"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 28. tammikuuta 2014

619. tarina (Oikea käsi osoittaa taivasta, valmiina vastaanottamaan)

Talvi yllätti meidät yhdessä yössä. Keväästä siirryttiin taas kaulaliinojen, hanskojen ja talvitakkien Istanbuliin. Eilen illalla puoli kuuden aikaan mittari näytti 2 astetta Üsküdarin satamassa. Laiva lähtisi pian ja veisi meidät illaksi Cerrahilaisten maailmaan.









Lautalla voi juoda vaikkapa kupin kuumaa saleppia.

Ystävämme Muhammed, nimetty profeetan mukaan, on aina valmis järjestämään vierailuja eri islamilaisiin tilaisuuksiin. Mies on kiertänyt hänen matkassaan tutkimusretkillä vaikka missä. Eilen minä ja opiskelijat lähdimme mukaan ja  matkasimme Cerrahılik-nimisen tarikatin iltakokoukseen. Sana tarikat tarkoittaa jumalan luo menevää tietä. Näitä teitä turkkilaisessa islamissa ovat mm. erilaiset sufilaiset liikkeet kuten Nakşıbendit, Mevlevit ja Halvetit. Cerrahılik tarikat on yksi Halveti-perinteen haara ja saanut nimensä perustajaltaan Nureddin Cerrahilta.

Nureddin (1678-1720) oli sekä isänsä että äitinsä puolelta profeetta Muhammedin jälkeläinen. Vuonna 1690 hän oli matkaamassa Egyptiin aikeinaan ryhtyä siellä islamilaiseksi tuomariksi. Laivan oli määrä lähteä Istanbulin Üsküdarista, mutta huonojen sääolosuhteiden vuoksi sen lähtöä jouduttiin siirtämään. Näin Nureddin päätyi vierailemaan tuttavillaan ja tutustui heidän kautta sufiin nimeltä Ali Alaeddin Köstendili. Egypti sai jäädä ja Nureddin ryhtyi dervissiksi. Sulttaani Ahmet III:n unen vuoksi Istanbulin Karagümrükiin rakennettiin Nureddinille ja hänen seuraajilleen oma palvontapaikka. Rakennuksen yhteyteen sijoitettiin Nureddinin kuoltua myös hänen hautansa.

1700-luvulta asti täällä on kokoonnuttu pitämään palveluksia ja nyt katsotaan mitä siellä tapahtui. Ensiksi otetaan ovella kengät pois ja naisväki pistää huivit päähän. Sivuhuoneessa odotetaan päivän viimeisen rukoushetken loppumista ja sitten meidät vieraat ohjataan salin takaosaan, naiset ja miehet erilleen. Salin etuosassa on valkohattuisia miehiä polvistuneena. Heidän edessään on lauluja ja rukouksia johtavat henkilöt. Keskelle ovat asettuneet muusikot. Soittimista tunnistamme ainakin luutun (ud), kanunin (eräänlainen kannel), viulun, neyn ja dev-rummun. Yläkerran parvella ristikon takana ovat naiset ja heti edessämme on toistaiseksi tyhjä tila. Valokuvaaminen käydään kieltämässä ja kiellon pitämistä valvotaan tarkasti. Mieheni keskustelee hetken valvojan kanssa ennen tilaisuuden alkua. Tästä on seurauksena se, että kesken tilaisuutta hänet tullaan hakemaan joukostamme ja hänelle osoitetaan paikka eteen asettuneiden miesten sivustasta. Mieheni ainoana saa luvan kuvata tilaisuuden aikana. Kävipä meillä ja teilläkin hyvä tuuri:).


Lasiseinien taakse on polvistunut Nureddinin seuraajien joukko. Oikealle jää tyhjä tila, jonka palveluksen puolivälillä täyttävät dervissit. He saapuvat tilaan mustissa puvuissaan ja huopahatuissaan. Pyörimistä ennen mustat kaavut riisutaan ja alta paljastuu valkoinen asu. Asun merkitys selvisikin sivuhuoneessa keskustellessamme ennen tilaisuuden alkua. Puku muistuttaa kuolemasta. Hattu on hautakivi ja valkoinen puku kuin vainajalle puettu kääriliina. Musta kaapu on oma ego. Miesten rivistön takana istumme me vieraat ja yläparvella tilaisuutta seuraavat ääneti liikkeen omat naiset.




Pyörimisen tarkoitus on kääntyä Jumalan puoleen. Pyörijä riisuu oman egonsa ja syntyy henkisesti totuuteen. Ennen pyörimistä dervissit kumartavat toisilleen moneen otteeseen yhteyden merkiksi. Oikea käsi osoittaa taivasta, valmiina vastaanottamaan. Vasen käsi on kohti maata antamisen eleenä. Pyörijän kautta jumalalliset siunaukset voivat virrata taivaasta maahan. Pyörivien keskellä kulkevat kaksi mustapukuista dervissiä muistuttavat Rumista. Heidän uskotaan olevan kanava jumalalliseen armoon. Etuosan kuoro toistaa mantran omaisesti Jumalan nimeä Ey-vah-Allah ja dervissit pyörivät ympäri ja ympäri ja ympäri… 







Pyörinnän lopuksi dervissit kumartuvat. He kietoutuvat jälleen mustiin kaapuihinsa. Symbolina paluusta materiaaliseen maailmaan. Tilaisuus on päättynyt. Kello on tässä vaiheessa hieman ennen yksitoista. 

Poistuessamme Muhammed haluaa vielä muistuttaa, että tämän iltainen ei ole islamissa pakko. Islamissa rukoushetket (namaz), paasto, almujenanto ja  pyhiinvaellus ovet velvollisuuksia (farz), jotka kuuluvat "sheriat"tasolle. Sufien mukaan sheriat on vasta hengellisyyden ensimmäinen aste. Sheriatia seuraa tarikat, joka johtaa hakikat tasolle. Joku on sanonut, että tarikat on sheriatin hedelmä ja hakikat on itse puu. Korkein hengellisyyden taso on marifet, joka on määrittelijästä riippuen jonkinlaista Jumalan syvällistä tuntemista.

Kuljemme läpi pimenneen ja yöhön valmistautuvan kaupungin. Ajamme junalla ali Bosborin. Sellainen kokemus, josta ei oikein osaa sanoa mitään. Tulipahan käytyä. Oli ihan mielenkiintoista. Mietin myös, että kaikenlaisin keinoin on ihminen aikojen saatossa etsinyt totuutta ja tietä Jumalan luo. Nykypäivänä kaikin keinoin yrittänyt myös luoda omat totuutensa ja tulla vapaaksi uskonnoista, ollakseen oman itsensä herra. Itselleni on paras pysytellä siinä Herrassa, joka sanoo olevansa tie, totuus ja elämä. Silloin voi pyörähtää kaupungilla ihan muuten vain...

22 kommenttia :

Kuukki kirjoitti...

Erikoinen tilaisuus, hienoa että pääsitte sellaiseen. Minä luulin, että tanssivat dervissit kuuluvat menneisyyteen, että he pyörivät vain turistiesityksissä...

Hienoja kuvia kaikki, mutta ylin oli paras, toivon jo olevani siellä! Olemme varanneet matkan, laitan sinulle illalla sähköpostia. Nyt pitää jatkaa töitä (olen ruokatunnilla...).

mimon mami kirjoitti...

Viime keväisellä Istanbulin - matkalla kävimme dervissien esityksessä, jossa myöskään ei saanut kuvata. Kahdet dervissien kasvot tunnistin kuvista nähneeni näytöksessä, jossa oli kansainvälinen yleisö. Oli todella vaikuttava tunnelma, vaikka olikin turistiesitys.

Tiina kirjoitti...

Nämä on just niitä asioita joihin ei oikein järki riitä.
Mutta mielenkiintoistahan tuollaista toimitusta olisi päästä katsomaan, menisin, jos olisi mahdollista.

Allu kirjoitti...

Olipa hieno postaus, onni meille, että saitte kuvata. Salep piti googlata, en tuntenut sellaista.

Saga kirjoitti...

Kävipä todellakin hyvä tuuri, teillä ja meillä! Varmasti oli vaikuttavaa, hienoihin juttuihin pääsette kyllä tämän tästä mukaan. Tuo neljänneksi alin kuva on todella kaunis.

Kirsi kirjoitti...

Jälleen hieno postaus ja kuvat tästä mielenkiintoisesta...niin mistä...en oikein tiedä...? ja tosi kiva, että jaoit tämän meidän kanssa jotka blogiasi seuraamme;)En tiennytkään että tilaisuuksia ei saa kuvata, paitsi poikkeustapauksissa ja jälleen onneksemme;=)

Jael kirjoitti...

Mikä hieno tilaisuus,olisi ihana nähdä dervissien tanssia.Muistaakseni ovat täälläkin käyneet esiintymässä. Meillekin tuli talvi,mutta vain pikavisiitille,aamulla satoi mutta ei kuitenkaan erityisen paljon,lämpötila hieman laski,mutta jo keskipäivään mennessä aurinko tuli taas esille ja perjantaina pitäisi olla jo normaalia lämpimämpää,huokaus.

Jael kirjoitti...

Täålläkin on saleppia mutta nimellä sahlab.Taitaa sekin olla tänne päätynyt ottomaanihallitsijoiden kautta...

Anonyymi kirjoitti...

Hei!!!

Upeita kuvia, ainutlaatuiseen tilaisuuteen pääsitte.
Olen aina joskus lukenut noista dervisseistä ja miettinyt tuota pyörimiseen tarkoitusta, kiitos siis selityksestä:))
Terveisin Ulla

Laura B kirjoitti...

Aivan mahtavia kuvia, kiitos kovasti, että jaoit ne täällä! Olitte onnekkaita, että pääsitte moista esitystä katsomaan. Minua kiinnosti kuulla noista värien merkityksistä ja pyörimisen tarkoituksesta. Minua kiinnostaa sufiperinne yleisestikin (vaikka aina ajattelen, että eikö heille tule niin kovasta pyörimisestä paha olo! Minulle ainakin tulisi :)

Mine kirjoitti...

Kuukki: Ei, kyllä sufilaisuus elää ja dervissit pyörivät ihan omissa jumalanpalveluksissaankin. Mehän kävimme joitakin vuosia sitten sufilaisuuden mekassa eli Konyassa, jossa mevlanan opit ovat voimissaan. Istanbulissakin on muutamia paikkoja, jossa voi nähdä dervissit tositoimissa eikä vain turisteja viihdyttämässä. Itselle tämä oli eka kerta tässä mielessä.

Tervetuloa Istanbuliin, lähden mielelläni teille oppaaksi!

Mimon mami: Oliko paikkakin sama vai olitteko Istiklalkadun päässä olevassa dervissien keskuksessa? Vai kenties jossakin ihan turistipaikassa?

Tiina: Aina kannattaa mennä, kun tilaisuus tarjoutuu. Mies se on tajunnut mennä aikaisemminkin yhteen ja toiseen tilaisuuteen, minä alan nyt vasta hertätä, että jos meinaan oppia, on otettava tilaisuudesta vaarin.

Allu: Itse en perusta salepista paljoakaan, join sen sijasta kahvit:).

Saga: Mieskään ei nyt liikoja kehannut kuvata, olihan se kuitenkin toisille harras hetki:). Oli kyllä mukava, kun antoivat luvan.

Kirsi: Luulen, että niitä turistisessioita saa kuvata, mutta tässä oli kyse siis oikeasta jumalanpalveluksesta. Sen puoleen ymmärrän, että siellä ei kaiveta useampaa vierailijaa kameran kanssa heilumaan. Meitä vierailijoita oli ehkä noin 20 kpl.

Jael: Itse nimenomaan painottivat, että kyse ei ole tanssista, koitan siis muistaa tästä lähin kirjoittaa "pyörivät dervissit", vaikka tanssivat dervissit kuulostaisi paremmalle.

Ulla: Minäkin nyt oikein tutkin merkitykset ja luin pitkät sepostukset aiheesta. Ei se nyt yhtään loogisemmalta kuulosta tutkimusten jäljeenkään, mutta…

Laura: Ilmeisesti harjoittaminen pyörimiseen on pitkä tie. Koko jumalanpalveluksen ajan eteisessä pyöri tulevat dervissit. Kyllä siellä hikeä pyyhittiin, pysähdeltiin hakemaan tasapainoa yms. Harjoitus kai tekee kuitenkin tässäkin lajissa mestarin?

Oletkohan lukenut Elif Safakin Rakkauden aikakirjan? Siinähän liikutaan mm. Rumin matkassa Konyassa.





anumorchy kirjoitti...

Kappadokiassa naimme pyorivien dervissien esityksen. Ajattelin etta on varmaan ihan turistipaikka, mutta 95% vaesta olikin paikallisia.

Salep on ihana talvinautinto!

mimon mami kirjoitti...

Piti etsiä esite: Eiköhän tämä ole turisteja varten, joku kulttuurikeskus, mikäli oikein tuota esitettä ymmärrän. www.hodjapasha.com
Täällä ei saanut valokuvata.
Onni meille, että jaoit kuvat myös tänne. Kiitos, siitä.

Eeviregina kirjoitti...

Erikoinen tilaisuus.
Olet kertonut meille Turkista niin mielenkiintoisesti ja monipuolisesti, että annoin ääneni sinulle "paras valokuvausblogiin".

Madame Kissankulma kirjoitti...

Tosi mielenkiintoinen juttu. Minä olen aina miettinyt sitä, kun herrat pyörivät vaikka kuinka kauan ja ihan hurmoksessa, niin entä sitten kun pyöriminen pysähtyy? Normaali ihminenhän menee ihan kanttuvei eikä pysty esim. kävelemään suoraan ollenkaan.

Mine kirjoitti...

Anu: Minusta on mielenkiintoista, että tekevät näytöksiä turisteille. Jos vielä ovat kyseessä nämä dervissit, jotka myös pyörivät hengellisistäkin syistä. Sehän olisi sama, että me menisimme näytösluonteisesti pitämään jumalanpalveluksen?

Mimon mami: Voi kiitos, en ole ikinä kuullutkaan koko paikasta. Täytyy tutustua tarkemmin.

Eeviregina: Voi kiitos sinulle. Olin viime vuonna mukana Super Saverin kisoissa ja siitä jäi minulle sellainen mieli, että siellä etukäteen päätetään kuka voi voittaa ja kuka ei, eikä reilulla kilvalla ole asian kanssa mitään tekemistä:(. Toivottavasti tänä vuonna on reilummat kisat siellä.

Madame Kissankulma: Pyöriminen tapahtui kolmeen otteeseen. Välillä kai tasoittivat pään. Harjoitus kai voi tässäkin tehdä tehtävänsä?

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos, Mine, hienosta postauksesta:)

Olipa metkaa päästä mukaan ♥♥♥

Mine kirjoitti...

Aili: Ole hyvä, Aili. Metkaapa hyvinkin, näin kerran elämässä. Toista kertaa ei tarvitse mennä:).

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen tarina! Olemme käyneet useita kertoja Konyassa jossa on joka lauantai-ilta sema Mevlana-keskuksessa. Voisin mennä aina uudestaan ja uudestaan :) Konyassa on muutenkin paljon nähtävää.

Viivi

Mine kirjoitti...

Viivi; Me kiersimme kyllä turistipaikat Konyassa, mutta silloin siellä ei ollut mitään tilaisuutta menossa. Muutoin se oli sen kertaisen matkamme päätepiste ja silloin on aina jo kotiinpaluu mielessä. Konyalla olisi siis epäilemättä ollut enemmän tarjota, kun mihin jaksoimme keskittyä.

Cheri kirjoitti...

Kiitos, olipa hienoa päästä kanssanne noin erityiseen tilaisuuteen. Minusta sufilaisuudessa on jotain hyvin kiehtovaa. Olen saanut seurata dervissien pyörimistä kerran Helsingissä, siinä on jotakin maagista. Minulle on käynyt niin, että mitä syvempi oma henkinen harjoitukseni on, sitä paremmin osaan arvostaa myös toisten vakaumusta, uskonnosta riippumatta. Jotenkin uskovat voivat kohdata aina tietyllä tasolla.

Mine kirjoitti...

Cheri: Kyllä täällä on helpompaa olla konservatiivikristitty, kun Suomessa. Usko on normaali puheenaihe, eikä kukaan kauhistele "vanhoillisia ajatuksiasi".