Pääsiäissunnuntai alkoi ihan perinteisin menoin. Silmät ristissä etsittiin pääsiäismunia. Puettiin kirkkovaatteet ja suunnistettiin hautausmaahetkeen. Koska hauta oli tyhjä, alkoi ilojuhlat kirkolla. Sen jälkeen jätettiin perinteiset pääsiäisen vietot muille ja otettiin ilo irti tällä erää viimeisestä istanbulin pääsiäisestä. Perheen miesväen kohdalla se tarkoitti elokuvaa, keilausta ja hampurilaisia miesseurassa. Perheen naisväki lyöttäytyi naisseuraan ja suunnisti ostoksille ja terassikierrokselle. Nuoret naiset eli esikoinen ystävineen keskittyi siihen shoppaamiseen ja kuopus äiteineen ja äidin ystävineen keskittyi niihin terasseihin.
Koska kirkolla oli syöty vatsat pinkeiksi, päätettiin keskittyä ensimmäisellä terassilla kylmään limsaan. Tämä terassi löytyi läheltä Galata-tornia ja sieltä oli näkymä kadulle, kattojen ylle ja Dervissi-museon pihalle. Auringon paiste, hyvä seura ja monta syytä juhlaan.
Kahviterassiksi valikoitui Çaykana niminen paikka. Liittyyhän tuo kana jotenkin pääsiäiseen. Täältä katselimme polveilevia kattoja, ihailimme kattoterasseja ja hyrisimme tyytyväisyyttämme. Pohdimme kauneuden olemusta ja päädyimme siihen, että Istanbul on juuri sopiva kaupunki romuromantiikan ja rujon kauneuden ystävälle. Miten hyvä, että juuri me päädyimme Istanbuliin, kun osaamme antaa kaupungille sille kuuluvan arvon.
Kuopus tykkää ainakin jäätelöstä. Saakoon äiti romut ja rujon kauniit maisemat.
Kun aamulla on pukenut jalkaansa korkokengät ja päätyy lopulta kävelemään terassilta terassille, alkaa kenkäkaupat kummasti houkuttamaan. Çaykanan vieressä olevassa kenkäkaupassa myytiin todella hauskoja kenkiä. Näistä ei mitkään lähtenyt mukaan, mutta toisesta kenkäkaupasta ostin kävely-ystävällisemmät kengät ja sitten taas matka jatkui.
Esikoisen ja ystävänsä kanssa treffattiin ja tarkastettiin tilanne. Molemmilla ryhmillä kaikki hyvin ja miesväkikin oli kuulema siirtynyt elokuvasta keilaamaan. Nuoret naiset päättivät lähteä dürümeille, mutta meillä isommilla naisilla (ja pikkunaisella) oli aikeissa syödä hyvin. Oli siis ruokaterassin aika, ja pääsiäisateria syötiin lopulta täällä.
Ruoka oli hyvää. Maisemat hiveli silmää. Pöydässä nauratti. Olisin melkein valmis tekemään tästä jokavuotisen pääsiäisperinteen, jos vain jatkaisimme eloamme täällä. Tyhjien lautasten kohdalla mies soitti, että siellä oltaisiin valmiita lähtemään kotiin. Jälkiruokaterssi jäi siis tällä erää kokematta, mutta ravintolan terassilta otettiin vielä viimeiset kuvat pimenevään kaupunkiin.
Toinen pääsiäispäivä ei onneksi sisältänyt enää näin paljon syömistä, vaan jotakin ihan ihan muuta. Meillähän alkoi siis arki ja lapset palasi koulunpenkille. Mutta mitä äiti teki, siitä sitten ensi kerralla.
13 kommenttia :
Minä niin maistan suussani hyvän turkkilaisen ruuan :D
Kiitos vaan seurasta molemmille teidän talouden naisille! Istanbul on kyllä niin kaunis ja vieläpä monella eri tavalla kaunis. Bosbor ja kukat ja kukkulat ja puistot ovat kauniita, ihmiset ovat kauniita ja sitten on eri tavoin kauniita taloja, kujia ja nurkkia. Kiitos sinulle, että olet näyttänyt kaupungista lisää kauniita paikkoja minulle.
t.Hanna
Minä sain viime viikolla huikean kirjeen, jossa minua onniteltiin lämpimästi valinnasta ammatilliseen opettajakoulutukseen ! Kirjeen siivittämänä jätinkin pääsiäisen "väliin" ja istuin kaikki päivät tietokoneen ääressä kirjoittamassa opinnäytetyötä; 7-10h/pv. Valmista ei ole vielä, mutta nyt on pakko rutistaa loppu kasaan, sillä syksyllä täytyy voida aloittaa tyhjältä pöydältä ja kesä voisi olla lopultakin LEPOA...
Teidän pääsiäinen kuulosti ja näytti mukavalta ! Ja huokailin noiden kenkäkauppojen perään...
Hyvää arkea ! t: Tiina
Kiva että olette nauttineet Istanbulin antimista..:)
Kaupungista löytyy monenlaista ihastuttavaa...
Oikein hyvää huhtikuista viikkoa teille kaikille! ♥♥
Jotenkin alkaa itsellekin tulla ikävä Istanbuliin kun blogisi kautta on siihen ollut ihastunut. Pitää imeä nyt paljon inspiraatiota ja tunnelmaa näistä kuvista, ja kenties kurkistella jotain vanhojakin postauksia. Toisaalta tiedän että olen osittain ihastunut ajatukseen Istanbulista, todennäköisesti kokisin itse jonkinlaisen kulttuurishokin mikäli muuttaisin sinne pidemmäksi aikaa kuin vain lomailemaan. Mutta silti on ollut ihanaa matkata kanssasi karuilla ja värikkäillä kaduilla ja kuulla kulttuurieroista ja ihanista hetkistä.
Ihania terasseja löysitte! Olemme tulossa Istanbuliin ensikuun puolivälissä ja nyt jo panikoidun kun tiedän siellä olevan niin paljon ihania kattoterasseja ja kerkeänkö niihin kaikkiin nauttimaan Istanbulin maisemista(ruuasta en tiedä mutta onhan se silmänruokakin ruokaa). Asumme Galatan alueella nyt toista kertaa ja tuntuu että päivät menisi syömiseen ja juomiseen ja ihmisten tutkailuun aivan kepeästi. Ihana seurata sun seurassa pitkin ja poikin Istanbulia,olet antanut meille paljon vinkkejä ja uusia paikkoja tutkailtavaksi.
Diriliş Bayramı Kutlu Olsun. (:
Pepi: Kohta sä niin maistatkin!
Hanna: Etsivä löytää. Pitää vain aina muistaa kurkistaa uusille kujille. Ja kavuta uusille terasseille:).
Tiina: Onnittelut opiskelupaikasta! Tarkoittaako se jo kokopäiväistä opiskelua? Minusta ei olisi kokopäiväiseksi opiskelijaksi, mutta haluaisin kyllä hieman päivitellä tietojani. Saas nähdä mistä sitä itsensä vielä löytää?
Aili: Kyllä, aina löytyy jotakin uuttakin ja se on kyllä mukavaa.
Hietzu: Jokaiselle Istanbul on omanlaisensa. Turistille se on toinen, kun sille joka saa täällä asua. Tai joutuu asumaan. Onhan niitä sellaisiakin ihmisiä olemassa, jotka ei tule Istanbulin kanssa toimeen.
Nina: Minulla on nyt vähän sama paniikki, että miten ne ehtii kaikki kiertää ja löytää?
Mert: Iyi bayramlar! Neredesin? Her zaman bekleriz ama adam gelmiyor. Niye?
Burdayım Anne. Antalyada. Erdinc'in dugununde istanbulda olacagım. geldiğimde anlatabilirim. nerede oldugumu :. Kari'ye selamlar. beni özlediğinizi biliyorum. bende sizleri çok özledim.
Kiva pääsiäistä on näemmä vietetty Istarissakin;)Täällä on todellakin nyt sää suosinut pyhien viettäjiä ja tänäänkin parikymmentä astetta plussalla, kyllä kelpaa!! Vau mitä kenkämalleja...ja taas alkaa ostoslista pitenemään mitä kaikkea lomalta pitääkään hankkia ja muutenkin alkaa kummasti tehdä mieli koneeseen kun lukee blogiasi ja katselee kuviasi...totta se on , että Istanbul on meistä kullekin ihan omanlaisensa, siellä asuneena ja lomaillessa joka kerta löytää jotakin uutta ja silti joka kerta myös tuntuu tutulta kun sinne tulee, hieno kaupunki kerrassaan!!
Minä rakastan kattoja, siksipä myös kattoterasseja. Ja jos saa samalla kertaa sekä kattoja että hyvää ruokaa, niin sehän on onnea se!
Kivaa on syödä tuollaisissa maisemissa ja viihtyisän näköinen tuo terassi:) Meillä leivätön ,viikon kestänyt pääsiäinen loppui eilen,huipentui marokkolais-juutalaisten mimouna-juhlaan ja tänään kuulemma kurdit viettivät omaa juhlaansa. Mukavaa viikkoa!
Mert: Tamam, o zaman konusacagiz.
Kirsi: Täällä on tänään menty hellerajoille, eli lämmintä oli 27 astetta. Imen siis lämpöä itseeni siltä varalta, että Suomen kesä on sateinen:).
Kirjatoukka: MInäkin rakastan niin kattoja, kattoterasseja kuin ruokaakin. Ja näitä kattoterassejahan täällä riittää valittavaksi asti.
Jael: Sielläkin on ollut juhlaa kerrassaan. Meillä pääsiäinen loppui ja alkoi Lastenjuhla, eli 23. Nisan. Tänään oli koulun esitykset illalla ja huomenna ja ylihuomenna lapsilla on koulusta lomaa.
Lähetä kommentti