"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 4. helmikuuta 2013

388. tarina (Lasten Istanbul - Panorama 1453)

Edirnekapın ja Topkapın muurien kupeesta löytyy tammikuussa 2009 ovensa avannut Panorama 1453 museo.  Se on nopea, mutta mielenkiintoinen käyntikohde, jossa ainakin meidän lapset viihtyivät erittäin hyvin. Museon pääosa on pyöreään kupuun maalattu kuva Istanbulin valloituksesta. Useat taiteiljat uurastivat kolme vuotta maalausten kanssa ja saivat mielestäni hienon lopputuloksen aikaan. Jo pelkästään kuvaa viihtyy katselemassa, mutta jännitystä lisää tietenkin ympäriltä kuuluvat sodan äänet. Historian lukeneet huomaavat unkarilaisen tykin tekijä Urbanin tykit, valloittajan ratsunsa selässä ja orkesterin soittamassa taustalla. Muurilla silmät sattuvat öljyn tiputtajiin ja tikkaiden kaatajiin. Waltarin Johannes Angelos saa kuvituksensa. Jos kaipaa myös kuulla selityksen, museosta saa nauhoitetun opastuksen mukaansa.












Kierroksen jälkeen voi tarkastella museokuvun pienoismallia. Käytävien seinillä on myös paljon erilaista tietoa, mutta jostakin syystä ne ovat vain turkin kielellä. Ehkäpä nauhoituksen avulla ne olisi saatavissa myös muilla kielillä? Lapsia tosin kiinnosti kovasti tuo panoramanäky ja pienoismalli, mutta eivät jaksaneet ollenkaan tutkailla seinän tietopaketteja. 

Museon sijainti taas on lapsiystävällinen. Heti vieressä alkavat suuret viheralueet ja vanha Kostantinopolin muuri, joka on aina yhtä mielenkiintoinen. Kesäpäivänä saattaa lähialueen lapset löytää suihkulähteestä vilvoittelemasta.






Jos taas vierailet museossa talvisin, saat viheralueen lähes yksityiskäyttöösi. Kelpaa siellä kävellä. Lähellä on myös pieni ja vaatimaton leikkipuisto. Isompien lasten kanssa kannattaa lähteä tutkimaan muureja. Joistakin kohdista niille pääsee kipuamaan ja sieltä täältä löytyy mielenkiintoisia yllätyksiä. Niistä joskus toiste.




Yllä museorakennus.





Jos vallan innostuitte muureista, on tästä melko vaivatonta jatkaa matkaansa Yedikuleen, eli yhteen Turkin vanhimmista ulkoilmamuseoista. Se sijaitsee Theodosiuksen muurin marmaranmeren puoleisessa päässä. Linnoituksessa riittää jännittävää kiivettävää, sillä huimat portaat ja tasanteet aukeavat ilman kaiteita.  Jos suoraaan sanon, niin pienten kanssa se oli varsin hermoja repivää....

8 kommenttia :

Pepi kirjoitti...

Tuosta panoramamuseosta on ollut jotain juttua joskus..olisko ollut GEO-lehdessä (jonka turkkilainen painos on muuten ihan huippu!) tai jossain vastaavassa, muistan nimittäin lukeneeni.

Samoin siihen linnakkeeseen olen törmännyt, ihmettelin mielessäni että mikäs se tuo on :)
Kiva kun Istanbul avautuu :D

Aili-mummo kirjoitti...

Mine, kiitos hienoista kuvista!<3333

Ihan kaikkea en ymmärtänyt(kään), mutta ei haittaa!;)

Yaelian kirjoitti...

Hieno museo;kävin katsomassa sivustoa mutta se onkin vain turkiksi.Tuo pienoismallikupu on hieno!

Mine kirjoitti...

Pepi: Eipäs ole tuttu tuo lehti. Mutta museossa olen käynyt nyt kolmesti, joten se on tullut tutuksi:).

Aili: Mitähän et ymmärtänyt? Kirjoitinko jotenkin epäselvästi?

Yaelian: Siellä on varmaan jossakin kohtaa valikko, josta voi valita kieleksi englannin.

Anonyymi kirjoitti...

Teidän lapsia on nyt sivistetty oikein urakalla ja sivussa vähän meitäkin...Tuo edellinen museo oli (on) hurmaava; historiaa käsin kosketeltavana ! Mainiota ! Minä pidän museoista, joissa jotenkin kuvataan ja kerrotaan ihmisistä. Ja rakastan vanhoja vaatteita kuvaamassa niin mennyttä kuin lähihistoriaa; viehätyn jo kaikesta, mikä liittyy 1950-lukuun (kengät, laukut, mekot ja musiikkikin...). t: Tiina

Ps.Soitin tänään lähiesimiehelle. En tiedä, oliko siitä mitään apua mihinkään ?? No, tietää ainakin tilanteestani jotakin, vaikka ei se tätä arkea taida muuttaa...

Mine kirjoitti...

Tiina: Toivottavasti on apua! Ainakin kannatti yrittää. Ja lapsia on sivistetty urakalla museoissa ja kaikenmaailman raunioissa. Aika näyttää mitä siitä on jäänyt heille elämän eväiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Aamuisen kommenttini jälkeen paljastui TAAS yksi vähintäänkin törkeä työasia, mikä nostatti veranpaineeni tähtitieteellisiin lukemiin...

Sängyn vieressä lattialla (minulla ei ole yöpöytää) on vino pino kirjoja; päälimmäisenä Marja-Liisa Mankan TYÖRAUHAN JULISTUS (Kirjapaja 2007). Eilen illalla luin pätkän työpaikkakiusaamisesta. Tänään täyttyi lähes kaikki Mankan esimerkit sekä avoimesta ja piilevästä kiusaamisesta alkaen tiedonkulun vaikeuttamisesta puhumattomuuteen...

Minä en pidä sanasta kiusaaminen; enkä halua leimaantua kiusatuksi ! Käytän mielummin sanaa HUONO KÄYTÖS ja EPÄASIALLINEN KOHTELU tai jopa AMMATTITAIDOTTOMUUS; jälkimmäinen kuvaa usein esimiestyötä.

Ja taas istun täällä puhaltelemassa sekä puhkumassa harmiani + ikävää oloa... Kumpa osaisin tehdä oikeita valintoja ! Olen tehnyt kaksi asiaa, joista voi hyvällä tuurilla olla apua, mutta toinen selviää aikaisintaan maaliskuun lopussa ja toinen vastaavasti huhtikuussa. Nyt tuntuu, että molempiin on todella pitkä aika...Asioiden todennäköinen toteutuminen EI ole suuri, mutta jo ajattelu helpottaa. Ehkä löydän uuden työn ? Ehkä saan lisää opiskelumahdollisuuksia ? Ehkä ? Peukkuja saa pitää ! t: Tiina

Anonyymi kirjoitti...

...verenpaineeni...