"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 17. toukokuuta 2012

222. tarina (Topkapı, Mooseksen sauva ja Muratin 112 lasta)

Mehmet Valloittaja aloitti Topkapın palatsin rakennustyöt pian Konstantinopolin valloituksen jälkeen vuonna 1453. Paikkansa palatsi löysi Hagia Sophian takaa ja se omaa kauniin näköalan bosborille, kultaiselle sarvelle sekä marmaramerelle. Palatsi on ollut monen värikkään persoonan kotina. Ensin siellä asui itse Valloittaja kuolemaansa asti, eli vuoteen 1481. Sen jälkeen palatsissa asui mm. Selim, joka hukkui juotuaan liikaa shamppanjaa ja Ibrahim, joka oli 22 vuotta veljensä Murat IV:n vankina.




Palatsi ei ole yksi suuri eurooppalaistyylinen rakennus, vaan rakennusten rypäs. Topkapı kelpasi monelle hallitsijalle aina sultaani Mahmut II:n asti (1808-39). Sen jälkeen alkoi euroopasta kopioitujen palatsien aika. Keittiöt, haarem, vastaanottorakennus, aarrekammiot jne. Varaa palatsin kiertämiseen runsaasti aikaa, sillä täällä riittää monenlaista nähtävää. Aarrekammioissa on esillä monenlaista kiiltävää, mutta myös sangen hupaisia reliikkejä, kuten Johannes Kastajan pää ja käsivarsi, Daavidin miekka ja Mooseksen sauva. Uskokoon kuka tahtoo. Muslimit haluavat ehdottomasti käydä katsomassa Muhammedin partakarvan, jalanjäljen, hampaan sekä miekan. Varaudu siis jonottamaan.





On harmi, että palatsin oppaat eivät ryhdy aukomaan niitä monia tarinoita, joita palatsi pitää sisällään. Ne pitää lukea muualta. Kuten se, että haaremin naiset olivat ulkomaalaisia, sillä islam ei salli muslimin orjuuttamista. Näin ollen tyttöjä ostettiin orjiksi tai sultaani sai heitä lahjana muista maista. Haaremiin tullessaan tytöille opetettiin kieltä, islamia ja turkkilaista kulttuuria. Sen lisäksi tyttöjä koulutettiin meikkauksen, laulun, runojen, tanssin yms. taiteen saloihin. Sen jälkeen alkoi odotus. Tulisivatko he esitellyksi haaremin vakiväelle. Sen jälkeen sultaanin vaimoille ja lopuksi itselleen sulttaanille. Itselleni nousee mieleen kysymys: halusivatko he edes?




Islamilaisen lain mukaan sulttaanilla oli oikeus neljään viralliseen vaimoon. Jalkavaimoja saikin sitten olla niin monta kun kukin halusi ottaa. Jollakin sulttaaneista näitä oli jopa 300. Koko laumaa ei ollut mahdollista pitää haaremissa samaan aikaan, joten vaihtelua piti harjoittaa. Lapsia luonnollisesti syntyi useampia kun se kaksi. Murat III:lle esimerkiksi 112. Koska ottomaaneilla ei ollut tiettyä perijäjärjestystä, saattoi kuka tahansa sulttaanin pojista päästä valtaistuimelle. Tämä luonnollisesti piti melkoista kilpailuasetelmaa yllä sekä vaimojen, että sisarusten ja sisarpuolten välillä koko heidän elämänsä ajan.





Varaa käynnilläsi aikaa ruoalle tai kupilliselle kahvia. Topkapın palatsin ravintolasta on huikeat näköalat, joiden ääreen kannattaa ehdottomasti istahtaa. Ihailla ympärillä aukeavaa maisemaa ja kaunista palatsia. Sekä olla kiitollinen siitä, että ketään naista ei enää myydä sulttaanin haaremiin kilpailemaan omasta tai lastensa asemasta.

12 kommenttia :

Leena Lumi kirjoitti...

Luojalle kiitos, että haaremilaitosta ei enää ole!

Kaunis tyttö kuvassa ja tuo ruokajuttu näyttää herkulliselta. Jotain suussa sulavaa voilehtitaikinaa...

Kirjailijatar kirjoitti...

Minäkin olen kiitollinen siitä, että haaremin aika on ohi. Tuskinpa monikaan nainen halusi haaremissa olla.

Mekin joimme tuolla kupposet kahvia ja söimme baklavaa. Täydellinen yhdistelmä.

Yaelian kirjoitti...

Ihmiskuvasi ovat aina niin upeita.Otatko kuvat kaukaa tai pyydätkö luvan?
Kiehtova paikka ja historia.Mitä noihin reliikkeihin tulee,niin hieman skeptinen olen,mutta Topkapi olisi kyllä sellainen paikka,jonka haluaisin nähdä!

Mine kirjoitti...

Leena: Ainakaan Turkissa. Miten lie muualla maailmassa?

Leivos on nimeltään Baklava. Varmasti maailman makein ja rasvaisin leivos ikinä. Hyvää, puolikkaan edestä. Sen jälkeen iskee öklötys.

Kirjailijatar: Ei luulisi, että haluaa. Tosin luulin, että kukaan nainen ei haluaisi huoratakaan. Sittemmin olen kuullut ihan muuta. Maailma kantaa päällänsä kaikenlaista kummallista!?!

Lempi baklavani on suklainen tai vihreä pistaasinen.

Yaelian: Sekä, että. Kysyn lupaa tai joskus olen kysymättä. Kunnioitan kyllä, jos joku selkeästi näyttää, että ei halua olla kuvassa. Julkisilla paikoilla on ymmärtääkseni luvallista kuvata, joten en kanna huonoa omaatuntoa, vaikka nappaankin kuvia ilman kysymisiä. Tämän kaunokaisen kuvasi kyllä mies pitkällä putkella monen pöytärivin päästä. Taisi nimenomaan testata putkea. Mutta kun oli niin kaunis testikappale, laitoin sen tähän:).

Reliikit on kyllä niin käsittämättömät, että en jaksa uskoa. Toisaalta Konstantinopoli oli vuosia kristikunnan keskus. Jos tuollaisia reliikkejä jossakin säilytettiin, niin miksei sitten täällä?

Anonyymi kirjoitti...

Uskon, että naisten asema on parantunut vähän siellä sun täällä, mutta tuskin vielä on kovin isoa aihetta juhlaan ?! Suomessakin tasa-arvo on välillä aika näennäistä, vaikka ei kai täällä haaremeita ole edes ollut...Esim. miesten palkoissa euro on euro, mutta vastaavasti naisten vain 81 senttiä.

En tiedä, olenko koskaan kirjoittanut, että olen työn ohessa opiskellut seksuaalineuvojaksi ja -terapeutiksi. Hoidan jonkin verran oman työn ohessa mm. insentin tai muun seksuaalisen kaltoinkohtelun uhreja. Tiedän, että valtaosalla prostituoiduista on traumatausta (insestiä, seksuaalista hyväksikäyttöä tai -väkivaltaa, laiminlyöntiä tai muuta kaltoinkohtelua). En usko, että kukaan terveeksi kasvanut nainen myy itseään vapaaehtoisesti rahasta ! Aina siihen on joku SYY ! Se on sekä järkyttävää että surullista; maailma on välillä aika sairas -- Suomikin ! t:Tiina

Aili-mummo kirjoitti...

Olen aina ajatellut, että syy turkkilaisen musiikin surulliseen sävyyn on nuo haaremit, joissa naisia pidettiin vankina, ja käytettiin heitä hyväksi. Vielä kamalampaa, että naiset olivat ulkomaalaisia, kuka toivoisi itselleen moista kohtaloa?
Minusta seksiorjuus on kauheinta orjuutta, samoin seksin ostaminen ja myyminen---.Ja lapsia on käytetty myös näihin tarkoituksiin!!

Mine kirjoitti...

Tiina: Minäkin uskon, että useimmiten taustalla on joku syy. Joko trauma tai kurjuus. Täällä on kamala määrä entisen Neuvostoliiton maista saapuneita tyttöjä. Osa korkeasti koulutettuja. Päättivät silti, että mieluummin makaavat rahasta, kun elävät siellä kurjuudessa.

Sen lisäksi tässä yliseksuaalisessa maailmassamme rehottaa porno-teollisuus, johon riittää "näyttelijöitä". Luulen, että kaikilla ei ole takana pakkoa, traumaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä, vaan myös huonoja arvoja, moraalittomuutta ja huonoja esikuvia ja malleja. Ihminen kasvaa sillä millä häntä ruokitaan. Valitettavasti. Mikä siinä on syy ja mikä seuraus, sitä en tietenkään pysty sanomaan.

Haaremistakin saattoi siis tulla "normaali elämänpiiri", jossa elettiin sen maailman normien ja käytänteiden mukaan.

Aili: Minustakin se on käsittämätöntä ja surullista. Ei voi sanoa, että tänä aikana tapahtuu jotakin mitä ei ikinä ennen ole tapahtunut. Maailmassa on aina ollut pahaa. Haaremissa seksiorjuus oli laillista puuhaa. Tietyissä osissa maailmaa nykypäivänäkin lapsia naitetaan vanhoille ukoille yhteiskunnan hyväksyessä asian. Pedofiiliakin voi siis olla "normaalia ja hyväksyttävää". Kautta aikojen on seksiä ostettu ja myyty. Nykyään sitä vain tuppaa tulemaan joka tuutista ja saa äitinä nähdä vaivaa, että lapset saa säästettyä edes hieman vanhemmaksi ennenkuin kaikki on silmien edessä. Miten se vaikuttaa tulevaan sukupolveen, se jää nähtäväksi.

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta ! Laitoin juuri Iltatähden kouluun ja otin saavillisen särkylääkkeitä. Piipahdin tänne hetkeksi ennen kuin taju taas lähtee...

Pahoittelen, kun aina "meuhkaan" täällä blogissasi ! Sinä olet vaan niin "ajan hermoilla" kuvissa ja tekstissä, että suorastaan haastat keskustelemaan. Uskon, että meillä olisi paljon puhumista, jos joskus törmättäisiin...Tervetuloa käymään, jos piipahdatte Keski-Suomessa !

Olet kyllä niin oikeassa, kun viittasit omiin lapsiin. Minulle oli käydä "hullusti", kun opiskelin HKI:ssä seksuaaliterapeutiksi. Lähes kaikesta tuli hetkeksi vaarallista ja pelottavaa, enkä meinannut uskaltaa laskea tyttöjä mihinkään. Yökyläilytkin loppuivat hetkeksi. Tieto lisäsi tuskaa ! Mutta nyt olen vuosien saatossa rauhoittunut, mutta asia nostaa minussa aina melkoiset liekit ! Siis KAIKKI, mikä koskee lasten tai naisten huonosti- tai kaltoinkohtelua. t:Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Kiitos kutsusta:). Ja kiitos vaan meuhkaamisesta. Se on bloggaajalle aina ilo, kun joku viitsii nähdä kommentoimisen vaivan. Jos syntyy keskustelua, niin aina parempi.

Täällä nämä asiat on eri tavalla esillä ja lapsia pystyy onneksi suojaamaan paljon helpommin kuin siellä.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä jokunen viikko sitten, kun tulin töistä kotiin, linja-autonkuljettaja pyysi minua jäämään etupenkkiin istumaan; halusi jutella ja purkaa mieltään. Ei ollut ystävä tai edes kaveri, mutta työmatkoilta tutuksi tullut. Kertoi 10-vuotiaasta tyttärestään. Oli paljastunut vanhempia hämmentänyt ja järkyttänyt "sotku", johon liittyi toinen pieni tyttö ja netin "ihmeellinen - porno - maailma". Kyllä siinä oli isä avuton asioiden ääressä... No, sai ainakin puhuttua jollekin asiasta ja ehkä pari ohjettakin. t:Tiina

Saga kirjoitti...

Mielenkiintoista keskustelua täällä. Yksi lause jäi soimaan korviini "Ihminen kasvaa sillä millä ruokitaan". Juuri niin.

Tuo kahdeksas kuva on niin kaunis, herkkäkin. Baklava ja lokum -kuvat sen sijaan herätti makeannälkäni :)

Mine kirjoitti...

Saga: Baklava on minulle liian makea herkku. Syön sitä sillon tällöin puolikkaan. Minä olisin sellainen pullahiiri, jos en pitäisi itseäni aisoissa.