"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 18. helmikuuta 2014

633. tarina (Kaiken syynä on säkkituoli)

En vuosiin liiemmin käynyt näillä vanhoilla kotinurkilla. Nyt olen siellä yhtenään. Kaiken syynä on kauan sitten esikoiselle ostettu säkkituoli. Sen täytteet olivat vajunneet ja kun tuoliin istahti, tippui lähinnä lattiatasoon. Oli siis joko hankittava lisätäytettä tai hankkiuduttava eroon koko kapistuksesta. Päädyttiin täyttöön ja silloin minulle tuli mieleen entisillä kotikaduilla oleva säkkituolikauppa, jonne tuoli toissa viikolla käytiin esikoisen kanssa viemässä. Sen piti olla valmis heti viemistä seuraavana perjantaina, mutta kun menin hakemaan, en sitä saanut. Kävin silloin kävelemässä teille miljoonat muistot. Viime perjantaina liikkeestä soitettiin, että nyt tuoli oli valmis, joten kävin sen tänään hakemassa kauppaan mennessäni. Enkä malttanut olla tekemättä pientä rantapyrähdystä siinä samalla.







Keskellä katua seisoi lehmä ja mainosti pihviravintolaa. Lihakaupan edessä taas oli koittamassa linnun viimeiset hetket?


Mies sanoi muuten "kyllä" niille säkkituolikaupan valkoisille puutuoleille. Helmikuun ostokseni on siis kuusi valkoista tuolia talon keittiöön. Kävin tänään ne koeistumassa ja tein tilauksen. Lauantaina ne voi kuulema hakea, eli taas tulee entisille nurkille menoa. Säkkituolin syy tämä tuolienkin osto, mutta en syytä sitä siitä, sillä sain tuolit kovin edullisesti! Eilisen retken puukaapit taas tuli uniini, joten niiden vuoro taitaa olla sitten maaliskuussa. Jos maltan siiheksi asti. Yleensä en malta, sillä minun pitää saada ja tehdä heti eikä huomenna!

Meidän vesisysteemit on ollut jo jonkun aikaa vähän retuperällä. Iso pumppu on hajonnut ja kaadamme vettä kannuihin isosta 19 litran pötikästä. Lapset ei sitä saa itse tehtyä, joten olen jatkuvasti kannuja täyttelemässä ja iso vesipötikkä rumentaa keittiön sivutasoa. No, mutta mikäs se tuossa tien sivussa  tökkääkään minun silmääni ja lähtee meille mukaan?




Kyllä nyt kelpaa lasten vesiä vuodatella. Ja ei, ei tämä ole ollenkaan turha kapistus Suomessakaan. Kesähelteellä minä täytän tämän raikkailla juomilla ja kannan pihan grillijuhliin jääpalaset lasiseen reunaan kilisten. Sitten saa juomat virrata janoisia virvoittamaan. Suorastaan tuikitärkeä ostos siis, jos ette sitä tienneet. 

8 kommenttia :

Kirsi Cifci kirjoitti...

Löysitpä tarpeellisen ja vieläpä kauniin vedensäilytysastian...kyllä tuo peittoaa mennen tullen ne isot vesipullot keittiötasolla tai lattialla;)ja juu, ovat pienemmille lapsille hankalia ja pumppu rikkoontuu ajan myötä...kokemusta on;)Minunkin pitäisi pitää älä osta mittään kuu, mutta se on niin kovin vaikeaa...enkä nyt puhu ruokakaupan ostoksista , jotka ovat niitä välttämättömiä, vaan niistä kaikista ihanista "turhuuksista"jotka lähtevät mukaan esim. kirpparilta tai kauppareissulla "huutelevat"hyllyiltä perääsi?!"mitä eikä teille käy koskaan näin...minulle kyllä käy tämän tästä;)Mutta kiva, että Suomeen lähtee ne keittötuolit, jotka löysit ja ehkä se kunnostettu vanha kaappikin?

Pepi kirjoitti...

Ihana vesiastia!! Tuo olis Lillassakin kiva, vesi sisällä (vaikkei se kaukana ole ulkonakaan) mutta kun tila on rajallinen joka lähtöön, niin pysytään suosiolla kantovedessä - se on sitä paitsi kylmääkin :)

Kiva kun tuolit lähtee matkaan, ne oli persoonalliset. Eikä luulis tulevan heti naapureilla vastaan.

Aili Mummo kirjoitti...

Kätevä ja hyödyllinen vesiastia, vieläpä kauniskin:))

Kiitos esittelystä, Mine.♥♥♥

Tiina / Namustellen kirjoitti...

Oi ei, onneksi vastaani ei tullut tuollaisia vesipulloja! Tuo vasemman puoleinen olisi lähtenyt matkaan heti oitis. Aivan ihania!
Jos viimeksi jurputin, että miksi ei meillä osata somistaa kauppoja, nyt niin voisin jurputtaa, miksi meillä ei ole myynnissä mitään tuollaista kivaa. Tai ei niitä ainakaan kirppareilla näy :D

Pakko oli kipitellä näitä postauksia taakse päin kun ihmettelin, että mitkä ihmeen tuolit - ja niin vaan oli näköjään jäänyt kaksi postausta lukematta, vaikka kuinka yritän lukea jokaisen juttusi. En taidakaan siis olla aivan joka hetki koneella :)

Jael kirjoitti...

Onpas kivan näköinen vesipiste,tuollainen olisi täälläkin kiva kuuman kauden helteillä.Ja onnea vaan uusien tuolien johdosta:)

Kuukki kirjoitti...

Tuo vesipullo on ihana, koska se on niin epäsuomalainen, siinä teillä on sitten taas yksi pala Turkkia täällä koti-Suomessa. Juuri tuon pullon minäkin olisin valinnut :-)

Terhi kirjoitti...

Säkkituolikauppa? Onko sellaisiakin?? Hauskaa!!

Kiitos taas kissakuvasta ;)

Mine kirjoitti...

Kirsi: Hauskaa, että näit sen heti tarpeellisena:). Täällä on nyt menossa ostokuut, sillä luulen, että täältä ostamisella saan sekä muistoja, että myös tavara edullisemmin kotiin, kun Suomesta ostamalla. Lista on vielä aika pitkä, joten täytyy hajauttaa ostoja eri kuukausille.

Pepi: Ihan totta, on kiva, että ei ole massatuotteita. Vaikka on meillä niitäkin. Mutta siitähän se koti syntyy, kun on vähän sellaista sekäettää kotona.

Aili: Kätevä ja hyödyllinen. Toivottavasti myös kestävä.

Tiina: No, ei siinä vahinkoa synny, jos jää jotakin lukematta:). Tuolit on ollut harkinnassa, kun anoppilasta saatiin keittiöön sellainen vanha pöytä. Luulen, että nuo passaa mukavasti sen kanssa.

Jael: Toivotaan, että ne osoittautuu kestäväksi ja hyväksi ostokseksi. Lauantaina sitten saadaan myös perheen mielipide, kun koeistutaan niitä kotona.

Kuukki: Simppeliä sen olla pitää.

Terhi: Sellaisiakin on, mutta en ole kovin montaa nähnyt, siksi pitkin ajaa sinne entiselle kodille.

Kissoja täällä riittää ja nyt aina ne nähdessäni muistan Terhin!