"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Yksitoista kysymystä

Sain juuri sopivasti haasteen Tiinalta tähän pakkaamisten keskelle. Kiitos Tiinalle!

Haasteen tehtävänä on vastata Tiinan tekemään yhteentoista kysymykseen ja vastaavasti haastaa 11 blogia vastaamaan minun tekemiini yhteentoista kysymykseen. Aoitetaan siis niillä Tiinan kysymyksillä:

1. Missä huoneessa mieluiten oleilet kotona?

Kyllä se on päivisin keittiö ja iltaisin ja öisin makuuhuone. 

Meillä on turkkilaisittain aika iso keittiö, jossa on kiva kokkailla ja leipoa. Erityisen ihastunut olen hellaani, jossa on kaasulevyt ja sähköllä toimiva kiertoilmauuni. (Kun muutan Suomeen, ostan ehdottomasti samanlaisen yhdistelmän.) Sen lisäksi tein keittiöön itselleni työpisteen tähän ikkunan ääreen. Tässä naputtelen sähköpostit, latailen kuvat, bloggaan, luen blogit, uutiset ja muun mielenkiintoisen ja kirjoitan työhön liittyvät asiat. Samalla voi katsella ulos, keittää kätevästi taas uuden kupin kahvia. Kuvien junnatessa voi välillä tyhjentää tiskikoneen jne. Ainoa haittapuoli on tuo samasta tilasta liian heposti löytyvä jääkaappi ja herkkukaappi. Tammikuu on perinteisesti laihutuskuu - eikä tämä vuosi tuonut siihen asiaan poikkeusta! Keittiössä oleiluun tarvitaan siis enemmän selkärankaa!



Makuuhuone meillä on aika pieni. Vaihdoimme sinne muutama vuosi sitten ja annoimme pojille oman isomman makuuhuoneemme. He kuitenkin käyttävät huonettaan leikkeihin ja vievät sinne kavereitaan. Me käytämme makuuhuonettamme vain iltaisin ja öisin. Sinne mahtuu juuri vaatekaappi, yöpöydät ja ihana sänkymme! Vuosikausia nukuimme sellaisella kapealla ja huonolla sängyllä. Siellä oli ahdasta, kun lapset pyrkivät väliin. Viime vuonna ostimme kunnon leveän patjan. Ja kun ei ole enää väliin tulijoita, niin meillähän on oikein lekoisat oltavat. Näin ollen iltaisin, kun lapset on saatu nukkumaan, me keitämme kahvit ja teemme iltapalan ja hiippailemme sänkyyn syömään ja katsomaan elokuvia tai sarjoja. Illat venyy ja vanuu, kun on niin mukavaa olla kaksin aktiivisten päivien päätteeksi. Ja lopulta sitten missään ei nukuta tietenkään niin hyvin, kun uudessa pehmoisessa mutta jämäkässä pedissämme!



2. Oletko koskaan käynyt oopperassa? Tykkäsitkö?

Olen käynyt täällä Istanbulissa. Se oli  Mozartin Taikahuilu. Esitys oli minusta todella pitkäpiimäinen enkä tykännyt siitä muuten kuin musiikin puolesta. Joku laulaa kieltä, jota et ymmärrä ja tekstitys kulkee näyttämön yläreunassa. Katsonko siis esitystä ja en ymmärrä vai luenko yläreunan tekstiä enkä näe esitystä? En selvästikään ole oopperaihmisiä!

3. Onko paikkakunnallasi jokin paikka/kauppa tms. missä erityisesti tykkäät käydä tai oleilla?

Käytän mahdollisuuksien mukaan aina samaa kauppaa, jossa käyn ruokaostoksilla yleensä tiistaisin. Ei siksi, etä nyt erityisesti tykkäisin siitä, mutta sieltä saa kaiken minkä tarvitsen. Jos nyt ihan vain tykkäisin oleilla jossakin, niin kyllä se on koti. Ja Starbucksissa käyn kahvilla, jos sattuu sopivasti kohdalle.

Suomessa sanoisin heti, että kirjasto ja Kotkan Prisma:).

4. Mikä sinusta piti tulla isona?

Minusta piti tulla äidinkielen opettaja. Pidin itseäni hyvänä kirjoittajana ja olin äidinkielen opettajien suosiossa aina lukion kolmannelle saakka. Sitten vaihtui opettaja, joka päätti lytätä minut. En osannutkaan yhtään mitään. Kirjoituksetkin meni alta lipan. Ei puhettakaan, että olisin sen jälkeen enää ajatellut hakea yliopistoon. Jäin vuodeksi miettimään ja niin minusta tuli sitten se mikä tuli. Ja hyvä niin, täällä on ollut selvästi enemmän hyötyä olla sairaanhoitaja kuin äidinkielen opettaja:).

5. Uskaltaisitko hypätä benji-hypyn?

En. Enkä haluaisikaan. Laittaa nyt rahaa siihen, että on epämukavaa ja mahan pohjassa juimisi ikävästi. En näe tällaisilla jutuilla mitään arvoa.

6. Uskaltaisitko/haluaisitko syödä pallokalaa?

Ruoan suhteen olen nautiskelija ja valitsen aina sellaista mistä tiedän varmasti pitäväni. En siis ole intohimoinen uusien lajien maistelija. Olisi surkeaa saada annos, josta ei sitten pidäkään. Turkkiin muuttoon asti olin ruoan suhteen todella valikoiva. Täällä on onneksi tullut monia uusia makuja ja löytynyt uusia herkkujakin. En kuitenkaan ole edelleenkään merenelävien ystävä. Lohi on oikeastaan ainut kala, joka on minusta todella hyvää. Muitakin kaloja voin syödä, mutta ravut, simpukat yms. ei kuulu minun lautaselleni. Eikä pallokalat:).






7. Onko sinulla jokin rakas esine ylitse muiden? Mikä?

Tätä kysymystähän tässä on nyt jo jonkun verran mietitty, kun Suomeen muutto lähestyy. Mitä otetaan ja mitä jätetään? Yritämme varmaan ottaa mahdollisimman paljon mukaan ihan sen takia, että ei sitten tarvitse ostaa kaikkea alusta. Sekä sen takia, että nämä huonekalut on etenkin lapsille "kotia". En itse kuitenkaan ole mitenkään erityisen kiintynyt mihinkään huonekaluumme tai muuhunkaan tavaraan. 

Sanon siis siltä pohjalta, että minkä asian menettämistä surisin eniten ja silloin ne olisivat varmaan vihkisormukset, kamera ja valokuvat.



8. Katsotko mieluummin televisiota vai kuunteletko radiota?

En kuuntele täällä ollenkaan radiota, enkä katso ollenkaan televisiota. Iltaisin katsomme netin kautta tvkaistaa, joten sen puoleen sanon sitten sen television.

9. Kuunteletko radiosta Kansanradio-ohjelmaa? 

En.

10. Katsotko televisiosta joka päivä uutiset?

En. Katson uutiset joka päivä netistä lehtien sivuilta.

11. Viihdytkö mieluummin hameessa vai housuissa?

Hameessa! Juuri tässä muutama päivä sitten esikoisen kanssa aiheesta keskusteltiin. Hänen mukaansa mikään ei ole mukavampi asuste, kun farkut ja t-paita. Minusta taas ei ole mitään mukavampaa vaatetta, kun sopivan kokoiset sukkahousut, villasukat ja kotimekko. Näin talvella kotimekkoinani on flanellisia mekkoriepuja, jotka ovat tarpeen mukaan päivämekkoja, yömekkoja tai sekä että:). Ulos lähtiessänikin käytän mielelläni mekkoja, mutta sitten valitsen jo asteen siistimpiä versioita. Jos käytän housuja, niiden tulee olla joustavasta kankaasta. En siis käytä enää mitää puristavia jäykkiä farkkuja, paitsi niitä muutamia vanhoja ja sopivasti pehmenneitä.

----------------------------------
Tässä sitten ne 11 blogia, jotka haastan vastaamaan yhteentoista kysymykseeni:


Ja kysymykseni kuuluu:

1. Jos sinun olisi mahdollista yhdistää asuinmaasi ja Suomen parhaat puolet, mihin ne liittyisivät (vuodenaikoihin, ruokaan, asumiseen, kulttuuriin, ihmiisin tms.)?
2. Jos pystyisit ratkaisemaan yhden asuinmaasi ongelmakohdan, minkä valitsisit ja miksi?
3. Teitkö lupauksia vuodelle 2013?
4. Mikä on bravuurisi keittiössä?
5. Miten rentoudut?
6. Mikä on sinusta mukavin asu?
7.Mikä kirja jäi mieleesi viime vuodelta?
8. Onko sinulla kesälomasuunnitelmia ensi kesälle? Jos on, minne aiot matkustaa?
9. Mikä on ollut elämäsi suurin saavutus?
10. Entä pettymys?
11. Millainen on tavallinen arkipäiväsi?

ps. Kuvahuomioita ja mitä ne kertovat minusta? Ruokakuvia olisi ollut vaikka kuinka. Joka paikassa on kuvattu ruokia ja syömistä. Ei ne ylimääräiset kilot ilmasta tule! Sen sijaan kuvia minusta tai mekoistani ei ole kai yhtään julkaisukelpoista. Olen aina jotenkin kärsivän tai paksun näköinen. Ja suurimmassa osassa kuvia minulla on sitten kuitenkin housut. Olenko siis kuitenkin housuihminen? Kotikuviakin on luvattoman vähän. Haasteellista siis tämä haasteiden kuvittaminen:).

30 kommenttia :

Satu kirjoitti...

Ihana postaus! Oli tosi kiva päästä kurkkimaan teidän keittiöön ja arkeen muutenkin. :-) Oletteko muuttamassa nyt jo Suomeen?

Kiitos haasteesta! Näitä täytyykin vähän miettiä, mutta otan haasteen ilolla vastaan!

Tiina kirjoitti...

Kiitos Mine, oli kiva lueskella vastauksesi.
Kuvittaminen oli yllättävän hankalaa, siksi minullakin oli miljoona Namun kuvaa :)

Jael kirjoitti...

Ihanasti olet vastannut noihin kysymyksiin.Minullakin on kaasulevy-kiertoilmasähköuuniyhdistelmä;ihan yliveto!
Kiitos haasteesta,mutta olen jo pariin otteeseen saanut saman haasteen.

http://appelsiinipuunalla.blogspot.co.il/2012/06/haasteita-ja-kysymyksia.html

Tosin kysymyksesi ovat sellaisia että ehkä vastaan näihinkin;D

A kirjoitti...

Kiitos Mine!<3

Oikein hyvää ja antoisaa viikonloppua sinulle & perheellöesi!<33333

Allu kirjoitti...

Sellaisen kaasusähköhellayhdistelmän olisin halunnut, mutta meillä ei ollut talossa silloin vielä kaasua.
Pallokalakysymykseen en olisi osannut vastata, kun en tiedä mikä ihmeen kala se on, sivistysaukko, joka pitää nyt täyttää varmaan Wikipedian kautta. Kiitos haasteesta, pitääpä vastailla.


Pepi kirjoitti...

Kiva lukea näitä "rönsyileviä" vastauksia :)
Ettei ihan sillä ei-juu-vaarinhousutlinjalla mennä.
Ja minäkin tykkään kuvittaa ja katsella kuvia näisen yhteydessä!

Mukavaa lauantai-iltaa :)

Matkatar kirjoitti...

Mielenkiintoisia vastauksia! Ja kiitos haasteesta, lähden innolla mukaan jahka ehdin :)

Rva Pioni kirjoitti...

Kivat vastaukset kivat kysymykset.
Mukava lukea ja mukava jäädä odottamaan mitä muut vastaavat.

Saga kirjoitti...

Nälkäisenä on paha olla näiden kuviesi äärellä. Myös minä olen paljolti hame/mekkoihminen. Pihalle mennessä on sitten kiskaistava toppahousut jalkaan. Tänään täällä onkin ollut kaunis, aurinkoinen talvikeli.

Mukavaa lauantaita Istanbulin iltaan!

Mine kirjoitti...

Hippu: No ei onneksi olla vielä muuttamassa. Minä olen vain sellainen pitkäntähtäyksen ajattelija. Tai työstäjä. Sitten saan rivakasti hommat ajan tullen tehtyä, kun on päässä muodostunut etukäteissuunnitelma:).

Jään odottelemaan vastauksiasi...

Tiina: No, namuhan sopiikin joka väliin....

Yaelian: No, jäädään katsomaan, että tuleeko vastauksia vai eikö:).

Kaasuliesi on niin nopea ja kätevä, että tuskastun Suomessa ollessani sähkölieden hitauteen. Ja ilmeisesti sellainen on Suomessa mahdollista saada ihan normaalikoteihin...

Aili: Leppoisesti meni lauantai. Toivottavasti myös siellä.

Allu: Meillä on täällä ollut ensin pullokaasulla toimiva systeemi ja nyt sitten kaasu tulee putkea pitkin. Molemmat olivat ihan hyviä systeemejä.

Pallokalan olen täällä nähnyt, mutta en ole siis syönyt...

Pepi: Kuvien etsiminen on vain niin hidasta hommaa. Siis jos etsii ihan vaan tuosta koko kuvamäärästä. Meinasi jo hermo mennä. Reissut on sitten helpompia, kun valintaa voi tehdä pienemmästä otannasta.

Matkatar: Sitten kun ehdit:).

Rva Pioni: Nyt otinkin kaikki blogit meistä ulkosuomalaisista. Kysymykset olikin sitten sitä ajatellen. Minäkin jään mielenkiinnolla odottamaan, että mitä vastaavat.

anumorchy kirjoitti...

Kiitos kivasta haasteesta! Vastaukset hautuvat jo mietintamyssyssa.

Onko Suomessa saatavilla tuollaisia kaasu-sahkohelloja? Minullakin on, ihan must!

Hameita minulla ei ole ollenkaan. Kylmalla kylma, kuumalla reidet hikoo inhottavasti toisiaan vasten. Nykyaanhan useimmat farkutkin on semmoista joustavaa kangasta, ei purista ja ahdista niin kuin ne vanhat.

Oopperassa en ole kaynyt, mutta olen ihan varma etta ajattelisin siita samoin kuin sina!

Mine kirjoitti...

Saga: Sekin tuli kokeiltua nyt Suomessa: toppahousut on helppo vetäistä mekonkin päälle. Materiaalit pitää vaan valita sillä silmällä, että eivät helposti ruttaannu:).

Hyvä ruoka, parempi mieli...

Anu: Kyllä kuulema on. Toivoa tietysti sopii, että eivät ole ihan kamalan kalliita...

Kaikki minun housut onkin sellaisia venyviä. Pehmeitä ja mukavia ne olla pitää. Mutta en ole verkkari-ihminen ollenkaan, eli pelkkä mukavuus ei riitä, kyllä ne saisi olla ainakin minun silmiini kauniitkin.

Voi ooppera. Minä ajattelin, että en vain ole tarpeeksi kultturelli.

Petra kirjoitti...

Voi itku mie en kesta kun kuvia on nolla pääh! Ykköslahja toive on siis uusi kamera ja uusia kuvia on alettava ottamaan, innolla otettu haaste vastaan, kiitos!

Mine kirjoitti...

Petra: Ei kai sinulla kadonnut kuvat?? Valokuvaus on mukavaa, mutta täytyy kyllä sanoa, että on se aika lailla välinelajikin. Kyllä on ihanaa, kun omistaa kunnon kameran. Miinuspuoli siinä on se, että kunnon kamerat on kalliita ja niitä ei sitten voikaan kuljetella jossakin kassin pohjalla... Toivottavasti saat siis hyvät välineet ja pääset kuvaamaan!

Daniela kirjoitti...

Huomenta Mine ja sinun upeaakin upeampi blogi!

Minulla olsi i love your blog tunnustus blogissani -
http://daniela-bebek4.blogspot.fi/2013/01/blogi-1-vuotta-ja-kiitos-tunnustuksesta.html

Varmasti olet saanut tämän jo monen monta kertaa, mutta silti oli pakko jakaa se sinulle uudestaan. Blogisi hienoine kuvineen ja käsittämättömän upea. Ihana seurata teidän suurperheen seikkailuja ja arkea.

Mine kirjoitti...

Kiitos Daniela, Käynpä katsomassa! En taida enää ehtiä ennen reissua, mutta palaan asiaan sitten takaisin tullessani!

Anonyymi kirjoitti...

Viikonloppu lähestyy loppuaan ja kaikki, mitä pitäisi tehdä on vielä tekemättä --- niin lyhyen- kuin pitkänaikavälin suunnitelmat ja tekemiset...Mies sanoi, että remontin vuoksi pitää jopa ottaa verhoja alas ! Ovat kuulema tiellä; niin kai sitten ?

Monta harmia ollut ja monta vielä edessä, mutta niistä riidanaihe-nojatuoleista päästiin eilen eroon. Tuolit saivat uuden kodin tuosta meidän naapurista ja me pullon punaviiniä. Viimeksi mainitulla ei kovin suurta käyttöä täällä ole, mutta tuolit ilahduttivat naapureita kovasti ja se tuntui itsestäkin hyvältä !

Sinusta olisi tullut varmaankin mainio opettaja ! Ja tuli varmasti mainio sairaanhoitaja ! Minäkin olen aina pitänyt suomen kielestä; lukemisesta ja kirjoittamisesta (ja puhumisesta).

Mielenkiintoisia "paljastuksia" ! Ja suloinen kuva (taas) äidin apulaisesta ! t: Tiina

Ps. Minä en ole hame- tai housuihminen; minä olen vaateihminen, mikä tarkoittaa sitä, että olen vähän (?) turhamainen ja rakastan kauniita vaatteita; mukavuus ei ole aina todellakaan ensisijaista...

Lissu kirjoitti...

Kiitos haasteesta, haastetta siinä onkin! Täytyy alkaa suunnitella kuvistusta ensin. Tuommoinen kaasu-sähköyhdistelmä minulla on saapasmaassa. Tykkään siitä kovasti. Ja sitten tuo ooppera - minä olen oopperafani. Varsinkin italialainen ooppera ja erityisesti Verdi saavat minulta sata pistettä! Vaatetuksessa olen kuulemma yksitoikkoinen, sanoo jälkikasvu: farkut ja jotain yläosaa peittämään!

Riina kirjoitti...

Mukava haaste ja onpa todella kiva kuvitus tässä postauksessa! Niistä välittyy todella lämmin, kodikas tunnelma. :)

Mine kirjoitti...

Tiina: Onhan siinä epäilemättä säätämistä. Voimia! Täälläkin on kaikki tekemättä ja aamulla pitäisi olla lähdtövalmis klo. 7.30. Eli, hopi hopi nyt hommiin.

Lissu: No, sehän onkin ihan eri, jos osaa Italiaa. Ei tarvitse pää kenossa katsoa tekstityksiä ylälaidasta:). Jään odottelemaan vastauksiasi.

Riina: Kiitos, se etsiminenhän oli sitten sen arvoista:).

sannabanana kirjoitti...

Kiitos kovasti haasteesta, ehdin jo vastata, vaikka kuvitus ei ole ollenkaan yhtä asiaankuuluvaa kuin sinulla!

Minäkin ihastelen kaasusähköhellaa ja olen siihen kovasti tyytyväinen.

Unknown kirjoitti...

Anne yi ve enniyi seviyoruz ;)

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, minäkin heti aloin muistella, että olenko nähnyt sinua ikinä mekossa...

Minä olen suvella mekkoihminen ja se alkaa kesäkuun 1. pnä sataa tai paistaa ja päättyy syyskuussa ilmoista riippuen ja sääntö on: Paljaat sääret, ihana mekko ja mielellään vähän korkokenkää, mutta sandaalitkin käyvät.

Sinä et saa puhua kiloista! Minulla on nyt ongelma ja ellei se poistu, en tiedä mitä teen...Haluan mahtua jo toukokuulla mun lukuisiin kotelomekkoihini, sillä paljon menoa, mutta nyt ei mene vetloketjut niistä kiinni, joten...Tällaista se on kun tykkää ruuasta ja aina suunnittelee, mitä laittaisi, mitä kokkaisi, miten sitä reseptiä tuunaisia etc.

Mukavaa viikonloppua sinulle!

Mine kirjoitti...

Sannabanana: Eihän se kuvitus ole pääasia, kivasti vastasit:).

Mikael: Biz de seni seviyoruz!

Leena: Sehän se, että miten löytäisi jonkunlaisen balanssin tai muistaisi herkutella sellaisilla ruoilla, jotka eivät paisuta. Sellainen sääntö minulla on, että lomilla ja juhlissa ei lasketa eikä säännöstellä. Muuten olisi syytä olla kohtuus kaikessa.

Sateenkaari kirjoitti...

Kiitos, Mine haasteesta.
Olen muutama vuosi sitten tehnyt paatöksen, etten osallistu haasteisiin, enka jatka jatkojuttujas,mutta nyt naita ei ole tullut paljoakaan, joten tahan mukavaan haasteeseen otan osaa.

Kaasuhella on se paras. Tosin meilla on tavallinen sahköuuni, kun ostaessa ei huomattu valita kiertoilmauunia, joka on paljon parempi ja kaytannöllisempi.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Käynpä sitten lukemassa, kun saat tehtyä..

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän sinut noista vastauksista tunnistaa sisko rakas. Suomeen varmasti saa rakennettua kaasuhella sähköinen kiertoilmauuni yhdistelmän. Jos ei valmiina, niin kaasutoiminen hellataso ja erillinen uuni. Putkella kaasua ei suomesta kovin useasta paikasta saa, joten pullokaasu on se vaihtoehto jolla tuo täällä toteutuetaan. Mutta 10 kg komposiitti pullo kestää kuitenkin normi kotikäytössä vaikka kuinka kauan ja varalle voi ostaa vaikka 5 kg pullon, koskapa se puteli tyhjenee kuitenkin just sopivasti kesken ruuan laiton ja vielä illalla kun huoltsikatkin on jo kiinni...
-Sami-

Mine kirjoitti...

Sami: Minäkin uskon, että saa, mutta kysymykseksi jää, että millä hinnalla? Meillä oli aikaisemmassa kodissa kaasupullo ja se tosiaan riitti ja riitti..

Anonyymi kirjoitti...

on se kalliimpi ku sähkönen mutta ei kohtuuttomasti. Kaveri täällä muutama vuosi sitten remppas vanhan rintamamiestalon ja sinne tuli juuri tämmönen hässäkkä. Hellan alla olevaan kaappiin kaasulekkeri ja uuni mukavammalle työskentelykorkeudelle kaappiviritykseen...

Varmasti hintansa väärti... Ihmisten turhat ennakkoluulot ovat pitäneet kaasuhellojen kysynnän pienempänä mutta se on ehdottomasti ainoa oikea tapa kokata.
-Sami-

Mine kirjoitti...

Sami: Niin se varmaan on. Vaikka mummolassahan oli aikanaan kaasuhella, joten ehkä ne vielä tekevät uuden tulemisen?