"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 13. tammikuuta 2014

611. tarina (Aikainen lenkkeilijä nappaa kuvat)

Aikainen lintu syö madon ja aikainen lenkkeilijä nappaa teille kuvat ennen päivän töitä. Lapset koulubussia odottamaan ja äiti pinkoo jo kohti kukkuloita. Aamuaurinko yrittää pyyhkiä sumua pois. Minä toivotan ne molemmat tervetulleeksi tähän aamuhetkeeni. Sumu tekee tutuista kaduista salaperäisen kauniita. Aurinko lämmittää ja kuljettaa ajatukset jo kesään ja kärpäsiin, vaikka tiedän, että talvi ei ole vielä edes tullut.






Näköalapuiston alla rakennetaan uusia unelmia. Amerikkalaistyyliset huvilat odottavat täyttymystään. Tirkistelen portin raoista. Näistä katsellaan alla lipuvaa salmea ja unohdetaan köyhät ja kipeät. Luksus on päivän sana täälläkin. Ihmiset haluavat aina enemmän ja kauniimpaa. Itselleni toivon oikeankokoisia unelmia. Nämä eivät kuulu siihen kategoriaan ja siksi ei edes käy kateeksi. Asukaa hymyillen!




Yöllä on satanut ja jyrkillä kaduilla saa pitää kielen keskellä suuta. Tasapaino heittelee ja välistä tekisi mieli laskea pyllymäkeä. Vesi ja katujen pöly ja lika tekevät mäet sopivaksi lasketteluun. Ken täällä asuu eikä omista autoa, saa hyötyliikuntaa joka päivä. Osaakohan olla siitä kiitollinen?








Mitä alemmas matka vie, sitä vanhemmaksi muuttuu asutus. Entisajalla moni sai etuoikeuden asua lähellä rantaa. Nautiskelen kaduilla, joita koristavat vanhat talot. Täällä myös viljellään Çengelköyn kurkut, myydään jo kesähaaveita kukkien muodossa, riennetään kouluun ja avataan liikkeiden ikkunoita peittävät suojat.











Rannassa istun laiturinnokassa ja kaipaan jo valmiiksi salmeani. Tätä kotikyläni pientä satamaa. Näitä kapeita kujia ja teekuppilaa, joka ulottaa itsensä salmen kylkeen. Katukoiraa, jonka jo tunnistan. Kyyhkysten kujerrusta ikkunalaudoilla ja lokin kirkaisua pääni päällä. 





Paluumatkalla askel jo painaa. Kuka käskee lähteä näille kävelyille ilman aamupalaa? Voi ajatella, että mitä kohta söisi. Kuinka pistää kahvivesi kuumenemaan. Ihailla kuitenkin vielä koko vanhojen talojen katu. Miettiä, että mitä nuokin seinät ovat todistaneet. Kuka siellä asuu nyt ja osaako hän nähdä vanhan arvon. Vai haaveileeko hän sinne näköalakukkulan alle amerikan unelmaan.









Minun unelmani näyttäisi enemmän tältä ylläolevalta. Maalia pintaan ja illalla saisi sulkea ikkunaluukut.

12 kommenttia :

Tuulia kirjoitti...

Huomenta Mine! Oletpa sinä aikainen lintu ottanut hienoja kuvia. Kaunis usva vuorilla. Kaunista vanhaa, ökyilevää uutta. Oikeankokoisia unelmia - ihana toivomus! Ja nyt on aamulenkki tehty. Valoisaa viikkoa!

S kirjoitti...

Minä jäin miettimään minkä kokoisia omat unelmani olisivat. Osaisinko arvistaa vanhaa? Riittäisikö minulle talo ikkunalaudoilla? Kiitos ajattelemisen aiheista ja erityiskiitos kauniista kuvista, jotka saavat mieleni haikailemaan vielä enemmän Istanbuliin, jossa en ole vielä ehtinyt käydä.

Mukavaa uutta viikkoa teille!

http://elamaakuvina.blogspot.fi/

Madame Kissankulma kirjoitti...

Oi ihana Istanbul, kiitos kun sain tulla mukaan aamulenkille.

Irina kirjoitti...

Kauniita ovat rakenteilla olevat villat, mutta oma unelmani nayttaa alimmaisen kuvan talolta, jossa riittaa sopivasti rapsuteltavaa. Vaatimuksena vain tilaa bougainvillealle ja ruusupuulle :)

Mine kirjoitti...

Tuulia: Sitä on Istanbul. Vieretysten uutta ja vanhaa, rumaa ja kaunista. Toivottavasti se saa niin jatkuakin, sillä minusta näin siinä juuri on luonnetta.

S: Luulisin, että jos unelmani ovat omankokoisia, voin ne saavuttaa ja olla niistä kiitollinen. Jos ne ovat liian suuret, katkeroidun ja kadehdin, kun en voi niihin yltää. Jos ne ovat liian pienet, ei ne minua tyydytä. Tähän asti olen saanut elää omankokoista elämää ja saavuttaa juuri sopivia unelmia. Siksi kai elämä on mielekästä ja hyvää.

Madame Kissankulma: Mukavaa, että kuljit kanssani tämän kauniin aamuhetken.

Irina: Kauniita ne minustakin ovat, mutta vanhat ovat sielukkaampia. Niissä on jo tarinat, joita saa jatkaa ja muuttaa omiksi tarinoikseen. Olla osa jatkumoa. Valitsen siis aina mieluummin vanhan kuin uuden. No, enpä kuitenkaan. Mieluummin uusi auto, kun vanha. Mieluummin tuore leipä, kun eilinen…..

Ja ehdottomasti tilaa ruusupuulle ja kaikelle muulle yhtä tarpeelliselle!

Allu kirjoitti...

Ai että sumukin voi olla kaunista! Minä tosin nautin nyt kyllä mieleläni meidän kirkkaista päivistä.

Satu kirjoitti...

Kauniita ja oivaltavia kuvia. Minäkin haluaisin talon, jossa on ikkunaluukut. Olen aina haaveillut semmoisesta. :-)

Pepi kirjoitti...

Ennenkuin luin viimeisen lauseesi ajattelin, että voi mikä kaunotar piilee alimman kuvan talossa :)
Olispa ihana asua tuollaisessa....ja se vähän aiempi kolmikerroksinen jota kiersi parveke!! Wau! Ajattelepa se valkoisena, aurinkoa tulvillaan. Ja onnea ja lasten naurua, lintujen liverrystä!
Olis siinä melkoinen kortteeri!

Mutta minäpä olen onnellinen siitä pienen pienestä mökkeröisestäni :D

Aili Mummo kirjoitti...

Mine, kiitos tästä puhuttelevasta postauksesta:)

Taloja on eri näköisiä ja kokoisia!
Usva tekee maisemasta salaperäisen...
Oikein hyvää tammikuun kolmatta viikkoa sinulle & perheellesi, Mine ♥♥♥

Mine kirjoitti...

Allu: On meilläkin kirkasta. Ja kyllä se kirkastaa mielenkin.

Satu: Kyllä siinä olisi ihan oman tunnelmansa. Ikkunaluukut ja kaakeliuunit.

Pepi: Kyllä, voin kuvitella itseni kumpaan taloon tahansa. Mutta voin kuvitella itseni myös siniseen taloon Kotkan rannoille.

Aili: Taloja riittää. Toivottavasti myös onnellisia asukkaita.

Jael kirjoitti...

Viimeisessä talossa näkyykin paljon potentiaalia...
Sumuiset aamut ovat ihania! Nyt oli täälläkin niitä muutamia mutta jo keskipäivällä tuli aurinko esille vaikken sitä pyytänyt.

Mine kirjoitti...

Jael: Täällä on nyt ilmat ihan parhaimmillaan. Sopivan aurinkoista ja kuitenkin viileää. Nautin!