"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

631. tarina (Tahtoisinko olla tänä keväänä donitsi?)

Eilen meinasin jo tulla perumaan puheeni. Istanbulin kevät näytti ottavan takapakkia. Koko päivän kaupunki oli kietoutuneena sumuun ja sataa tihuutti tuon tuosta. Esikoisen ja minun lauantainen lenkkiperinne näytti katkeavan ennen kuin se pääsi kunnolla alkuunkaan. Onneksi sunnuntaiaamuna tilanne oli korjautunut entiselleen. Muu perhe sai palata kirkolta kotiin autolla, mutta me kaksi lähdimme kävelylle. 




Ajatuksissamme oli ostaa esikoiselle talvitakki alennusmyynneistä. Se oli turha luulo. Kauppiaatkin olivat jo joutuneet keväthuuman valtaan ja kaikki talvivaatteet olivat kadonneet alennusrekeistä ja koko kaupoista. Oli vain keväistä uutuutta reki rekin perään. Tahtoisinko olla tänä keväänä donitsi?




Oikeasti: kuka haluaa pukeutua donitsiasuun?


Jos ei löydä takkia, voi aina ostaa uuden Lonely Planetin. Olen tilannut miehelle ja minulle laivaliput ja varannut hotellit välille Istanbul-Helsinki. Koska tämä tuleva matka on lapseton, on matkaohjelmassamme mm. Lutherin Saksa. Jee, huutaa perheen aikuisväestö. Lapsia ei tämä meidän matkamme kiinnosta pätkän vertaa, vaan lentävät mieluummin mummolaan odottelemaan. 


Saksa sujahtaa laukkuun ja me otamme esikoisen kanssa suunnan kohti Cihangirin kaupunginosaa. Tykkään sen boheemista ilmapiiristä. Kevät on houkutellut ihmiset kahvittelemaan ulos katujen varsille ja ulkoterasseille. Perunanmyyjän auto huristelee pitkin katuja ja kuuluttaa ihmisiä ostoksille. Mansikka-aika on alkanut ja kevätkukat koristavat kaupunkia siellä ja täällä.








Alamäessä meri vilkuttaa talojen välistä. Sininen on voimaväri. Tien vierustalle jää Äidin kahvila ja Cihangirin moskeija. Rappusten yläpäässä iloiset veikot nostaa maljoja ja tekee meille tilaa kulkea. Täällä rappuset näyttävät kulkevan ei mihinkään, mutta lopulta löytyy aina rako, josta jatkaa matkaa.







Alatien saldo on kevään ensimmäiset narsissit ja pikapyrähdys näyttelyyn, jossa ei saa kuvata. Merimuseo on muuten vielä käymättä ja ravintolalistalleni on pujahtanut muutama uusi nimi. Lisäksi olen päättänyt viedä kaverit ja itseni jazz-clubille. Näettehän, että minun täytyy ehtiä maistaa Istanbulin jokaista kulmaa ja se saa minut tekemään listoja. Kävellessä näitä asioita nousee koko ajan lisää mieleeni ja siksi minulla täytyykin aina olla muistikrja mukana. Tänään kirjoitan merimuseon lisäksi Picasson, joka on taas ilmaantunut Pera-museoon.







Jääkaapissa on tomaattikeiton jämät ja raastan sen seuraksi paljon juustoa. Olohuoneessa soi mey. Minä taidan nyt avata sen Saksan ja aloittaa matkalistan. Mitä täytyy nähdä ja mihin kannataa mennä syömään. Siinähän ne tärkeimmät.

15 kommenttia :

Kirsi Cifci kirjoitti...

Cihangir;)ja taas hymy nousi huulilleni..tuttu paikka vuosien takaa.Ihanan keväistä teillä siellä...se harmaus ja sumu on siirtynyt sieltä tänne ja koko viikonlopun pysytellyt täällä...keväästä ei tietoakaan, ei tosin ulkoilustakaan...mutta kesä pyörii jo mielessä ja mietteet lomasta...täällä on tuleva viiko etelässä hiihtolomat...eipä täällä kyllä hiihdellä---ellei sitten vesisuksilla:=)Mukavaa alkavaa viikkoa!

Allu kirjoitti...

En tiedä mitä reittiä ajatte, mutta Weimar=♥ ja Dresden=♥

Saga kirjoitti...

11. kuva, niin kauniisti näkyy taustalla moskeijan siluetti.

Matkan suunnittelu on jo puoli matkaa, on niin kutkuttavaa etsiä ja miettiä mahdollisia käyntikohteita. Ja miten kivaa, kun pääsette ihan kahdestaan tekemään kotimatkan, lapset kyllä viihtyy mummolassa.

Jael kirjoitti...

Se pikainen talvi tuli meille;eilen harmaata ja satoi,tänään aamulla Jerusalemissa tosi harmaata ja satoi kunnolla,mutta kun palasin Tel Aviviin niin oli jo aurinkoa.Olisin halunnut pidemmän kevään takapakin....Teilla on sitten kiva matka edessä vaikka kai haikeakin samalla.Tuntuu että oikein imet Istanbulia itseesi nyt viimeisinä kuukausina.Joten nauti oikein kunnolla ja mekin saamme täällä ruudun toisella puolella siitä nauttia:)

Satu kirjoitti...

Haha, mitään en muodista tiedä, mutta noita donitsivaatteita en kyllä päälleni laittaisi. Tai kotiasuna ne voisivat olla ihan kivakin. Voisi ukkelinkin suu loksahtaa auki. :-)

Mine kirjoitti...

Kirsi: Cihangir on kyllä hauska alue. Ei liian pönäkkä, kuten Nisantasi. Minuun vetoaa sellainen taiteilijaelämä:).

Allu: Tällaista ajattelin: Yö Füssenissä. Sieltä päivän ajon aikana Munich ja Nuremberg, yöksi MeiBeniin (Meissen). Seuraavana päivänä Lutherstad Wittenberg, Potsdam ja Berliini, pikakelauksella. Yöksi Suomen laivaan. Dresdenissä olemme käyneet iankaikkisuus sitten. Weimar ei valitettavasti jää matkan varrelle. Liian paljon nähtävää, liian vähän aikaa. Niin se taitaa nyt mennä. Mutta parempi edes vähän, kun ei ollenkaan?

Saga: Kun aikaa on vähän, suunnittelu on ERITTÄIN oleellinen osa matkaa. Yritän etsiä muutaman nähtävyyden/paikka ja HYVÄN RAVINTOLAN. Siinä ne onnistumisen avaimet:D.

Jael: Meillä on kesällä 20-vuotishääpäivä, joten matka kaksin juhlistaa sitä. Kreikan luostarit, muutama päivä herkuttelua Venetsiassa ja Saksasta riipaisuja sieltä ja täältä. Lopuksi reilu vuorokausi laivassa syöden. Kaksin. Minusta siinä on kaikki onnistuneen reissun avaimet. Samalla ihana lopetus ihanaisille vuosille rakkaassa Istanbulissamme.

Satu: Minä luulen, että minun ukkeli olisi valmis maksamaan siitä, että en esiintyisi donitsina kotona, saati sitten ulkomaailmassa.

Petra kirjoitti...

Nuo donitsikuteet on kylla ihan kamalat....taalla on taas kesa ja nayttaisi jatkuvan, onko se nyt niin etta talvea ei tana vuonna tullut ollenkaan? Ai kuulostaapa ihanalta tavalta juhlia 20v. avioliittoa!

anumorchy kirjoitti...

Hups, ehdinkohan viela ostaa talvikengat alennusmyynnista, tayty pitaa kiiretta!
Saksa on jaanyt meilta toistaiseksi ihan nakematta. Varmaan sinnekin joskus ehditaan. Berliini on nyt kovasti muodissa israelilaisten matkakohteena. Gadin tati ja pari serkkua asuu Frankfurtin liepeilla.

anumorchy kirjoitti...

Ja on se aika outoa joskus tama nykyajan muoti. Vai ollaanko me tulossa vanhoiksi?

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Jos poikkeatte Müncheniin, voin toimia matkaoppaana :)

Anna kirjoitti...

Jos haluaa kulkea nimen omaan Martti Lutherin jäljillä niin silloin kannattaa ajaa länsireitttiä:
München - Heidelberg - Worms - Erfurt- Wittenberg -Rostock.


Google maps antoi ehdotuksia mm.
-München - Heidelberg A8, 331 km,
3 t 20 min.;
-Heidelberg- Worms A6, 48 km, 38 min.
- Worms - Erfurt A5 ja A4, 324 km, 3 t 3 min.;
- Erfurt - Wittenberg A 9, 209 km, 2 t 9 min;
- Wittenberg- Rostock A19, 302 km, 2 t, 53 min.


Muutamalla sanalla lyhyesti, miten nuo paikat liittyvät Martin Lutheriin:
- Luther Heidelbergissä Augustiinolaisluostarissa, vaaliruhtinaan veljen vieraana Heidelbergin linnassa ja yliopistolla 26.04.1518 Heidelberger Disput:
- Luther Wormsissa valtiopäivillä 17./18.04. 1521:

Heidelbergistä ja Wormsista löytyy paljon tietoa myös netistä ja kummassakin kannattaa käydä. (Suosittelen, koska ne ovat minun kotinutkillani.Ruoka- ja yöpymispaikkoja löytyy runsaasti neti kautta sekä kaupungeista että ympäristöjen maalaipitäjistä)

- Erfurtissa on Lutherin "kotiluostari", jossa on oikein hyvä dokumentaatio. Olen käynyt ja kiinnostavaksi todennut.

- Wittenbergissäkin kannattaa poiketa, mutta se ei ole sattunut vielä minun reiteilleni.

Mine kirjoitti...

Petra: Niin, ja menee meikäläisen nelikymppisetkin samaan syssyyn:). Minustakin tuntuu, että tänä vuonna siirryttiin syksystä suoraan kevääseen. Ei haittaa, sillä tulevina vuosina talvea riittää:D.

Anu: Me olemme jo ajanneet pariin kertaan Saksan läpi. Se on kaunis kaunis maa. Suosittelen. Ja kyllä, minä olen ainakin tullut vanhaksi, jos donitsit on muodikasta.

Helmi-Maaria: Kiitos, olen nyt kahden vaiheilla: Munchen vai Augsburg. Kumman tien valitsemme? Ja joka tapauksessa Munchen pitäisi sitten nähdä parissa tunnissa, joten laitapa ainakin MUST-kohteet ja ravintola vinkiksi.

Anna: Me olemme ajaneet aikaisemmin länsireittiä, mutta emme silloin lasten kanssa kiertäneet mitään Luther-kohteita. Heidelbergiä sain ihailla yhden joulunaluspäivän. Nyt on joka tapauksessa aikomus siis ajaa Itä-kautta, koska se on enemmän näkemättä ja haluan käydä nimenomaan Wittenbergissä, jossa on melkoinen Reformaatio-museo. Olen varannut yön Fussenistä ja toisen MeiBenistä, joten koitan katsoa reittiä näiden välille. Erfurt kiinnostaa, mutta se tekee jo melkoisen koukkauksen, eli täytyy katsoa sitten siellä matkalla ollessa, että ehtiikö sinne vai ei. MeiBenin valitsin siksi, että tie sieltä Wittenbergiin on kuulema todella kaunis. Oletkohan mahtanut ajella sitä?

Allu kirjoitti...

Kuten Anna sanoi, Erfurt on (Weimarin ohella) myös todella näkemisen arvoinen. Meissenin voit kirjoittaa kahdella ässällä tai käyttää ns. eszet-kirjainta, jonka saa aikaan ALT+225 näppäimillä. Siinä nimessä ei siis ole B-kirjain.
Nimimerkki "Yliopettaja" :D

Aili Mummo kirjoitti...

Onhan se hienoa tuo suunnittelun taito, mitä vähemmän aikaa, sitä tärkeämpää...

Hyvää Suomen matkaa sinulle ja miehellesi, Mine!

♥ ♥

Mine kirjoitti...

Allu-yliopettaja: Kiitos neuvosta, en siis osanut tehdä tuota oikeaa kirjainta, ja siksi B. Erfurtia on suositeltu, mutta en siis tiedä riittääkö meillä aika. Se jää nähtäväksi sitten. Ja loput jääkin sitten seuraaviin kertoihin, jos niitä joskus tulee?

Aili: Opittu kantapään kautta. Ensimmäisiä reissuja ei suunniteltu ja sen kyllä huomasi:D.