Maanantaina olin tulkkausapuna suomalaiselle radiotoimittajalle. Tiemme vei haastateltavamme mukana Tarlabasin kaupunginosaan, joka sijaitsee Beyoglussa lähellä Taksim-aukiota. Olen jo pitkään halunnut päästä kuvaamaan tämän Istanbulin värikkään ja hieman epämääräistä mainetta kantavan alueen, mutta ymmärtänyt kyllä, että yksin sinne ei ulkomaalaisella naisella ole kameran kanssa liiemmin asiaa. Kolmen koplassa kuvausretki onneksi onnistui. Meitä oli kaksi ulkomaalaista kameroineen ja paikallinen ystävämme. Olimme matkalla hänen kotiinsa, joka sijaitsi siellä jossakin.
Tarlabasin väestö koostui ymmärtääkseni aikanaan kaupungin kristityistä vähemmistöistä. Edelleen alueella seisoo muutamia kirkkoja. Vähemmistöjen paettua kaupungista, romanit asuttivat tyhjiksi jääneet asunnot. 1990-luvulla Idästä saapuvat kurdit löysivät myös kotinsa Tarlabasista. Viimeisimmät alueelle tulijat ovat saapuneet naapurimaista ja Afrikasta. Kaupunginosa on värikäs, kuten asukkaansakin. Vuosien saatossa se vain on huolenpidon puutteesta päässyt rapistumaan.
"Voimme nyt mennä tästä, mutta iltaisin tämä katu kuuluu ilotytöille ja itseään myyville transvestiiteille," haastateltavamme kertoo. Meidän tekisi mieli pysähtyä jokaisessa mutkassa. Silmät erottavat talojen väleissä kuivuvat pyykit, parvekkeella kulkijoita ihmettelevät lapset ja naiset ikkunoissa keskustelemassa talosta toiseen. Taas uudenlainen Istanbul. "Älä kuvaa näitä kulmia, tässä päivystävät huumekuriirit," huikkaa edellä kävelijä ja annamme kameroiden levätä seuraavaan kulmaan asti. Tien vierustalla notkuvat nuoret miehet seuraavat kiinnostuneen näköisenä kulkuamme.
Helmikuussa 2006 paikallishallinto teki päätöksen Tarlabasin kunnostamisesta. Lukuisia vanhoja taloja on purettu ja osa odottaa purkutuomiota peltiseinien takana. Oliko talot todella niin huonokuntoisia, että niitä ei voinut pelastaa, vai ajattelivatko päättäjät purkamisen avulla siistivänsä Tarlabasin kadut sen asukkaista? En romantisoi kaupunginosan ongelmia, en kaipaa säilyttää sen ilotyttökatuja tai huumebusinesta, mutta eikö ollut mahdollista pelastaa sen vanhoja taloja? Entä mitä käy alueen köyhille asukkaille, joita ei voi purkaa ja rakentaa ehommaksi? Tuskinpa purkaminen ongelmia poistaa, vaan siirtää ne uusille alueille. Pois turistien ja rikkaiden silmistä?
Myytävänä, olisiko halukkaita ostajia tälle viehättävälle remonttikohteelle?
Rappukäytävässä oli menossa lounas, jonne olimme kuulema tervetulleita mukaan. Kiitimme ja kieltäydyimme niin kohteliaasti kuin taisimme. Pieni hetki vaihdettiin kuitenkin kuulumisia ja rouvat kertoivat saapuneensa Tarlabasiin Mardinista. Alueen sokkeloihin saattoi siis rakentaa palan omaa kotiseutuaan. Tässä oli mardinilaisten kolkka.
Lopulta istuimme sängynlaidalla ja haastattelu saattoi alkaa. Kuulimme yhden tarinan, joka johti idästä etelän kautta Tarlabasin kaduille. Ulkona elämä jatkui purku-uhan alla, sinnitellen kodeissaan niin pitkään, kun mahdollista. Siiheksi, kunnes on pakko siirtyä, asettaa omankokoisensa paikka johonkin muualle. Ja Tarlabasia ei enää ole sellaisena, kuin se on ollut ja on nyt.
ps. Minulta puuttuu vielä turkkilaiset kirjaimet, joten pahoittelen kaupunginosan väärää kirjoitusasua.
27 kommenttia :
Olisi kiinnostavaa kuulla ko. ohjelma. Osaatko neuvoa, koska ja miltä kanavalta on odotettavissa? Radio-ohjelmia ei tule ennalta juurikaan seurattua. Anisi
Noihin kuviin ei voi oikein sanoa muuta, kun ai mahdoton. Ei käy kateeksi näitä ihmisiä.
Wow, hienoa, että pääsit kuvaamaan ja mekin nähdään tuokin paikka.
Hiljaiseksi vetää täälläkin,
mutta haluan kommentoida ja kiittää hienoista, avartavista kuvista. KIITOS.
(Kotikaupungissani kuohuntaa tai ainakin laineita vielä herättää maanantainen valtuustonkokous, joka päätti jatkaa kalliiseen rantatunneliin investoimista. Tunnelin kannelle rakennetaan kalliita asuntoja rantabulevardin varrelle. MInä olen sitä mieltä, että nuokin suunnitelmat ovat vain silmänlumetta. Saadaan esittelykelpoisia seutuja ja pimentoon niitä asioita, joilla ei ole markkina-arvoa, kuten nyt vaikka homekouluja.)
Pitkästä aikaa luin taas postauksiasi. Ihan unohtui oman polveni temppuilu, kun mietiskeli kuvien ihmisten elämää. Mitens muuten kävi sen blogi-kilpailun? Voititko? Teetkö kirjan?
Kun mainitsit afrikkalaiset ja ilotytöt,niin väistämättä mieleeni tuli Tel Avivin eteläinen osa,myös kohtalon kolhima alue,joka tosin ei näytä ihan yhtä hyvältä kuin tuo alue . Noissa taloissa on sen verran potentiaalia että sääli,jos ne puretaan,koska ne voitaisiin restauroida,mutta se varmaan tekisi sen,ettei noilla asukkailla enään olisi varaa asua tuolla...
Jestas mitä kuvia ja mikä maailma....me vähän, ihan vähän päästiin kurkistamaan ohiajossa Tarlabaşi Blv:ia pitkin ja kameralla zoomaamalla näihin maisemiin, mutta nyt tuli kunnon vilkaisu tähän yhteen puoleen Istanbulin kasvoista.
Voi mitä kauniita rakennuksia siellä rapistuu! Noita kun saisi "pestyä ja puunattua" niin jopa olisi !
Taitaa vaan juurikin niin käydä, että aikaa myöten puskutraktoreilla on töitä ja köyhyys työnnetään kauemmas pois silmistä - ja mielestä?
Upeita, kauniita kuvia kaikessa tuskaisuudessaan!
Elävää elämää, toista kuin se, mitä turistit näkevät Istiklalilla.
Olipa kiva päästä kurkistelemaan kujille paremmin. Kuten jo mainittu, noita kujia yritti ohimennessä tutkia niin paljon kuin suinkin ehti. Alue on todella mielenkiintoisen näköinen - se olisi kaunis, jos se olisi kunnossa.... Kovin vaikutti erilaiselta rakennuskanta jota sinne on kadunvarsiplakaattien mukaan tulossa :(
Olihan tuio aika järkyttävä kaupunginosa! En usko että tuollaisia enää remontoidaan, helpompi rakentaa uusia taloja!
♥
Kiitos tästä(kin) kierroksesta. Hienoja kuvia, vaikka surullisesta ympäristöstä.
Se jäi askarruttamaan, että millähän tekniikalla pyykit oikein saadaan yläilmoihin keskelle katua?
Ei tuonne kyllä yksin arvaisi lähteä. Mukava kun kuvausmatka kuitenkin järjestyi tällä tavalla. Niin sitä vain tuollakin eletään, omanlaista ja hieman erinäköistä arkea.
Anisi: En tiedä, tämä oli lähinnä aineiston keräilyä, eikä julkaisuaika ole vielä tiedossa.
Amalia: Eikä tämä ole mitenkään pahinta laatua Istanbulissa, saati muualla maailmassa.
Allu: Hauskaa, että sanoit wow. Minustakin se oli enemmän hienoa kun voi voita.
Rva Pioni: Täällä harrastetaan myös kauniita kulisseja. Rakennetaan uusia ja siloisia asuinalueita hienoine ravintoloineen, ostareineen jne. jotta siellä asuessa ei tarvitse köyhiä ja kurjia katsella. Kutsun näitä kupliksi ja ihmettelen, että niihin löytyy aina asukkaita.
Lissu: En voittanut en, joten jäi kirjan teotkin sitten hamaan tulevaan tai olemattomaan.
Jael: No, sinne täytyy varmaan sitten mennä kävelemään Tel Avivin iltana:D.
Pepi ja Tiina: Minustakin olisi kannattanut ryhtyä pelastustoimiin. Uudesta ei saa vanhaa ja historiallista, vaikka minkä tekisi. Tarlabasin tunnelma siinä väistämättä tuhotaan ja köyhät saa pakata kamppeensa ja muuttaa muualle.
Aili: Epäilemättä helpompi, mutta samalla menetetään kaupunginosan omaleimainen tunnelmansa.
M. Metrossa: Niin, kai siinä jotenkin tarvitaan naapuriapua, että saadaan narun pidike kiinni naapuritalon seinään. Sen jälkeen kuvittelisin sen toimivan narua vetämällä eli narun pitäisi pystyä pyörimään ympyrää?
Satu: Tyhmänrohkea ei kannata olla, mutta ei myöskään turhan varovainen. Muuten jää moni paikka näkemättä ja kokematta.
Voi mita varien riemua ja tunnelmaa kuvien kautta, ihan mielettömia kuvia, kuule kylla sun pitaa se kirja tehda, vaikka kuvakirja missa on naita mahtavia kuvia mitka kertovat kaiken oleellisen.
Me asuttiin kesällä perheen kanssa tuolla alueella hotellissa.Ihmekkään kui hinta oli paljon alhasempi kuin muussa päin Istanbulia!Jokainen taksi kuski ihmetteli että mistä ihmeestä oltiin sen hotellin löydetty.No, internetistä tietenkin ,jossa sanallakaan ei mainittu alueesta ,oli vaan kauniita kuvia hotellin sisältä!
Mun mielestä alueella oli kuitenkin oma charminsa - päiväsaikaan.
Kiitos todella mielenkiintoisesta raportista. Mietin kovasti, kävimmekö tuolla puolella tuota Tarlabasin isoa katua, mutta emme tainneet käydä. On tosiaan sääli, että vanhat rakennukset puretaan eikä kunnosteta.
kiitos taas
kiitos mielenkiintoisesta jutusta
Paikoitellen näyttää kyllä aikas hurjalta...kiitos tästäkin valokuva matkasta...
Petra: Eihän sitä koskaan tiedä. Olisihan nämä kiva saada edes itselle muistoksi valokuvakirjan muodossa.
Anonyymi: No sitten saitte hienon kokemuksen, jota harva turisti saa:D. Aitoa Istanbulia! Minustakin se on hieno kolkka!
Kirjailijatar: Harva sinne eksyy. Kannattaisi kyllä, sillä nyt tuhotaan jotakin, johon ei enää voi palata.
Raija Hänninen: Ole hyvä, kiitos viestistä!
Pikkuriikki: Onhan siellä kaikenlaista. Kaunista ja rumaa ja rumankaunista.
Ihana tarlabaşı! En kyllä enään asuisi sielä lapsen kanssa vaikkei se vaarallista olisi. Oli ihana viettää nuoruus sielä jonkun aikaa kun taksimkin oli ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Minulla on vieläkin hyviä ystäviä siellä, jotka olivat entisiä naapureitani. Toisaalta yöaikaan ei kannata mennä sinne koska viime vuonna mieheni kaveria puukottivat tinnercit, eikä poliisi tehnyt asialle mitään. /iris
Iris: Ilahduin nähdessäni nimesi. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin? Ja neiti jo saanut jalat alleen? En minäkään muuttaisi lasten kanssa Tarlabasiin, mutta haluaisin vielä vaeltaa siellä kunnolla ja nähdä sen iltapuolenkin...
Kiitos mielenkiintoisesta ja turvallisesta kierroksesta. Toivottavasti mahdollisimman moni vanhoista rakennuksista voidaan korjata. Tosin paikan luonne tulee sen jälkeen muuttumaan.
Cheri: Paikan luonne muuttuu väistämättä. Ja monen mielestä se on vain suotavaa:(.
Kun katsoo vaikka tuota viimeistä kuvaa, tulee mieleen, että ainakin osa taloista olisi kannattanut kunnostaa. Kärisn kaiken vanhan purkamisesta
ja kun ne talebanit räjäyttivät ne ikivanhat patsaat Afganistanissa, historioitsija minussa kyynelehti.
Vanhaa ja arvokasta voisi suojella yli maiden rajojen, sillä historia kuuluu kaikille.
Leena: Sanos muuta. MInä kuulun niihin, joiden mielestä hieman ränsistynytkin vanha on usein uutta ja kiiltävää kauniimpi.
Samaa mieltä niistä patsaista. Minäkin surin. Samoin suren Kotkan purettua kauppahallia. Maanjäristyksissä menetettyjä historiallisia aarteita, hylättyjä taloja ja autioita pihoja...
Minä pungen itseni aina tälläisille alueille. Kun sanotaan jotain pahamaineseksi, se tarkoittaa minulle "mene sinne". Toki olen varovainen ja pimeän aikoja vältän minäkin.
Vanhan purkaminen sattuu aina. Näitä kuvia katsoessa tulee mieleen Napoli. Paljon samaa.
Liivia: Minä myös. Johtunee siitä, että siellä pahamaineisilla on jotakin aitoa ja omaleimaista yleensä tarjolla. Napolissa en ole käynyt, ajanut vain jostakin sivustalta, joten en osaa verrata. Mutta sinähän tiedät:).
Lähetä kommentti