Sunnuntai Istanbul on laiskasti kylkeään kääntävä koira. Kultansa kainalossa kiehnäävä tyttö. Kasvonsa aurinkoon kääntävä mummo. Kitaraa rämpyttävä nuori mies pensaan takana. Vapaaehtoisesti koroissaan kirkosta kotiin kipittävä blogisti.
Lomalaisteni loma on loppusuoralla. Tänään pakataan koulureput ja huomenna astutaan arkeen. Sunnuntai on hyvä päivä, sillä arki on hyvä. Aurinko antaa kaupungille valohoitoa. Laskeudun pitkin mäkiä. Kotona odottaa grillilounas ja saan istua valmiiseen pöytään perille päästyäni.
Viikot täyttävät itse itsensä tai tulevat täytetyiksi. Jos blogissa on tyhjiä aukkoja, merkitsee se itse itseään täyttävää viikkoa. Silloin on koko ajan menossa, mutta ei oikein osaa sanoa, että missä oli ja miksi. Ensi viikosta toivon täytettyä viikkoa. Sellaista jota hallitsen. Minulla on kuva-puute ja kirjoitusvaje, jotka kaipaavat tulla hoidetuiksi.
Kuntosali tekee ehkä hyvää vatsani seudulle, mutta mieleni kaipaisi näitä hetkiä. Näitä, jolloin kipitän pitkin katuja ja kurkin aitojen ylitse. Jolloin näen, haistan ja tunnen kaupungin jokaisella solullani. Nyt kun meillä on vielä yhteinen aika vähissä, minun suorastaan täytyisi tehdä tätä. Ottaa Istanbulini kiinni ja taltioida sen kuviksi muistamista varten. Kokea, kokea ja kokea. Kuka antaisi aikaa tätä tärkeää tehtävää varten?
Hengitän rauhallisesti. Tuoksuu kalaleipä ja Bosbori. Lauttamatkalla määrään itselleni vähintään yhden lauttamatkan viikossa mieleni hoitoon. Jokaisena istanbulilaisena viikkonani. Päätän täyttää viikkoni viisaasti ja hyvin, elää tässä ja nyt. Tehdä huomisesta hyvän.
8 kommenttia :
Kivoja tuokioita Istanbulissa olet taas kuvannut. Voin kuvitella että haluat kokea tuon rakkaan kaupunkisi niin paljon kuin mahdollista ennen Suomeen paluuta.
Meillä taas lasten loma kouluista jatkuu ,ja huomenna alkaa juutalainen pääsiäinen,ja silloin monet aikuisetkin ovat lomalla. Kestää viikon.
Minä aloitan kuntosalin taas elokuussa,olen pitänyt liian pitkää taukoa siitä.
Mukavaa alkavaa viikkoa Istanbuliin!
Onpa viehättäviä kuvia. Niissä minä aistin Istanbulin, juuri sellaisena kuin muistan sen. Kyllä minä nyt vaan sanoisin, että kuntosali sikseen ja kipittämään ja kuvaamaan Istanbulin kaduille. Täällä Suomessa ehtii sitten käydä kuntosalilla :)
Tuo antiikkiliikkeessä myynnissä ollut (?) kamera on ihan huippuhieno!
Rakkautesi Istanbuliin on saanut monet lukijasikin rakastumaan kaupunkiin. Tapasi kertoa siitä on niin lämmin ja mukanaelävä. Kannattaa tosiaan olla vielä molemmin jaloin paikanpäällä ja nauttia jokaisesta hetkestä.
Jael: Kevät on täällä ehdottomasti parasta aikaa, sekin se siis houkuttelisi ulos. Mutta kevät on myös perinteisesti kiireisintä aikaa ja sitä samaa se taitaa tänäkin vuonna olla. Elämästä tulee helposti "pitäisi elämää", kun ei vain ehdi tehdä asioita sitä mukaan kun haluaisi.
Kirjailijatar: Älä nyt tuollaisia neuvo, kun olen maksanut kuntosalin kesäkuun loppuun asti. Yritän keventää muuttokuormaa ja jättää pömppöni tänne:). Yritän siis etsiä aikaa sekä kuntosaliin että Istanbul pyrähdyksiin. Ei sitä nyt ainakaan ihan helpolla tunnu löytyvän.
Cheri: Se on hyvä se. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää tiensä ihanaan Istanbuliini:). Ja suosittelen elämistä hetkessä, vaikka en paheksu tulevaisuuden suunnitelmia tai -unelmiakaan.
Oli se hyvä, että löysin tämän upea blogisi, Mine:)
Unelmani käydä Istanbulissa jää varmasti haaveeksi terveyteni takia, mutta paljon olen saanut matkata sinun mukanasi Mine.♥♥
Kiitos siis tästäkin hienosta matkasta, kyyti oli hyvä ja halpa!
Aili: Istanbul olisi epäilemättä vierailun arvoinen, mutta ei mikään kovin helppokulkuinen kaupunki. Hyvä, että viihdyt mukana virtuaalikyydissä.
Sinulla on ihmeellinen lahja nähdä ja tavoittaa kamerallasi arjen kauneus. Puhuttelevia välähdyksiä. Ja mitä kaikkia tarinoita jokainen kuva mahtaakaan sisältää, sen voi vain kuvitella. Anisi
Anisi: Kai se on valintakysymys. Nähdä joko kauneus tai rumuus. Tahtoisin ainakin keskittyä siihen hyvään ja kauniiseen.
Lähetä kommentti