"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 26. helmikuuta 2013

399. tarina (Tarvitaan porkkanaa)

Tänä tihkuisen harmaana aamuna ajattelin, että nyt tarvitaan motivointi porkkanaa. Seuraavaksi muistin, että niitähän onkin tarjolla. Kuten myös motivointi tomaatteja, kurkkuja, kaaleja, perunoita, appelsiineja jne. jne. Siis vaatteet niskaan ja tämän päivän lenkille kohti viikkobasaariamme.








Turkkilainen aamu alkaa suomalaista aamua myöhemmin. Täällä ei ole tavallista lähteä töihin seitsemäksi tai kahdeksaksi. Toimistot ja kaupat aukeavat vasta klo. 9-10. Basaarikin oli yhdeksän aikoihin vasta valmistautumassa uuteen päivään. Rekat toivat tavaraa, kasattiin pöytiä ja hedelmät, vihannekset ja juurekset olivat järjestäytymässä siisteihin pinoihin myyntipöydällä.

Kamera kaulassa kulkeva bloggaaja toi selvästikin mieluisaa vaihtelua basaarimyyjien harmaaseen aamuun. "Kuvaa minua. Tule tännekin ja ota meistäkin kuva," kuului joka puolelta ja minä kuvasin poseeraavia ukkoja siellä ja täällä. 









Basaarilta kannattaisi ostaa perheelle vihannekset ja hedelmät, mutta jätin tällä kertaa ostokset väliin ja tyydyin vain katselemaan ja kuvaamaan. Painavan repun kantaminen on pitkillä matkoilla osoittautunut huonoksi ideaksi. Kannan näillä lenkeillä pelkkää kameraa ilman kameralaukkua, jotta pääsen mahdollisimman kevyesti kulkemaan ja säästyn niska-hartia kivuilta.




Basaarin jälkeen kävelin läpi aamutoimia tekevän kaupunginosani. Oli naiset puistelemassa peittoja tai hakemassa puita. Sedät lämpimät leivät ja päivän lehdet kädessään matkalla kotiin aamupalalle. Bussipysäkillä työmatkaansa aloittavat ihmiset. Rakennustyömaalla työskentelevät miehet käynnistelemässä koneitaan. Ja yksi verkkareihin ja punaiseen takkiin pukeutunut hassu nainen. Kuvaamassa milloin mitäkin. "Mitä se oikein kuvaa?"







Tänään säästyin suurilta ylämäiltä sillä seurailin isoa päätietä. Puoli tuntia toiseen suuntaan. Kierros basaarissa ja sivutietä pitkin puoli tuntia takaisinpäin. Yhteensä aikaa kuluu 1h 15 minuuttia.







Lenkille on taas lähdetty muuallakin. Katsokaapa millaisissa maisemissa on lenkkeillyt Amalia, Vihreatniityt, Anu ja Karoliina


Minun täytyy nyt ottaa sedästä mallia ja lähteä ruokakauppaan! Reipasta päivää kaikille!

14 kommenttia :

Amalia kirjoitti...

Täytyy kyllä sanoa, että vanhan silmä lepää noissa;)

mehtäemäntä kirjoitti...

voi nami nami mitä ihania vihanneksia..oikeen näläkä tuli :P

Karoliina kirjoitti...

Voi itku ja ikävä, tekee niin pahaa taas näitä kuvia katsella :) Etukäteisvaraukseen meni juuri meno-paluu Istanbuliin toukokuussa, jos saan vaan työasiat junailtua kohdilleen :)

sannabanana kirjoitti...

Ihailtavaa ahkeruutta ja itsekuria, Mine! Nämä postaukset ovat kauhean kivoja!

Hitsi, minäkin olen kyllä lenkkeillyt, mutta vasta viileämmällä ilmalla yömyöhään, joten en saa otettua kameralla todistusaineistoa. Meillä on vieläkin päivällä yli 40, joten laitan lenkkipostauksia tämän viikon lopulla, jolloin taas toivottavasti viilenee siedettäväksi.

Leena Lumi kirjoitti...

On se hyvä,että joku jaksaa olla liikkeellä aamuvarhain. Vain säilöntäaikaan minut saa ylös klo 7, sillä silloin pitää olla torilla ostamassa mustikoita, lakkoja ja kantarelleja viimeistään klo 9 ystävällisiltä ja ahkerilta thaimaalaisilta naisilta. Asumme todellisella mustikkasaarella, mutta maasto on vienyt toisen polveni (vain osin!), joten ei kiitos!, ei minulle enää tätä lajia.

Olemme pysyneet koko talven herkullisissa kotimaisissa tomaateissa!

Aion seurata sinua tähän lenkkiprojektiin, tai sehän on tavallaan osa elämääni aina ollutkin, mutta Olgan lähtö teki minulle paussin ja tänään menen ystävälle yökylään herkuttelemaan, huomenna ratsastamaan. Ehkä ensi viikolla saan aloitettua taas kerran 'uuden paremman elämän'.

Tämän kevään ensimmäiset parsat aion herkutella alpeilla. Ennen reissua on karistettava x-kiloa, joten pakkohan tässä on ryhdistäytyä...

anumorchy kirjoitti...

Komeita purjosipuleita pojilla myynnissa!

Aili-mummo kirjoitti...

Ei nuo urokset ihan kaikki ukkoja olleet, oli siellä komeita nuoria uroksia joukossa..:)))

Hienon lenkin teit tänäänkin, Mine; mukavaa viikon jatkoa sinulle.<33333

Mine kirjoitti...

Amalia: Purjoissa vai perunoissa:)?

Mehtänemäntä: Siellä on tuota silmänruokaa siisteissä riveissä.

Karoliina: Mutta eikö ole lohduttavaa, että kaupunki täällä aina kärsivällisesti odottaa. Tervetuloa sitten kahville!

Sannabanana: Olenkin kytännyt, että milloin lenkkisi alkavat. 40 astetta hidastaa kyllä hieman tahtia....

Leena: Meillä on pakko olla ylhäällä klo. 7, että saa lapset kouluun. Ja kun olen saanut, koitan päästä heti liikkeelle itsekin, että en keksi tekosyitä olla lähtemättä.

Että mukaan vaan, sinunkin lenkkipolkusi katsastan miellelläni!

Anu: Eikö ollutkin. Meinasin jo ostaa.

Aili: Nuoria ukkoja. Eikö vain? Yleensä turkkilaiset näyttävät vielä ikäistään vanhemmilta, joten nämä varmaan olivat ihan poikasia.

Yaelian kirjoitti...

Teillä tihkua ja meillä tänään hellettä;D Teillä taidetaan aloittaa päivä myöhemmin kuin täällä!

Allu kirjoitti...

Minäkin ihailin tuota purjomäärää, tykkään nimittäin kovasti purjosta ja meillä on sitä lähes aina kotona.

Mine kirjoitti...

Yaelian: Ja tihkua näyttää seuraavan jatkossakin. No, ei auta valittaa. Kyllä se hellekin sieltä tulee ja vie tullessaan voimattomaksi. Kävellään siis nyt läpi tihkujen siiheksi asti.

Allu: Minun tulee harvoin ostettua, vaikka tykkäisinkin. Täällä on kevätsipulia ja se on kätevää myös.

Maria kirjoitti...

Kiitos näistä lenkkikuvistasi! Onpa mukava seurata elämää sielläpäin. Täällä kun lenkkeillään aikalailla erilaisissa maisemissa, metsiä ja peltoja:)Pitäisikö tosiaan lähteä lenkille? Hiihtämässä olen käynyt pari kertaa sentään. Mutta kevään ja valon innostamana voisi ehkä...

Sude kirjoitti...

Turkkilainen päivärytmi sopisi kyllä monelle suomalaisellekin :) Eikä kukaan pahastuisi jos saisi vihanneksensa yhtä tuoreina kuin siellä. Olipas siellä muutama komea kauppias, johan noissa silmäkin lepää =D

Mine kirjoitti...

Maria: Lenkille lenkille vain. Juuri sinne pelloille ja aitovierille. Täältä käsin ne on ihania ja nostalgisia, hyviä paikkoja lenkkeillä.

Sude: Ainakin se sopii minulle. En ole missään määrin aamuihminen. Hyvä jos sait silmän ruokaa:).