Chisinausta minulla ei ole montaakaan sanaa sanottavana. Kaupunkikiertely jäi vain muutamiin pakollisiin kierroksiin etsiessämme hotellia tai palatessamme reissulta takaisin majapaikkaan. Hotelli oli mukava pesä, jossa saimme hieman levähtää, istua aamupalalla tai lökötellä illalla ohjelman ääressä.
Varsinainen Moldovan juttu meille oli luostarit, joista ensimmäiseksi kävimme katsomassa Chisinaun liepeillä sijaitsevan Orheiul Vechin. Lonely Planet hehkutti luostaria Moldovan hienoimmaksi paikaksi sen sijainnin vuoksi. Hieno se olikin, mutta pieni ja vaatimaton odotuksiini nähden. Me kun olemme melkoisia luostari-haita ja elämässä on tullut nähtyä jos jonkunlaista luostaria käsittämättömissä paikoissa, ei tämä niiden rinnalla nyt mitenkään erityisesti noussut yli muiden, mutta ei myöskään tuntunut turhalta käynniltä.
Paikalle tullessa kiinnittää ensin huomion 1905- vuonna rakennettuun kirkkoon hiekkatien päässä. Tämän takaa lähtee polku vanhaan kallioon hakattuun luostariin. 1300-luvulla kaiverrettu luostari katsoo alas Raut-joelle ja pitää sisällään kirkkosalin ja muutaman perin askeettisen munkin kammion.
Luostarit sijaitsevat ylhäällä harjanteen päällä, jonka molemmilla puolilla joki virtaa ja pellot vihertää. On helppo kuvitella ortodoksimunkkeja viettämään hiljaista hartautta tuulen humistessa kuivalla hiekkatiellä ja pöllyttäessä kasveja teiden varsilla. Yksi mallikappalekin se luki kirjaansa luostarin hämärässä valossa, sytytti tuohuksensa rukoustaan pitäessään ja palasi taas kirjansa ääreen häiriintymättä turistin kamerasta ja haahuilusta kirkkosalissa.
Paluumatkalla loimme silmämme Moldovan toiseen turisti-naulaan eli Cricovan viinitilaan. Järjestetty kierros sen kellareihin oli suunnitelmissa, mutta toteutus jäi sitten kaikessa talon ostoissa varmistamatta. Sen sijaan hakeuduttiin syömään. Ei huono vaihtoehto sekään. Onneksi emme jää ihan tietämättömäksi viinitilastakaan, sillä Lilja on kertonut viinitila-kierroksesta täällä.
Luostari-oivallus: Ikonini tarvitsee ehdottomasti lampukan.
8 kommenttia :
Tuo ensimmäinen munkkikuva on kuin Rembrandtin maalaus. Hienoja kuvia kaikki (kas kummaa:), mutta munkki vei voiton kuvillaan :)
Hauskalla paikalla tuo luostari.
Onpa upealla paikalla luostari! Voi hyvin kuvitella, että tuolla rauhassa sielu lepää.
Onpa silmiähivelevän kaunis!
Pieni luostarikirkko on upea, kiitos Mine:)
Paljon olette nähneet ja kokeneet matkoillanne...
Oikein antoisaa viikon alkua, Mine.♥
Kauniita kuvia, upea tunnelma. Kiitos.
Kikka
Tiina: Minustakin tuo munkki oli päivän paras ja ainakin kuvauksellisin.
Satu: Toisella puolella oli kaunis kuvauksellinen kyläkin, mutta oltiin laiskoja eikä jaksettu nousta helteeseen kuvaamaan.
Pepi: Munkkiko?
Aili: Niin, kyllähän se näkee, joka lähtee liikkeeseen. Vaikka lähelläkin voi nähdä yhtä ja toista, kun muistaa katsoa eri vinkkeleistä.
Kikka: Kiitos itsellesi, kun kävit katsomassa.
Upea paikka taas:)
Jael: Munkit ja nunnat ne ovat minun mielestäni osanneet valita ne maailman kauneimmat paikat luostariensa pystyttämiseen.
Lähetä kommentti