"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

499. tarina (Keltaiset, punainen, sininen)

Nyt on astuttu pihoihin ja kynnysten yli. Testattu rappusia ja patioita. Koekävelty pihapolkuja. Kuunneltu askelten narinat rappusissa. Kurkattu pihasaunoihin ja halkoliitereihin. Opiskeltu mitä tarkoittaa kiinnitykset. Mietitty, että tulisko tästä meidän koti, jos...


Ensin oli keltainen. Näin siinä mahdollisuuksia. Valo lankesi kauniisti ja talossa oli kivoja yksityiskohtia. Tykkäsin sen katosta, pihaliiteristä ja tilan tunnusta. Mietin, että tuskastuisinko alakerran huonejärjestykseen ja olisiko keittiö ihan liian pieni? Kuinka paljon maksaa kylpyhuoneremontti ja onko se plussaa vai miinusta, että talossa on oma kaivo?

Toinen keltainen oli ulkoapäin silkkaa unelmaa. Siellä se uinui puutalokaupungin sydämessä ja herätti toiveet vaikka mistä. Sisällä oli sympaattinen pieni pesä, joka ei missään nimessä tulisi riittämään näin isolle perheelle. Täytyi siis heittää toiveet tuulten vietäviksi ja jatkaa matkaa.


Sitten oli punainen. Ihailin sen pihaa. Ylläni kaartuvia omena- ja kirsikkapuita. Hyvin huollettua punaista taloa, joka oli kaunis katsoa. Näin meidät istumassa terassilla, kuoputtamassa perunamaata ja kävelemässä pihasaunaan. Iloitsin uuneista, joita löytyi jokaisesta huoneesta. Pidin huonejärjestyksestä. Mutta epäilimme remontin suuruutta ja huoneiden hämäryyttä. Ja se tehdas...



Sininen ei saanut huokailemaan ulkoapäin. Pihassa ei ollut hurraamista ja aita on pystyssä vain ihmeen voimalla. Moni kääntyy pois kellarin nähdessään. Pyynti on ihan liikaa. Mutta se sijainti, valoisuus, avaruus ja mahdollisuus nähdä se kotina. Täytin siis lottoa kaksi ruutua ja jään odottamaan ihmettä. Sitä odotellessa onkin hyvä ajaa Tampereelle katsomaan pieniä villoja ja rippileiriläistämme. Oikein hyvää viikonloppua siis kaikille!

20 kommenttia :

Rva Pioni kirjoitti...

Tervetuloa Tampereelle!

Lady of The Mess kirjoitti...

Toivottavasti löytyy se oikea - ihmeitä tapahtuu;)

mummeli kirjoitti...

Toivottavasti löydätte paikan, joka jo portilla huutaa, tämä se on, joka heti kutsuu kuin kotiin ainakin. Jossa kaikki kohtaa teidät ystävänä syleilyynsä. silloin sen tietää, tässä se on.
Oikein hyvää etsintää!

Anonyymi kirjoitti...

Hei!!

Kyllä, kun oikea osuu kohdalle, sen aistii heti sisälle astuessa....
Luotan ja uskon, että paras koti kyllä teille löytyy.
Tervetuloa Tampereelle:))
- Ulla

Allu kirjoitti...

Lykkyä tyky seuraavilla katsastuksilla!

Satu kirjoitti...

Minäkin lottoan sen toivossa, että sieltä jotain tulisi. Ensimmäiseksi ostaisin talon meren rannalla. Viime viikolla tuli 23 euroa, joten vielä täytyisi saada vähän lisää kassaan. :-)

A kirjoitti...

Minulle tuli sellainen tunne lukiessani, että olit viehättynyt tuon viimeisen talon sijaintiin:)

Onnea ja menestystä, toivottavasti löydätte etsimänne!

Ihanaistya viikonloppua, Mine, sinulle ja perheellesi!

Anonyymi kirjoitti...

Ailin ajatukseen on nyt helppo yhtyä; minustakin tuntuu, että viimeinen talo jo kutsuu teitä tai ainakin kuiskii kutsuvasti... t: Tiina

Pepi kirjoitti...

Kiitos oikein, oikein mukavasta vierailusta villoilla :)
Ja iso kiitos ihanasta tuliaiskassista...arvaapa herkuttelenko illalla kynttilän valossa !!

Sininen talo taitaa kuiskutella, mä luulen....pitäiskö mun kanssa lotota...leikkiä sitten -jos lykästäis- hölläkätistä pankkiiria jolle kelpais takuuksi vaikka mätiä munia ja hauskoja suunnitelmia :D

Seuraavaan kertaan!!

Jael kirjoitti...

Toivottavasti löytyy sopiva paikka Suomen-kodiksi:)

pikkupikkuriikki kirjoitti...

Onnea uuden kodin etsintään =)
Kiva että muutatte Suomeen!

Petra kirjoitti...

Onnea asunnon etsintaan, kuulostivat kylla toinen toistaan ihanammilta nuo mummonmökit!

Sateenkaari kirjoitti...

Toive se on taallakin, etta joskus voittaa lotossa. En kylla kovin usein lottoa, mutta valilla pista kupongin vetamaan.
İhanaahan se on kierrella katselemassa koteja. Jospa jossain vaiheessa sitten se omakakin ja omanlaisensa löytyy.

Kirjailijatar kirjoitti...

Te siis tosiaan katselette jo taloja sillä silmällä. Onpa ihmeellistä. Minusta sinä ja Istanbul kuulutte niin kiinteästi yhteen :)

Me päätimme ostaa edellisen talon ihan vaan sillä perusteella, että pihassa kukki hevoskastanja.

Kuukki kirjoitti...

Oikea varmasti löytyy! Olen tähänastisen elämäni aikana ostanut kaksi asuntoa ja molemmista olen heti tiennyt, että tämä se on ;-) Nyt on ajatuksissa kolmas...

Mine kirjoitti...

Rva Pioni: Kiitos. Tulimme ja ihastuimme. Kelit helli ja Tampere pisti parastaan....

Lady of The Mess: Sitä ihmettä tässä nyt toivotaan. Torstaina selviää, että onko sellaista nyt tarjolla:).

Mummeli: Luulen kuulevani kutsun, mutta ans kattoo nyt, että onko se todellista?

Ulla: Taas on palattu, jotta taas kohta lähdetään. Meneväistä. Mutta samalla toivotaan, että löytyy myös paikka, johon ujuttaa juurensa. Hän meille asunnon antaa...

Allu: Yksi katsastus on vielä, mutta luulen, että se ei ole se?

Satu: Ei tärpännyt lotossa. Oli vain yksi oikein:). Se taisi olla nyt minulle opetus. Ei kannata ripustaa toivoaan rahaaan ja lottovoittoihin, vaan pysyvämpiin asiohin ja turviin.

Aili: Sellaista minäkin tunsin. Mutta katsotaan mitä pankki tuntee:D.

Tiina: Niin se kuiskii, mutta en tiedä onko meistä vastaamaan sen kutsuun. Raha se on joka ratkaisee tämän(kin) asian, joten ei tarvitse sen enempää jossitella.

Pepi: Kiitos itsellenne, oli hauskaa. Kyllä teillä on siellä ihanat pesät! Täällä ei ollut lotossa mitään. Pyh, pitäkää miljoonanne....

Jael: Sitähän tässä toivotaan....

Pikkupikkuriikki: Eikös olekin kummallista, että tänne sitä palaisi omille juurilleen...

Petra: Niin, minun sydämeni on näihin vanhoihin kalleellaan. Jollekin muulle ne saattaa olla mörskiä:).

Sateenkaari: En taida enää lotota, tuli niin selkeä oppitunti tuosta yhdestä kerrasta:). Harvalle se on tainnut lottovoitto onneakaan tuoda? Pankit ne vain kiristävät lainojaan ja välillä meinaan iskea epäusko....

Kirjailijatar: No johan sitä nyt voi talon yhden kukkivan hevoskastanjan takia ostaa. Tuon talon pihassa ei kukkinut oikein mitään. Puutarhan vuoksi sitä ei siis kannata ostaa...

Kuukki: No, onnea sinullekin sitten asuntokauppoihin. Sitä on ilmassa, sillä tässäkin lähipiirissä emme ole ainoat...







Anonyymi kirjoitti...

Tilhintielle. t. Mehmed II

Mine kirjoitti...

Mehmed II: Sinäkö sen sanoisit:)? Ainakaan siihen hintaan ei tule onnistumaan. Katsotaan torstaina mitä pankki sanoo....

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, tuo keltainen tuntuu täsää vaiheessa hyvältä ja olen nähnyt jopa vanhoja hirsitaloja, jotka on säilytetty ulkopuolelta täysin vanhassa kuosissaan, mutta sisällä on ollut poreammeet sun muut.

Me ostimme tämän valkoisen kivitalomme niin, että mieheni sanoo: "Ostimme valkoiset syreenit ja pinkin ruusut valkoisella talolla!" Joskus joku erityinen asia ratkaisee, mutta olemme edelleenin täydellisen tyytyväisiä.

Lykkyä tykö!

Mine kirjoitti...

Leena: Jos joku näistä, niin se sininen. Keltaisen sijainti on huono ja vaatisi melkoista remppaa, että siihen voisi asettua. Sinisen vika on sen hinta. Katsotaan onko sille jotakin tehtävissä?

Onni on oma koti?