"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 23. helmikuuta 2013

397. tarina (Viikon viimeinen)

Viides ja viikon viimeinen lenkki ei nyt mennyt ihan kaiken taiteen sääntöjen mukainen. Jalassa oli lenkkareiden sijasta kumpparit. Kävelyn välissä käytettiin bussia, laivaa, ratikkaa, metroa ja minibussia. Kävelyäkin kyllä tuli harrastettua monta tuntia ja matkan varrelle riitti myös puuskutus nousuja. Sovitaanhan siis, että tämäkin lasketaan?

Aamulla yhdeksän jälkeen me laitoimme oven kiinni perässämme. Istanbulissa satoi. Ensimmäinen etappi oli bussipysäkki, josta siirryimme bussilla Kadıköyhin. Siellä käveltiin ristiin rastiin pitkin katuja reilun tunnin ajan. Poikettiin kurkkaamaan jumalanpalvelusta avonaisen kirkon ovesta ja ostettiin mm. kuivattuja mansikoita ja mangoja. Mereneläviäkin mietittiin, mutta vain lahjaksi eräälle pienelle synttärisankarille, joka on niistä loputtoman kiinnostunut. Olisiko synttärisankarin äiti mahtanut innostua paketista löytyneestä elävästä ravusta tai kuolleesta mustekalasta?
















Laivalla siirryttiin toiselle puolen salmea. Eminönün satamasta käveltiin kultaisen sarven yli pitkin Galatan siltaa. Ensin sillan alapuolella sadetta pidellen ja kalaravintoloiden sisäänheittäjiä väistellen. Sillan puolivälistä rappuja ylös ja kalastajia katsomaan. 





Tässä vaiheessa olisin normaalisti hypännyt metroon ja hurauttanut mäen ylös, mutta nyt lenkkeiltiin. Ensin ylös mäkeä, sitten näistä rappusista ja loppukiri pitkin jyrkkää mäkeä Galatatornille  asti. 









Tässä vaiheessa meillä oli kiljuva nälkä. Liikenteessä oli oltu jo monta tuntia. Pyrähdys siis ylämäkeä pitkin, ohi musiikkikauppojen ja Istiklalilta poiketen Limonlu Bahçeen.  Siellä olikin sopivasti lounasaika ja näin saimme ruokamme hieman edullisemmin. Kanaa ja salaattia laihdutuskuurilaiselle. Vieraat söivät ilman estoja pääruoan jälkeen vielä jälkiruoatkin. Kahvin jälkeen matka jatkui Istiklalia pitkin Taksimaukiolle. Sieltä metro-ratikka yhdistelmällä Eminönüün ja laivalla ja minibussilla kotitielle kauppaan.




Liikkeellä oli oltu yhdeksän tuntia ja niistä suurin osa jalkojen päällä. Kiitos kärsivällisille vieraillemme lenkkiseurasta! Ensimmäinen viikko on suoritettu! Hyvä me!

14 kommenttia :

Kikka kirjoitti...

Onnittelen hienosta lenkkiviikosta!
Itselläni tuo M. mistä mainitsin ollut seuralaisena koko viikon, tänä aamunakin. Yleensä en halua siitä näissä blogeissa mainita mitään, (kun nyt yritin tarttua tähän lenkkeilyyn, niin mainitsin), niin ei siitä sitten mitään tullut sen takia.
Dieetti on kyllä lähtenyt käyntiin...jotain hyvääkin :)

Petra kirjoitti...

Hienoa! Meillakin on tehty kavelylenkkeja mutta kuvasaldoa yritan saada kasaan, eilen satoi vetta mutta ei auttanut, ulos mentiin.

Pepi kirjoitti...

Eipä mene enää kauan kun on meilläkin kunnon lenkkiviikko tiedossa noissa maisemissa :)
Mukavaa esimakua!!
Tämä aamu on mennyt täällä päässä tyystin hyötyliikunnan parissa, Lillaan on haettu ja kannettu tavaraa odottamaan ensi viikko, nyt kotihommeleita ja huomenna taas maailman parhaaseen seuraan - rinsessalandiaan!

Mukavaa viikonloppua Mine!
(kirjan ilmestyminen menee muuten ajallisesti kiikunkaakun, jollei ehdi matkaan mukaan, niin silloin ainakin sinulla on kesällä HYVÄ syy visiitille Villoille :D )

Matkatar kirjoitti...

Ihana kuvasaalis jälleen! Meikäläinen tulee viikon päästä mukaan, ei talviliukkaulla lenkkeily ole innostanut (seliseli)

Tiina kirjoitti...

Kiva on kuljeskella kanssasi Istanbulissa - varmaankin vielä mukavampaa livenä :)
Yllätin itseni tänä aamuna ja kävin lenkillä ennen pääkaupungin suuntaan lähtöä :)
Hyvä me!

pikkujutut kirjoitti...

High five! Hyvin tehty.Hyvä sinä. Ei ne vaatteet vaan se suoritus.Tuosta on hyvä jatkaa ensikin viikolla. Täälläkin on lenkkeilty mutta että osaa olla liukasta paikoitellen.

Aili-mummo kirjoitti...

Nämä taitavat olla hienostokaupunkia niihin edellisiin verraten..:)))

On sinulla kova kunto, Mine, ihan minua hengästyttää..;))

Oikein hyvää viikonloppua ja tulevaa viikkoa sinulle, Mine.<33333

Yaelian kirjoitti...

Ihana kierros taas;katseeni pysähtyi tuohon toriin,mereneläviin ja värikkäisiin lautasiin.Tänään oli täällä hieman viileämpää ja tein Bambin kanssa tunnin lenkin.

Mine kirjoitti...

Kikka: Se on kurja vaiva, minä tiedän. Toivottavasti ensi viikkona jättää sinut rauhaan ja pääset aloittamaan.

Petra: Vetistä ja harmaata se on täälläkin. Toivottavasti ensi viikolla kirkastuu...

Pepi: Niinpä. Täällä saa ainakin kävellä mäkiä, ylös ja alas. Toivottavasti kirja kerkeää, mutta jos ei, käyn sitten kesällä hakemassa.

Matkatar: Hienoa, tervetuloa matkaan. Kiva nähdä sitten sinun lenkkipolkujasi.

Tiina: Hyvä tosiaankin. Minä olen tänään pitänyt taukoa. Maanantaina sitten jatkan taas.

Pikkujutut: Onko paluusta tietoa? Liukkaalla kannattaa ottaa käyttöön sukset tai luistimet. Tai potkukelkka...

Aili: Nämä ovat turistialueita. Euroopan puoli on kovin ahtaasti rakennettua. Kiva siellä on käydä, mutta en haluaisi sinne asumaan.

Yaelian: Tänään kävimmekin syömässä mereneläviä. Minä pysyttelin kalassa, mutta vieraat uskaltautuivat maistelemaan mustekaloja, rapuja ja simpukoita.

Hippu kirjoitti...

Mitenkäs tuolla pääsee edes eteenpäin, kun on niin paljon mielenkiintoista nähtävää? :-D

Mine kirjoitti...

Hippu: Onneksi oli kaikkea ei niin mielenkiintoista eri kohteiden välillä:).

Kirjailijatar kirjoitti...

Oli sellainen viikkoa, etten ole yhtään ehtinyt blogimaailmaan. Onko sulla siis joku aamulenkkiprojekti? Minä saan onneksi joka aamu pienen lenkin, kun kävelen töihin, tosin se on ihan pikkuinen,mutta parempi kuin ei mitään.

Kuljin taas ihan sun mukana noilla kaduilla. Haistoin Bosporinsalmen ja kalat.

Anonyymi kirjoitti...

Samoissa maisemissa; samana päivänä, meillä kuitenkin vain viikko nauttia Istabulin ihmeitä. Kiitokset aivan ihanasta blogista!

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: On menossa aamulenkit. En olisi uskonut, mutta olen innoissani. Kaupunki aukaisee minulle ihan uusia ovia ja minä haluan kulkea niistä jokaisesta.

Anonyymi: Kuljettiinkohan vastakkain:)? Joskus minäkin ajattelen, että kuinka onnekas olenkaan, kun saan asua täällä. Kulkea uudestaan ja uudestaan näitä katuja.