"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

604. tarina (Vuoden harmaa alku ja lupaukset)

Tammikuun ensimmäinen oli harmaista harmain. Ajoittaista tihkusadetta, 8 astetta ja taivaalle takertuneet pilvet. Päätimme siitäkin huolimatta lähteä pihalle. Kolmonen on ystävystynyt irlantilaisperheen poikien kanssa ja käynyt heillä yökyläillessään skeitti-puistossa. Päätimme suunnistaa sinne. 







Meri on meri, harmaanakin. Kuopus otti tuntumaa rullaluistimiin ja ajoi loppuajan pyörällä. Minä kävelin rantaa edestakaisin. Oli hyvin syöneet kissat kivillä, pariskunnat päiväkävelyllä ja lokit kirkumassa. Puhelimella tavoitettu irlantilaisperhe pyöräili paikalle ja vaihdettiin lasten leikkiessä kuulumisia kentän laidalla. 








Uuden vuoden lupaukseni ovat tässä: 1. Säästetään missä voidaan(, sillä hui kamala miten tuhlasin joulukuussa!). 2. Tarkkaillaan syömisiä, mutta muistetaan iloiten kiittää ruoasta. 3. Lähdetään liikkeelle!  4. Valitaan asioiden sijasta ihmiset. 5. Iloitaan elämästä ja olemassa olevasta hetkestä. 6. Ei murehdita huomista, sillä kullekin päivälle riittää sen omat murheet.

Tulikos siellä luvattua jotakin? Entä riittääkö usko lupausten pitämiseen?

13 kommenttia :

Maria kirjoitti...

Hyvää Uutta Vuotta ! Hyviä lupauksia, huomasin,että ne sopivat minulle todella hyvin:).

Eeviregina kirjoitti...

Tuon sinun listasi voin kyllä allekirjoittaa!
En nyt lupaillut mitään, kun ne yleensä aina lipsuu...
Oikein nautinnollista ja ihanaa vuotta teille.
Nauttikaa Turkista niin kauan kuin ootte siellä ja tervetuloa Suomeen!

Cheri kirjoitti...

Nuo lupauksesi toimisivat kenelle tahansa. En ole luvannut mitään erityistä, mutta yritän pitää hyvät aikomukset mielessä koko vuoden. Onnellista alkanutta vuotta teille kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Hei taas Mine!
Olipa todella harmaansävysiä kuvia. Mutta hienoja! Voin osallistua noihin lupauksiin, uskomalla ettei kyllä taatusti kaikki tule onnistumaan, varsinkaan kun syöminen on niitä mukavimpia asioita tässä elämässä ;) Pyrkiä voi aina!

toteaa Sylvi mummo

Anonyymi kirjoitti...

Uskon, että kiitollisen mielen ylläpito on vastalääkettä melkein kaikkiin mieleen luikerteleviin ikäviin ajatuksiin.
Aloitankin nyt heti ja käytän tilaisuutta hyväkseni kiittämällä siitä, että olen saanut lukijana seurata sekä omiasi että perheesi seikkailuja.
Terv. Suometar, jota kertomuksesi ovat koskettaneet

Mine kirjoitti...

Maria: No, näillä lupauksilla sitten uuteen vuoteen. Sinä sekä minä.

Eeviregina: se lipsuminen kai niin kuin kuuluukin asiaan. Mutta ajattelin, että jos ei edes lupaa, ei edes yritä.

Cheri: Josko nämä pysyisi mukana koko vuoden tai edes pitkin vuotta. Tosin uusi vuotemme alkaa oikeasti vasta ensi maanantaina. Tällä viikolla on vieraita, eikä mitään kovin tiukkaa kuuria tai kuntoilua voi silloin aloittaa:D.

Sylvi: Ihan totta, eikä hyvin syömisestä saa tinkiä. Ruokahan on elämän suurimipia nautintoja…. Mutta voi yrittää olla kohtuullinen.

Suometar: Kiitos sinulle! Tuntuu että itsekin on saanut lahjan, kun joku viihtyy. Niin meillä kotona kuin täällä blogissakin. Ja sitten kohti uusia seikkailuja….

Petra kirjoitti...

Hyvia lupauksia, mulla jai lupaukset tekematta vaikka kylla tassa muutama paan sisalla pyörii, konkreettisin olisi nyt se itsensa ravistelu liikkeelle, etta siita tulisi taas rutiini, jospa se tasta...

Kuukki kirjoitti...

Vuosi sitten tein kaikenlaisia lupauksia ja jotenkin vain unohdin ne. Nyt viisastuneena(?) en luvannut mitään. Ehkä jotain silti tapahtuu.

Oletko lukenut Orhan Pamukin Istanbul, muistot ja kaupunki -kirjaa? Hänen mielestään Istanbul on pohjimmiltaan surumielinen kaupunki. Joistakin näistä kuvistasi tulee vähän samanlainen tunne, vaikka en ole itse kokenut Istanbulia surumieliseksi. Ehkä matkailija kokee asiat eri tavoin kuin siellä asuva. Millainen sinusta Istanbul on?

Mine kirjoitti...

Petra: Tällä kertaa ajattelinkin, että avainsana on uudet elämäntavat. Muutoin olen ikuisesti laihiksella tai annan periksi. Mutta oppiiko sitä tässä iässä kokonaan uudenlaiset elämäntavat?

Kuukki: Olen lukenut! Rakastan Orhanin Istanbulia ja Turkkia. Minusta hän on oivaltanut kaiken juuri samoin kuin minä. Turkkilaisissa on vahva surumielinen pohjavire ja silti ovat ikuisia optimisteja. Heräävät toivomaan sellaisessakin tilanteessa jossa itse jo löisi hanskat tiskiin. Koko Istanbul on minusta nimenomaan surumielisen kaunis.

hietzu kirjoitti...

Harmaata,harmaata, ihan kuin täälläkin. Tekisi mieli jonnekin lämpimään kun täällä ei edelleenkään ole sitä kauan kaivattua lunta...
Mitään ei tullut varsinaisesti luvattua, mutta sokerihimoa yritetään taltuttaa ja liikuntaa lisätä (kuten aina ;P ).

Mine kirjoitti...

Hietzu: Tänäänkin näyttäisi harmaata olevan tarjolla. Mutta ei se mitään. Harmaahan on ihan tyylikäs väri:). MInun tsemppaukseni on vielä aloittamatta. Loppuviikko on vieraspainotteinen ja vieraiden kanssa ei kannata emännänkään nirsoilla mistään. Olkoon siis ensi maanantai varsinainen vuoteni alku:).

Saga kirjoitti...

Hyviä lupauksia, joihin voisin itsekin pyrkiä. Viimeinen taitaa olla se vaikein, vaikka hetkessä eläjä olenkin. Uusi elämäntilanne kun saa jo murehtimaan vuosien päähän :)

Tuli täälläkin luvattua jotain...mies vannotti minut lupaamaan yhden toiveensa tulevalle vuodelle ja niinpä tulin luvanneeksi hääpäivän :D

Iloisia uusia polkuja sinulle tälle vuodelle! Kanssasi on ilo kulkea!

Mine kirjoitti...

Saga: Se oli hyvä lupaus! Ja paras lupaus tehdään sitten siellä alttarilla.

Minäkin olen löytänyt itseni murehtimasta. Vieläpä niin tylsää aihetta, kun raha. Päätin, että se saa kyllä loppua ihan alkuunsa….