532. tarina (En vahingossakaan kysynyt)

Joskus täytyy tehdä valintoja, joista koko perhe ei ole yhtä mieltä. En siis vahingossakaan kysynyt lapsilta, että "Haluatteko tehdä muutaman sadan kilometrin ylimääräisen kierroksen, jotta voisin nähdä Voronetin luostarin freskon" Ei, minä päätin mieheni kanssa illalla hotellihuoneessa, että sinne me menemme ja aamulla lähdimme vaihvihkaa matkaan. Reilu sata kilometriä on kuitenkin huomattavasti lyhempi matka, kun lähteä varta vasten freskoa Istanbulista katsomaan, mutta lapset ei siltikään ehkä olisi ymmärtäneet niin järkevää perustelua? 

Bucovinan maalatut luostarit ovat päässeet Unescon perintöluetteloon ja olen jo aikaisemmalla Romanian reissuamme halajanut ne nähdä. Silloin niiden sijainti maan koilliskulmassa oli näkemisen este, mutta nyt olimme jo valmiiksi siellä suunnalla. Kaikkea ei tosin ollut mahdollista nähdä, sillä kuten kuva kertoo, niitä olisi riittänyt. Valitsin siis luostareista kaksi ja nämä olivat Manastirea Humorului ja Manastirea Voronet. 

Maalattujen kirkkojen synnystä saamme kiittää Pohjois-Moldaviaa uhkaavia turkkilaisia. Romanian armeijat kerääntyivät luostarin muurien suojaan odottamaan taisteluita. Odotellessa oli aikaa maalata kirkkojen ulko- ja sisäpuolen seiniin tutut Raamatun kertomukset ja muut aiheeseen sopivat kuvitukset. Sade, lumi ja tuuli ovat pieksäneet kirkkojen seiniä ja monet kuvat ovat haalistuneet ja häipyneet jopa olemattomiin. Osa on kuitenkin edelleen nähtävillä ja osa jopa selkeästi säilynyt ajan hampaalta. 

Käydäänpä siis ensin katsomassa sitä Humoruluita.

Sisätilojen kuvat olivat tietenkin vertaansa vailla, mutta valokuvaaminen oli siellä harmiksemme kielletty. Joitakin salakuvia tuli napattua muiden vierailijoiden kansalaistottelemattomuuden innoittamana.

Humoruluin jälkeen oli aika hankkia piristeitä, jotta saatiin lapset tsempattua sinne toiseen luostariin, eli Voronetiin. Äidille iloinen kahvi ja lapsille lettuja.

Voronetin luostari valikoitui ehdottomaksi käyntikohteeksemme sen koko seinän kokoisen freskon vuoksi, joka Lonely Planetin mukaan oli "ehkä maailman hienoin". Sellaisen jälkeen on tietenkin odotus korkealla, mutta saimme odotuksille vastinetta. Luostari löytyi pienen kylän vierustalta noin 6 kilometrin päästä Humoruluista.

Ulkoapäin kirkot olivat lähes toistensa kopiot.

Ja sitten se fresko, joka kuvasi Viimeistä tuomiota. Seisoimme ja istuimme kuvan edessä moneen otteeseen ja lasten mielestä "naurettavan pitkiä aikoja." Kuvaaminen oli näet haasteellista kirkkaan auringonpaisteen tai edessä vellovien turistien vuoksi. Oli odotettava pilveä ja turistitonta aukkoa.

Olihan ne hienoja ja vaivansa väärtejä. Naurettavan pitkän tuijottamisen jälkeen jätimme Bucovinan luostarit taaksemme ja lähdimme paluumatkalle. Ensin piti tietysti ihailla läheisen talon possut, jotka ainakin kuopuksen mielestä taisivat voittaa luostarin freskot mennen tullen.

Viimeinen yö vietettiin Bulgarian Rusessa. Mukava pieni kaupunki sekin, mutta kuvia ei tullut enää otettua. Oli selvästi jo kiire kotiin. The End.