämpölamppu ja 'pesä', mutta se sai tulla ja mennä miten huvitti. Minulla on ystävär, jonka talossa vaeltaa kolme kilpikonnaa...Kilpparit ovat kivoja ja kiinnostavia, mutta ne kyllä pissivät minne huvittaa.

Pupunne on niin lutunen ja suloinen, että takuulla sitä on kiva hemmotella.

Ja siis ne tuolit...No, äitini tiibetinspanieli järsi kaikkea mikä huvitti;-)

Mine kirjoitti...

Allu: Jep. Miehen mummon tekemä ja pitkään anoppilan seinällä roikkunut. Minusta on kivaa, kun se on nyt meillä.

Saga: Jos tietäisi tulevan kodin, niin voisi teettääkin. Tosin verhojen teettäminen on niin kallista, että ostan nykyään valmiita verhoja ja lyhennytän niitä sopivaksi.

Hippu: Minkäs sille tekee. Jälkikäteen on paha marista. Tai hyödytön marista. Onneksi keksin nuo huput.

Leena: Minustakin olisi kurjaa sulkea pupu häkkiin ja siksi olen tosi iloinen, kun se oppi käymään astialla ja ymmärtää muutenkin olla nakertelematta mitä sattuu. Sähköjohdothan ne olisi tosi vaaralliset, mutta onneksi se ei ole yhtään niiden perään. Ja se on parasta, että se on niin ihmisten perään. Aamulla on mukavaa olla se henkilö, joka laskee Helmin häkistä. Se odottaa siellä niin malttamattomana ja haluu ensimmäiseksi paijauksia ennenkuin lähtee aamujuoksulle.

Jael kirjoitti...

Tulipa tuoleista nätit! Ja ihana Helmi,vaikka tekikin vähän tuhoa;D Mutta kiva,että Helmi saa päivisin kierrellä vapaana kotona:)

Tiina kirjoitti...

Helmi on niin lutunen!
Mutta mahtaa tuota harmittaa uudet hienot päälliset :) Kyllä on todellakin hieman eri hintataso siellä ja täällä, tuolla hinnalla e täällä todellakaan saa edes montaa metriä kangasta, saati sitten vielä työtä päälle.
Oi, kuinka tässä alkaa haaveilla kaikenmaailman kangastuliaisista ja ties mistä. Saako muuten jostain kerman vaaleaa samettia edullisesti? Pari sikäläistä vaatemerkkiäkin sinulta joskus tsekkaan, kunhan kaivelen merkit esiin. Olen ostanut täältä pari kerta turkissa valmistettuja vaatteita, jotka maksavat silkintilkkuja täällä - ja vieläpä markkinoilla! Voisi löytyä sieltä huomattavasti edullisemmin, luulen. Mutta näitä ehtii :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Aiai Helmiä :) Meidän kanille maistuu ne johdot, joten sen takia se ei voi juosta villinä ja vapaana joka paikassa. Olisi aika kurjaa, jos kani kärähtäisi johtoon. Mutta tytön huoneessa se saa onneksi olla aina vapaana.

Riina kirjoitti...

Ihana Helmi! ♥ Mahtavaa, että teillä pupu pääsee pompottelemaan vapaasti. Yhä vieläkin ihan liian usein kanit joutuvat elämään elämänsä vangittuina pieneen häkkiin.

sannabanana kirjoitti...

Ihana juttu. Tässä aamulla juuri tytön kanssa ihasteltiin, kuinka kaunis ja suloinen teidän Helmi on.

Mine kirjoitti...

Yaelian: Niin, tulihan syy tehdä muutoksia kotona:).

Tiina: Kangaskauppoja täällä tosiaan piisaa. Ihan korttelikaupalla. Kankaat on kyllä aika turkkilaisia, mutta maltillisempiakin löytyy. En ole koskaan tarvinnut vaaleaa samettia, mutta jos löydät näytetilkun, niin sen kanssahan sitä voi kysellä. Ja jos nyt ihan innostut ostelemaan kankaita, niin voidaan tuoda ne sitten autolla Suomeen tullessamme heinäkuun lopulla:).

Kirjailijatar: Se on totta, sähköä ei ole hyvä syödä..

Riina: Meillä kävi tuuri Helmin kanssa ja Helmillä hyvä tuuri meidän kanssa? Muutaman kuukauden päästä se vasta ilostuu, kun pääsee taas parvekkeellensa.

Sannabanana: Helmi kiittää!

Petra kirjoitti...

Voi Helmi minka teit, meidan Helmi jyrsi pentuna kaiken minka eteen sai, kengat, cd-levyt, matot, pöydan jalat jne. Tuoleista tuli tosi kivat, tasta tulikin idea etta voisin pussiittaa meidankin puiset ruokapöydan tuolit kevaalla. Olen ostanut kasan verhoja aikoinaan markkinoilta halvalla, joskus kankaita joita olen ompeluttanut opiskelijoilla.

A kirjoitti...

Liikuttavan ihana pupu ja tarina, kiitos tästä hienosta postauksesta!<3

Olette eläinrakkaita ihmisiä!

Oikein hyvää viikon alkua sinulle ja perheellesi, Mine!<3333

Mine kirjoitti...

Petra: Minäkin ostin valoverhoja joskus basaareilta ja ompelin niitä itse. Ja lopputulos oli.... No, nyt jätän ne hommat suosiolla Ayselle:).

Aili: Olemme nyt ainakin pupurakkaita ihmisiä ja uusia tuolinpäällisten tyytyväisiä omistajia...

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Hinnat ovat kilpailukykyiset :) Wau.

Kyllähän lemmikeistä aina on vähän huolta ja vaivaa. Ja juuri kun luulee, että tietää miten ne toimivat niin yllättävät sitten.

Tyttäreni ystävällä on pupu, joka sihisee ja murisee. En ollut asiaa uskoa, mutta niin se tekee.

Mine kirjoitti...

Johanna: On todella. Täällä jotkut asiat ovat tosi halpoja ja etenkin ihmisten työ ei tunnu maksavan mitään. Ja sitten taas yllätyt miten kallista on vaikkapa ruoka ja sähkö yms.

Meidänkin pupu murisee ja sihisee, kun se suuttuu. Ja puree. Lapsia pelottaa, mutta minua huvittaa. Se on jotenkin niin koominen siinä äristessään. Ääni ja ulkomuoto ei jotenkin mene yhtään yksiin...

Anonyymi kirjoitti...

Hei taas ! Palaan tänne eiliseen päivään, vaikka jo kommentoikin tuota hääpostaustasi; kiitos ! Se oli kiinnostava.

Rohkenen hieman pohtia omia ajatuksiani tänne nyt, kun tämä on vanhempi postaus ja vakiokävijäsi ovat jo täällä käyneet. Olen jo jonkin aikaa miettinyt omaa uupumustani. Ajattelin aluksi, että se menee nukkumalla ja levolla oli, mutta niin hyvin ei taida nyt käydä. Nyt kippuroin sen kysymyksen äärellä, että voiko sairaanhoitaja jäädä sairaslomalle ? Siis sairaslomalle väsymyksen ja uupumuksen vuoksi ? Tai voinko minä jäädä ? Olen valmistunut sairaanhoitajaksi -91 ja en ole koskaan ollut poissa työstä uupumuksen vuoksi (enkä paljon muutenkaan). Tämä on kyllä sellainen haaste, jolloin päätös on lähes mahdoton...Olen sopinut keväälle PALJON asioita, joita EN voi millään perua. Toisaalta pitäisi ymmärtää, että työ on vain työtä, eikä koko elämä.

Mitän tästäkin tulee ? t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina; Jos sinä sairaanhoitajana et voi jäädä sairaslomalle tilanteessa, jossa neuvot asiakkaitasi jäämään sairaslomalle, niin mitäs siitä sitten tulee? Tottakai sinä voit jäädä ja sinun pitääkin ennenkuin ajat itsesi ihan loppuun! Onhan teillä siellä sattunut ja tapahtunut aikalailla asioita, joten voi olla ihan hyvin niinkin, että kun otat muutaman viikon irtioton, niin elämä näyttäytyy taas ihan uudessa valossa ja ei tarvitse keväältä niin paljon peruakaan?

Listaa nyt asioita, jotka painaa ja tarkastele kriittisesti ja realististisesti, että mikä niistä on oikeasti tärkeä ja minkä voisi perua. Itselläni ainakin eniten aina väsyttää ne epämääräiset tehtävät, jotka kasvavat kärpäsestä härkäseksi, jos niitä ei pistä paperille ja oikeisiin mittasuhteisiin.

Kyllä se siitä menee, jos ei itsestään, niin sitten pistäen menemään. Nyt pakkolepoa määrää täältä yksi hoitsu!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vastauksesta ! Teen kyllä listaa ja pohdin tätä ongelmaani pääni puhki...Tänään oli vaan niin erityisen vaikea (?) päivä. Sitä ihmettelee, kuinka huonosti esimies asemassa olevat henkilöt voivatkaan kohdella työntekijöitään...Hoitoalalla työtä on kaikilla paljon, mutta sen kestää ja jaksaa edes joten kuten, jos työilmapiiri olisi "ok". Valta on lopulta pelottava asia, jos sitä on niillä ihmisillä, jotka ovat siitä humaltuneet ! Huumetta se kai on ? Kaiholla täällä muistelen sairaala-aikojani, jolloin työryhmä kannatteli ryhmäläisiään ja esimiehet olivat yhteisellä asialla -- sairaita hoitamassa. Se kai se juttu kuitenkin on, eikä ihmisten nöyryyttäminen tai huono kohtelu ?

Meillä on tulossa ISOJA muutoksia (taas) pitkin kevättä; esimieskin eläköityy jne. Minulla on huoli siitä, kuinka meidän pienen työryhmän käy... Mutta se on nyt pieni huoli; täytyy rassata tätä päätä kasaan... t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Epävarmuushan se juuri eniten usein kuluttaa ja vie voimia. Mutta muutoshan voi viedä asioita parempaan suuntaan. Toivotaan siis, että saat paremman esimiehen vaihdossa?

Toivottavasti tänään on parempi päivä.