"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

168. tarina (Istanbul- kattojen yllä 2.)

Matkalla Istiklalilta alas kultaiselle sarvelle, löytyy Galatan torni. Torni rakennettiin genovalaisten toimesta vuonna 1348 ja se on siitä asti noussut Peran alueen ylle maamerkkinä. Ei tosin alkuperäisessä asussaan, sillä muutaman kerran tornia on jouduttu rakentamaan uudestaan. Tornin sisällä on kovin vähän nähtävää. Yläkerrassa voi juoda ja syödä, mutta oleellisin asia on tornin ympäri kiertävä näköalaparveke. 







Tornia kiertäessä saa ihailla kattoja jokaisesta suunnasta. Mielenkiintoisinta oli tutkailla kattojen päällä näkyviä kattoterasseja ja yrittää hahmottaa miten löytäisi tiensä kattoravintoloihin. Kattokassista ei kuitenkaan näkynyt. Ehkä hän ei ole vieläkään muuttanut Istanbulin Peraan.

Ruoalle kannattaa mennä jonnekin muualle. Tai ainakin me olemme menneet. Illan hämärryttyä voi kävellä alas Galatan sillalle ihailemaan Istanbulin valoja. Hypätä lopuksi lauttaan ja matkustaa kotiin Aasiaan.








Istanbulin illan teille kuvasi mieheni. Olkaapa hyvät. 

9 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

Upeat kuvat Istanbilista;DD

Onko tuo suuri kirkko Hagia Sofia minaretteineen? Sillä onkin pitkä ja vaikuttava historia;)

Oikein hyvää viikonloppua perheellenne, Mine.<3

mimon mami kirjoitti...

Ihania kuvia houkutuksena tutustumaan Istanbuliin paikan päälle. Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos miehellisi hienoista iltakuvista ! Korkeasta tornista otetut kuvat ovat myös hienoja ! Itse pelkään korkeita paikkoja ja voin lähes pahoin, jos iskee paniikki päälle. Kerran formulakisa-matkalla Saksassa (ystävien HÄÄmatka) kävimme Berliinissä jossakin hyvin, hyvin korkealla kirkon katolla/tornissa ja minä en pystynyt tulemaan rappuja (satoja, satoja askelmia) alas yksin. Tuore aviomies (ei omani) tseppasi ja rauhoitteli minua joka rapulla, joten alas päästiin, mutta se EI ollut enää kivaa...(kyllä nolotti). t:Tiina

Yaelian kirjoitti...

Kaunis kaunis Istanbul ja kuvat siitä,Ja korkealta näkee hienosti kaupungin ja saa hyviä kuvia:)

Mine kirjoitti...

Aili: Hagia Sofia näkyy tuossa ensimmäisen kuvasarjan viimeisessä kuvassa. Se on nuo ensimmäiset minareetit vasemmalta katsoen. Alakuvan iltakuvissa ensin on Uusi moskeija Eminönun rannassa, lopuissa kuvissa Rustempasan moskeija ja Sulemaniyen moskeija sen takana.

Mimon mami: Tervetuloa vain. Kyllä täällä ihailemista riittää.

Tiina: Välitetään kiitokset, kunhan palaa reissuiltaan. Ymmärrän kyllä tuskasi. Odotahan seuraava korkea paikka. Siellä meinasi tulla paniikki. Eniten kärsin kuitenkin korkeista paikoista lasten kanssa. Olen ihan varma siitä, että ne putoavat. Putoamiskuolema on kamalinta mitä voin kuvitella. Huh.

Yaelian: Siksi juuri sinne korkealle pitää päästä, hirvityksestä huolimatta. Pidän ilmasta ja tilasta ympärilläni. Ylhäällä siitä saa nauttia:).

Maria kirjoitti...

Voi miten pieni onkaan (blogi)maailma! Olen ollut lukijasi jo pidemmän aikaa mutten koskaan saanut katsottua vanhempia postauksia, enkä pysähtynyt katsomaan henkilökuvia tarkkaan. Nyt kun päätin selata vanhoja tekstejäsi, silmät seisahtuivat päähäni. Miten en arvannut, että kyseessä olittekin "te"! :)

Ei teitä suomalaisia, neljän lapsen bloggaavia äitejä nyt Istanbulissa niiiin paljon kuitenkaan voi asua! Palaset loksahtivat kohdilleen, kun muistin teidän olevan ammattikuvaajia miehesi kanssa ja ne kuvat teidän seinillä-voi taivas, ihan mielettömiä! :)

Elämä yllättää. Miten siellä jaksellaan? Lapset ainakin ovat venähtäneet pituutta ja tulleet ihan liian kypsemmän näköisiksi. Voi kun pysyisivät lapsina aina.

Täällä päässä kirjoittaa siis Maria, au-pair sieltä toisesta suomalaisesta perheestä vuodelta öö.. 2009? =) Terveisiä koko konkkaronkalle!

Mine kirjoitti...

Maria: Tunnistin sinut kyllä ja yritin selitellä silloin kun ensimmäisen kerran jätit viestiä. Et kai käynyt katsomassa vastaustani sillä kertaa:). Täällä sitä ollaan ja lapset kasvaa. Nykyään ovat kaikki koulussa ja sitä myöten oma elämä on hieman vaihtanut kuvioita toisenlaiseksi.

Ammattikuvaajia. No se nyt oli kauniisti sanottu, etenkin minusta:). Mutta opettelen innolla ja kuvaan urakalla. Ja tarinoistakin huomaa, että olemme kehittyneet. Vanhoissa reissuissa on huonommat kuvat. Mutta muistoarvoa tarinoiden arvosta sitäkin enemmän.

Kaikkea hyvää sinulle:D.

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi että. Sanoin tuossa juuri miehelle, että tänne sinun blogiisi on samaan aikaan niin ihana ja haikea tulla vieraisille. Ymmärrät varmaan :)

Täällä on satanut koko päivän vettä, mikä on mahtavaa. Ehkä kevät tekee tuloaan.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Kaipuukin on kiva tunne. Sehän kertoo vain siitä, että jostakin on tullut itselle arvokas ja tärkeä. On joku, jota mielellään tapaisi uudestaan. Kunhan kaipuu ei saa ylivaltaa ja kohdistu johonkin saavuttamattomaan.

Istanbulhan on täällä ja odottaa, senkun tulee, kun haikun mitta on täysi:).